Dead Rising 2 (PC) – Olis kirveelle töitä

Zombit oppivat juoksemaan 28 päivää myöhemmin, pelaajien onneksi Dead Risingin zombi-invaasio kestää vain kolme.

Ennen julkaisua kirjoitetusta Dead Rising 2 -jutusta (Pelit 8/10, 84 p) jäi puuttumaan se tärkein uudistus, kimppapeli.

Nyt myös PC:lle auennut Dead Rising -sarja on zombipeleistä tunnetun Capcomin parhaimpia uutuuksia hetkeen. Huumoria väkivaltaan yhdistävä toimintapeli vastaa stereotyyppistä kauhukuvaa peleistä, mutta on Minecraftin tavoin niitä pelejä, joista en täysin ymmärrä, miksi olen niin innoissani.

Zombit valtaavat nevadalaisen Fortune City -kasinokaupungin. Chuck Greene jää tyttärineen kaaoksen keskelle odottamaan, että armeija ehtisi paikalle kolmantena päivänä. Rauhallista hengailua turvapaikassa häiritsee yksi seikka: Chuckin Katey-tytär altistui zombivirukselle jo vauvana ja tarvitsee kerran vuorokaudessa Zombrex-rokotteen, jota kaksikolla ei tietenkään ole. Sankarin motivaatio kerrankin toimii, sillä avuttomasta tytöstä alkaa välittää aidosti. Katey on syötävän suloinen muidenkin kuin zombien silmin.

Dead Rising 2 yhdistää Ihmemiehen Shaun of the Deadiin, sillä kaduilla laahustavien valtavien zombimassojen lahtaamiseen pystyy rakentamaan aseita kaikesta mahdollisesta. Esimerkiksi hiilidioksidisammuttimen vesipyssyyn yhdistämällä syntyy zombijäädytin, nauloista ja pesismailasta naputtaa nopeasti kaikkiin tilanteisiin sopivan perustyökalun. Tuliaseitakin on, mutta ne ovat harvinaista herkkua eivätkä pärjää tee-se-itse-miehen virityksille.

Kaksin aina kaunihimpi

Dead Rising 2:n koko tarinan voi pelata yhdessä kaverin kanssa, ja netissä. Tosin edistyminen juonessa tallentuu vain isännän koneelle, mutta kumppani saa pitää kaikki hahmonsa keräämät kokemuspisteet ja rahat. Niitä voi käyttää omassa yksinpelissään.

Kimppapelissä peliin liittyjä kärsii selvästä viiveestä, mutta sen kanssa pystyy elämään. Kohelluskomediahenkeen jopa kuuluu, että vellovan zombimeren keskellä nappaa kouraansa moottorisahan sijasta hengarin. Moninpelissä huumoriin tulee lapsellisten pelaajien ansiosta camp-henkeä. Miehinen sankaripari pelmahtaa paikalle kukkamekossa kolmipyöräisillä sotkien lelulasermiekat aseinaan, mutta pelastettu nainen käyttäytyy kuin tilanteessa ei olisi mitään outoa. Maailma on mieletön, mutta henkilöt ottavat kaiken vakavasti.

Kaksinpeli monipuolistaa taktiikoita, koska vellovat zombimassat eivät ole vain yksien aivojen perässä. Sivutehtävien tappavan vaaralliset hullut selviytyjät eli psykopaatit muuttuvat liki riistaksi, koska kaverin sitoessa vastustajan, voi käydä syömässä voimat palauttavaa evästä tai nostaa tuupertuneen taistelukumppanin takaisin jaloilleen.

Ykkösosassa ärsyttäneet saattotehtävät muuttuvat lomamatkoiksi, kun kaveri työntää päivänvarjolla reitin puhtaaksi ja itse lyö jälkivarmistuksena pesismailalla jäljelle jääneet zombit maahan. Pelastettavat tekoälyhahmot tosin parantavat viime kerrasta muutenkin, sillä ukot ja akat osaavat panna jo zombeille hanttiin ja käyttää jopa esineitä. Hitaimpia saa komentaa kiirehtimään paikoissa, joissa zombilauman läpi pääsee vain juoksemalla.

Vaikka kimppapeli toimii, TIR-tv-sarjan ympärille rakennettu neljän hengen moninpeli on yksinkertaisesti surkea. Amerikan gladiaattorit -henkisissä kisoissa esimerkiksi pusketaan zombeja maalialueelle, ammutaan luukkujen takaa ilmestyviä zombeja ja puetaan eläviä kuolleita hassuihin kuteisiin. Jotain kertonee, että parhaimmassa pelimuodossa vieritetään jättikuulaa maalitolppiin. Kolmen satunnaisen minipelin jälkeen päristellään moottorisahapyörällä zombilaumaan ja lasketaan minipelien pisteet yhteen. Pelaajia silti riittää, sillä nelinpelin tuntuvat voittorahat saa käyttöönsä yksinpelin varustehankintoihin.

Kaipaa hiekkapaperia

PC-käännös on suora väännös Xbox 360 -versiosta. Näppis–hiiri-ohjaus toimii nyt patsin jälkeen moitteettomasti, mutta Xbox 360 -maailmassa toimiva Live ja sen tikunteko-pelinhaku tuntuvat tietokonemaailmassa rajoittuneelta. Mistään ei näe, montako pelaajaa hakee moninpeliseuraa, joten porukka odottelee sokkona moninpelin aloitusruudussa ja toivoo, että jostain ilmestyisi kolme muuta pelihaluista.

Tallennusten määrän rajoittaminen kolmeen tuntuu typerältä, koska peli on täynnä aikasidonnaisia tapahtumia. Jos tallentaa väärään aikaan, saattaa menettää jotain kiinnostavaa. Tosin aikataulutuksen kestää paremmin, kun ymmärtää, ettei kaikkea ole tarkoituskaan ehtiä nähdä ensimmäisellä pelikierroksella.

Dead Rising -noviisille peli kulkee hyvin, minulle Dead Rising 2:n suurin ongelma oli, että koin parhaat hetket jo Xboxilla ykkösosassa, niin samat ovat eväät. Esineiden kanssa kikkailu viihdyttää aikansa, mutta loppujen lopuksi tyydyin käyttämään vain aseita, joiden ainekset sain nopeasti kasaan tukikohdan ympäriltä. Valtaosaa aseista kokeilee vain kerran, vaikka yhdistelmiä on puolisen sataa.

Kimppapeli viihdyttää koko rahan edestä varsinkin satunnaisten nettikumppaneiden kanssa. Harvoin olen yllättynyt yhtä paljon kuin Fortune Cityn vessassa ”tallennusretkellä”, kun pelikaveri sulki oven ja alkoi keikistellä pelkissä sydänboksereissa.

Ymmärsin, mistä peli on saanut nimensä.

80