Dead or Alive 4 (Xbox 360) – Timanttiset rossit

Dead or Aliven vähäpukeiset kaunottaret ja testosteronin tuoksuiset karpaasit ovat jälleen hakkaustyön touhussa. Nelosessa pomppivaa taisteluparia ja vilahtavia salaisuuksia vauhdittaa Xbox 360:n voima. Maksimaaliseen mätkenautintoon tarvitaan myös lisäohjain, HD-telkkari ja Live Gold -tili. Elämä on.

Kundit ja mimmit kautta maailman mättävät toisiaan turbaaniin urakalla niin että tupeet lentävät. Mukana ovat kaikki sarjasta tutut tyypit, kuten Ryu Hayabusa, Hayate, Ayane ja Kasumi. Uusista hahmoista mainittakoon Eliot, joka näyttää tytöltä vaikka on poika, ja Kokoro, joka on lähikontaktiin pyrkivä geisha. Huokaus, silti suosikkini on naamioitunut La Mariposa, jonka tyyli on sekoitus capoeiraa ja pellepainia. Halo-faneja on muistettu, sillä Nicole alias Spartan 458 rymyää avattavana bonushahmona. Mikäli juoni kiinnostaa, sen tarkoituksena on yhtä ihqun kuin ilkeän Helenan pysäyttäminen.

Pelimekaniikka on tuttu sarjan aikaisemmista osista: torjunta voittaa lyönnin tai potkun, heitto mitätöi torjunnan ja isku päihittää heiton. Kaikki liikkeet voi tehdä kolmella napilla ja suuntaohjaimella. Dead or Alive edustaa mättöpelien sitä koulukuntaa, jossa ei opetella pitkiä liikesarjoja ulkoa, vaan taistelu perustuu yksinkertaisiin liikkeisiin ja niiden luovaan yhdistämiseen. Aloittelijakin saa aikaiseksi muutamaa perushuitaisua näyttävämpää jälkeä. Kontrollit ovat tarkat ja täsmälliset, joten tappiosta saa yleensä syyttää vain itseään.

Aiemmin vastaliikkeen tekeminen oli helppoa, kunhan arvasi hyökkäyskorkeuden ja painoi samalla torjuntanappia. Nelososassa ajoitusta on tiukennettu eikä vastustajan hyökkäyksen muuttaminen vastaiskuksi onnistu läheskään aina. Muutos on selvä parannus, sillä enää matseja ei voiteta pelkästään passiivisella kyttäämisellä.

Essit tiukoilla

En ole itämaisten taistelulajien asiantuntija, mutta Team Ninjan överiksi vedetty näkemys aiheesta kelpaa minulle. Elämää suurempana taistelijat lyövät, loikkivat ja nakkelevat toisiaan laseista läpi ja seiniä päin. Vähän häiritsee hahmojen täydellinen massan puuttuminen ja se, etteivät energiajuomaa nauttineet taistelijat koskaan vuoda verta, saa mustelmia tai edes hengästy. Mutta viis tylsästä realismista, kun pelifysiikalla tyttösten pikkuhousut vilkkuvat ja rinnat heiluvat houkuttelevasti. Reipas seksistinen silmänruoka kutkuttaa kaikkia muita paitsi haareminvartijoita.

Yhtä tärkeitä kuin varsinaiset sankarit ovat huolellisesti luodut taisteluareenat, joiden vaarallisuus tekee otteluista kutkuttavia. Alueet ovat laajoja, ja niissä olevia esineitä voi tuhota mielensä mukaan. Vastustajan heittäminen lasin läpi ja korkeat pudotukset eivät ole uutta, mutta vapaana temmeltävät dinosaurukset laukaisivat spontaanin v-a-u -reaktion.

Yksinpeli on välttämätön paha, jolla avataan uusia taistelijoita ja uutta päälle pantavaa. Dead or Aliven tarinamoodin perinteinen ongelma on ollut surkea loppupomo. Nyt tilanne ei ole niin paha, sillä loppuvastus ei aina ole sama. Pelaajaa piinaa liian usein Alpha 152:ksi ristitty Kasumi-klooni, joka pyörii, heiluu, teleporttautuu ja paiskoo voimaiskuja, jolloin odotettavissa on pitkä ja sormia koetteleva matsi. Koska helppo vaikeusaste on jätetty pois, yksinpeli on pahimmillaan silkkaa tuskaa.

Passit Tiinalla

Koneen ohjaamien Nyrkki-Kyllikkien läpsiminen alkaa tympiä nopeasti ja ainoalla kaverillani on aina muita kiireitä. Onneksi Dead or Alivessa on kansainvälisen pelihahmokaartin lisäksi kansainvälinen pelaajakaarti, sillä Dead or Alive 4 on tietysti myös Live!

Netistä tappeluseuraa löytyy loputtomasti. Yhteen sessioon mahtuu 16 pelaajaa, joista kaksi pääsee tatamille samaan aikaan, muut odottavat vuoroaan nyrkit tanassa.

Otteluisännäksi ryhtyminen vaatii odotusaulan, jonka saa ilmaiseksi Zack's Shopista. Samasta kaupasta saa myös avatareja ja erilaista krääsää, jolla lobbynsa voi koristella Filica-standardeihin. Kun rahaksi kelpaavat pisteet on kulutettu, lisää saa voittamalla otteluita netissä. Aulassa voi jutella muiden kanssa tai katsoa meneillään olevaa matsia. Isäntä myös päättää, millä säännöillä ottelut käydään. Ylivoimaisesti suosituin ottelutyyppi on voittaja jatkaa -tyyli, jossa paras jää kentälle, kunnes joku kovempi iskee luun kurkkuun.

Vuorotteluperiaatteella toimivissa tag-otteluissa voi olla yhtä aikaa neljä osallistujaa. Vaihtometodia on muutettu siten, että nyt huilivuorossa oleva päättää, koska vaihto tehdään. Se on pieni, mutta erittäin järkevä muutos, sillä se estää tehokkaasti itsekkään sooloilun.

Muut pelimuodot ovat samat kuin Dead or Alive Ultimatessa. Turnauksen lisäksi valittavana on selviytyjä, kumite sekä hauska häviäjä jää kentälle -hullutus. Myös rankingsysteemi on tuttua kauraa: SS on paras ja F on huonoin. Luokituksen lähtötilanne on C, jonka jälkeen oma menestys sanelee, miten arvosana kehittyy. Itse putosin välittömästi luokkaan D, ja löysin itselleni vertaistani peliseuraa.

Nettimatsit vaativat maksullisen Liven kultatilin, mutta time attackin ja survivalin kansainväliselle ranking-listoille pääsyyn riittää ilmainen hopeatili. Ladattavaa lisäsisältöä ei ole, eikä sellaista ole lähitulevaisuudessa tulossa, kuuluu Team Ninjan johtaja Tomonobu Itagakin tyly vastaus lukuisiin uteluihin.

Testasin nettipeliä yhden megabitin ADLS-yhteydellä. Europelaajien kesken matsit olivat sujuvia, mutta rapakontakaisia ruimiessa nykiminen kiusaa välittömästi. Koska ruudunpäivitys määräytyy hitaimman yhteyden mukaan, yhden vastustajan huono linja riittää hyydyttämään taistelun diashowksi. Kokeilin myös kahdeksan megabitin yhteyttä, joka paransi tilannetta hieman, mutta ei poistanut tökkimisongelmaa täysin.

Vaikka nettipeli toimii seitsemän kertaa kymmenestä moitteettomasti, ennustan silti, että Xbox 360 -ohjaimien myynnissä näkyy pieni piikki, kun ihmiset kokoontuvat turpakäräjille saman telkkarin ääreen. Etuna on se, että ruudunpäivitys pysyy tapissa ja tag-matseissa kaverin kanssa kommunikointi on luontevampaa kuin tankeroenglannilla mikkiin hätäisesti ähiseminen.

Tihisevät sissit

Siitä ei pääse mihinkään, että Dead or Alive 4 on upea ilmestys. Kuvaputkitelkkarilla ero kolmososaan ei ole valtava, mutta uutuuttaan kiiltelevässä LCD-telkkarissani grafiikka yllätti tarkkuudellaan. Lähin vertauskuva lienee Final Fantasy -elokuvan hienosti renderoidut hahmot, sillä erotuksella että pelissä ihmiset animoidaan reaaliajassa.

Ääniosasto on tuttua Aerosmith-vaikutteista kitararokkia ja efektien ilotulitusta, joka peittää tehokkaasti alleen Xbox 360:n pauhun. Hahmot puhuvat japania, ja humorististen välinäytösten höpinät on tekstitetty englanniksi. Upeasti tehtyjä pätkiä voi katsella vapaasti koska tahansa, kunhan saa ne avattua. Vaikeusasteen nostosta johtuen kaiken tauhkan keräämiseen kuluu helposti parikymmentä tuntia ja rapiat.

Kovasti kolmosen oloinen Dead or Alive 4 ei ole sellainen vallankumous mitä moni odotti. Mutta ei unohdeta mitä se on, eli hienosti tehty, sujuva ja ennen kaikkea hauska kimppamättö, joka pomppaa hyllystä koneeseen aina, kun kylään tulee kavereita. Uutta konsolia ja sen upeaa grafiikkaa ei voisi miellyttävämmin esitellä, eikä pelikään ole hassumpi.

* * * * *

DOA:n kymmenen vuotta

Ensimmäinen Dead or Alive ilmestyi kolikkopelinä kymmenen vuotta sitten, mutta suuren yleisön tietoisuuteen se pääsi vasta 1998, jolloin kansa hämmästeli naisatleettien epärealistisesti heiluvia hinkkejä PSonella. Se ei ollut kummoinen mätkintä ja jäi selvästi Virtua Fighterin ja Tekkenin varjoon.

Kakkososa oli jo toista maata. Se oli graafisesti näyttävä ja sujuva, toisin vain Euroopassa, jossa julkaistiin muuta maailmaa hiotumpi painos. Dead or Alive 2 uudisti mätkintäpelikaavaa muuttamalla puhtaat torjunnat vastaliikkeiksi ja lisäämällä tag-tilan, joka venyi raivoisaan nelinpeliin samalla ruudulla. Myöhemmin Tecmo julkaisi parannellun DOA 2 Hardcoren PS2:lle.

Kakkosen flopattua Japanissa ja Pohjois-Amerikassa myynnillisesti sarja ajautui Xboxille. Pelillisesti kolmonen ei eronnut edeltäjästään käytännössä yhtään, mutta grafiikka oli entistä silotellumpaa ja pimut vieläkin seksistisempiä. DOA:sta oli tullut brändi, josta julkaistiin myös rantalentopalloa sisältävä spin-off tirkistely, Xtreme Beach Volleyball, jossa pelailun ohella bittikaunottarien venyttelyä voi zoomailla mielensä mukaan.

Xboxin Live-palvelun suosion siivittämänä Team Ninja teki Dead of Alive Ultimaten, joka oli pienistä tahmailuista huolimatta ensimmäinen kunnolla netissä toimiva mättöpeli. Yksinpeli oli entistä ohuempi ja muutenkin Ultimate oli selvä välityö, jonka tarkoitus oli kerätä verkkokokemusta nelososaa varten. Sarjan nykyinen suosio todistaa, että aikoinaan lanseerattu kolmen napin systeemi ja heiluvat meijerit toimivat yhä.

Sarjassa ilmestynyt tähän mennessä:

Dead or Alive, arcade (1996)

Dead or Alive, Sega Saturn (1997)

Dead or Alive++, arcade (1998)

Dead or Alive, Psone (1998)

Dead or Alive 2, arcade (1999)

Dead or Alive 2, Dreamcast (2000)

Dead or Alive 2, PS2 (2000)

DOA 2 Hardcore, PS2 (2000)

Dead or Alive 3, Xbox (2003)

Dead or Alive Xtreme Beach Volleyball, Xbox (2003)

Dead or Alive Ultimate, Xbox (2005)

Dead or Alive 4, Xbox 360 (2006)

Ari Kekkonen

* * * * *

Elotonta menoa

Muistan, kuinka neljä vuotta sitten huokailin ihastuksesta Xboxin Dead or Alive 3:n edessä. Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, mistä nelosessa pitäisi innostua.

Dead or Alive 4:n teräväpiirtotasoiseksi skarpattu grafiikka on kieltämättä hienoa. Yksityiskohtiin, kuten taistelun tuoksinassa rikkoontuvaan ympäristöön ja tuulen tuiverruksessa lepattavat vaatteisiin, on panostettu. Ottelijoissa itsessään on jotain perin luonnotonta. Vaikka hahmot ovat niin "kawaii" kuin japanilaisessa mätkintäpelissä vain voi, ne näyttävät lähikuvissa pelkiltä muovinukeilta. Lituskaisina nauhoina olkapäille laskeutuvat hiukset vain korostavat hahmojen elottomuutta.

Tirkistelyelementti jaksaa tietysti yhä huvittaa. Kierrepotkuissa vilkkuvat pikkuhousut ja painovoimaa uhmaavat rintavarustukset ovat erottamaton osa Dead or Alive -kokemusta. Kun kuola valuu suupielestä, unohtuu helposti, että nämä eväät syötiin jo pari osaa sitten. Liki muuttumattomana säilynyt taistelusysteemi ja kömpelösti toisiinsa ketjuuntuvat liikeanimaatiot kaipaisivat pikkuhiljaa remonttia.

Myönnän auliisti olevani mätkintäpelaajana pelkkä turisti. Vaikka Dead or Alive 4 on kokonaisuutena laatutyötä, kungfuni sanoo, että korean grafiikan alta paljastuu pelkkää vanhan kierrätystä. Ensimmäistä mätkintäpeliään ostavalle se on tietysti sivuseikka.

Tuomas Honkala

85

88