Villi länsi on jostain syystä jäänyt peleissä vähälle huomiolle, vaikka se olisi loistavalta ajanjakso räiskinnälle. Atari kokeilee kepillä jäätä ja työntää pelaajan perinteisen kostajan rooliin.
Entisen rikollisen keikkakaverit ampuvat sankaria selkään ja luikkivat pois rahojen kanssa. Kuoleman porteilta selviävä pistolero päättää lähteä keräämään saatavansa korkojen kanssa, yksi kiero petturi kerrallaan.
Kulunut perusidea ei ole Dead Man's Handin ainoa parhaan myyntipäivänsä jo ohittanut asia. Koko paketti on niin suoraviivainen, että sen kutsuminen räiskintäpeliksi tuntuu liioitellulta. Kentät ovat täysin suoria putkia ja meno tuntuu valopyssypeliltä, sillä vihollisilla ei ole käytännössä lainkaan tekoälyä. Vastustajat pomppivat maalitaulumaisesti esiin piiloistaan aina tarkasti samassa paikassa ja samaan aikaan. Silti edes Xbox-versiota ei ole tarkoitettu valopyssyllä pelattavaksi.
Suoraviivaiset ympäristöt vaihtelevat metsistä kyliin, mutta päämäärä on aina sama. Ensin räiskitään tie satojen pikkurosvojen läpi ja lopussa paukutellaan pääpomo hengiltä. Peli tallentuu vain kenttien välillä, mikä ei helpon vaikeustason takia yleensä haittaa. Muutamat loppupään kentät ovat ärsyttävän pitkiä ja lopun lähelle on tiputeltu hankalampia paikkoja.
Aseita on vähän, kerralla mukana voi olla yksi revolveri, kivääri ja haulikko. Lisäksi heitellään dynamiittia ja polttopulloja.
Unreal-moottorin päälle rakennettuja kenttiä kehtaa katsella, mutta ulosanti ei pelasta kokonaisuutta. Mukaan on yritetty lisätä tekemistä erilaisilla pistekohteilla, kuten ammuttavilla pulloilla tai tölkeillä. Niiden paukuttelusta ei ole mitään hyötyä, ja ne kuluttavat vain kallisarvoisia panoksia. Sama vaivaa kenttien välillä pelattavaa pokeria, jonka yli hyppää suosiolla parin kokeilun jälkeen.
Dead Man's Hand on harvinaisen tylsä ja mielikuvitukseton räiskintä, joka on tehty kaikilta osin pienimmän mahdollisen nimittäjän mukaan. Se kannattaa kiertää kaukaa, vaikka villi länsi aiheena kiinnostaisikin.
50
