Kiitos, Stephenie Meyer. Kiitos, Charlaine Harris. Armottoman vampyyrivyörytyksen ansiosta zombit tuoksuvat taas tuoreilta.
Tohtori Romeron mukaan zombi-infektiot ovat voittamattomia. Ne leviävät koko ihmiskuntaa uhkaaviksi pandemioiksi hetkessä, eikä kukaan mahda niille mitään. Se ei tietenkään estä yrittämästä.
Dead Rising 2:n zombimyllytystä vastaan taisteleva Don Quijote on entinen motocross-tähti Chuck Greene. Tarina sijoittuu viisi vuotta ykkösosan infektion jälkeisiin tapahtumiin aikana, jolloin koko Amerikka kärvistelee zombiuhan alla.
Sankarin motivaattori on hänen nuori tyttärensä, joka tarvitsee päivittäin zombi-infektion pysäyttävää kallista Zombrex-lääkettä. Chuck tienaa lääkerahoja uhkapelikaupunki Fortune Cityn brutaalissa Terror is Reality -zombinteurastuskisassa, kunnes zombit valtaavat koko kaupungin ja Chuck lavastetaan syntipukiksi. Herra Greenille jää 72 tuntia aikaa osoittaa syyttömyytensä, ennen kuin armeija saapuu panemaan zombit lihoiksi ja epäillyt nippusiteisiin.
Kuolleiden aamunkoitto
Ahdistavan kuuloinen aikaraja on tärkeä rytmittävä elementti. Turvatalossa odottava Katey tarvitsee joka aamu Zombrex-piikkinsä, ja juoni nytkähtää eteenpäin tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Jos Chuck ei ehdi ajoissa paikalle, kaikki on ohi. Onneksi luppoaikaa on runsaasti eikä Greene tarvitse unta, joten ympäristön tutkiminen ja omaehtoinen puuhastelu nousevat etualalle.
Värikäs ja bling blingillä kuorrutettu Fortune City muistuttaa Las Vegasin kasinohelvettiä. Keskustassa on useita hotelleja, kasinoita, kauppakeskus ja kymmeniä, ellei peräti satoja erikoisliikkeitä, jotka kattavat kaiken ruokailusta vaatteiden ja lelujen kautta urheiluun. Lattioilla, pöydillä ja kauppojen hyllyillä lojuu hurjasti rojua, joka kelpaa paremman puutteessa aseeksi.
Aidon makuinen miljöö kansoitetaan hirvittävällä zombilaumalla. Kaduilla ja käytävillä rahjustavat elävät kuolleet lasketaan tuhansissa, mikä pönkittää immersion jämäkkiin sfääreihin. Otukset ovat klassista Romero-kaanonia: hitaita ja tyhmiä ihmislihan ystäviä. Tyylilajina on hurmeinen splätteri, sillä massoista hakataan tie läpi kirveellä, melalla, moottorisahalla tai niiden yhdistelmällä.
Maailmanlopussa seonneet psykopaatit ovat kokonaan toinen juttu. He ovat nopeita, voimakkaita ja aggressiivisia ihmisiä, mikä selittää sen, miksi he ovat edelleen hengissä. Chuck ja psykot ajautuvat törmäyskurssille paristakin syystä. Joko hullut vaarantavat muiden kaupunkiin jääneiden selviytyjien hengen tai uskovat Chuckin syyllisyyteen. Ensimmäiset ovat hyytäviä sarjamurhaajia ja jälkimmäiset lähinnä tapahtumien uhreja. Eloisat psykopaatit ovat loistavasti ylilyötyjä ja makaaberista luonteestaan huolimatta sympaattisia tyyppejä.
Jeesusteippi tekee ihmeitä
Useimpia psykoja ei tarvitse teilata, jos pupu menee pöksyyn. Alkumatkasta puntteihini pomppi rusakko poikineen, sillä Chuck on liikkeissään verkkainen (lue: realistinen) ja kätevä kierähdysväistö opitaan vasta paljon myöhemmin. Poltin turhaan nipun päreitä ennen kuin tajusin, että ällin on tarkoitus tulla ennen tällejä. Matseihin täytyy varautua kunnon aseilla ja parantavalla sapuskalla. Oluen tai viinan vetäminen auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti, sillä Chuck oksentaa jo muutaman ryypyn jälkeen.
Sapuska saattaa loppua kesken, mutta aseista ei ole koskaan pulaa. Penkit, patsaat, pöydät, pesismailat, kaikki kelpaa kättä pidemmäksi. Laaja arsenaali on tarpeen, sillä aseet hajoavat käytön myötä ja Chuck hylkää ampuma-aseet heti, kun niistä loppuvat kudit. Aseiden keräilyharrastuksesta haaveilu loppui siihen, kun huomasin pyssyjen tehottomuuden lyömäaseisiin verrattuna.
Aseeksi kelpaavan roinan yhdistely on Dead Rising 2:n suola. Kaksi turhaa asetta naittamalla saa enemmän kuin aikaisemmin omisti. Esimerkiksi moukarin ja palokirveen toisiinsa jeesusteipillä yhdistävä mokutin on zombimetsästäjän kätevä perustyökalu.
Viileimmät ja verisimmät aseet, kuten braindead-ruohonleikkuri ja imuri-sirkkeli, rakennetaan tavaroita yhdistämällä. Askartelu on suoraviivaista, sillä komboihin tarvitaan ainoastaan kaksi esinettä ja ne liitetään yhteen huoltohuoneissa. Kaikkia aseita ei ehdi tai muista yhdellä läpipeluulla edes kokeilla.
Chuck kehittyy yllätyksettömän roolipelikaavan mukaan. Kokemustasojen myötä terveysmittari ja inventaario kasvavat, kyvyt kehittyvät ja Chuck oppii uusia liikkeitä. Juonitehtävistä ja muiden selviytyjien pelastamiseen keskittyvistä sivukeikoista jaetaan kiinteä pistepotti, mutta tusinazombeista irtoavat pojot sidotaan tappotapaan. Mitä erikoisempi ja tehokkaampi viritys, sitä enemmän kokemusta. Tavallisen lyijyputken ja moottorisahamelan välinen piste-ero taposta on monikymmenkertainen.
28 yritystä myöhemmin
Jatkuvasti kuluvan ajan takia tallentaminen ei ole yhtä selvä juttu kuin tavallisesti. Aktiivinen tallentaminen on aina viisasta, mutta kaikki kolme lokeroa kannattaa varata yhdelle pelille. Jouduin pari kertaa akuutin ajanpuutteen takia palaamaan askeleen taaksepäin ja pelaamaan suoraviivaisemmin. Yhdellä tallennuksella tie olisi noussut pystyyn.
Aikasysteemin hyvät puolet ajavat onneksi haittojen edelle. Alati tikittävä kello pakottaa tekemään valintoja: kuka pelastetaan ja kuka jätetään zombien hampaisiin. Aikaa ei millään riitä kaikille. Rajallinen aika pitää tarinan tahdin hiekkalaatikkoseikkailulle poikkeuksellisen tiiviinä, joten toiminta ei rapaudu missään vaiheessa päättömäksi haahuiluksi.
Moninpeli jäi arvosteluversioille tyypilliseen tapaan pelaamatta, mutta teoriassa mekaniikka on tiedossa. Kimppapelissä kaksi Chuckia listii zombeja Fortune Cityssä, mutta vain session isäntä pystyy tallentamaan tilanteen. Molemmat Chuckit saavat pitää keräämänsä kamat ja kokemuspisteet, joten kimppapeli lienee hyvä paikka sankarin buustaamiseen. Tiimipelistä saa lähteä litomaan milloin tahansa rangaistuksetta. Neljän pelaajan Terror is Reality -kaukalossa teilataan zombeja kilpaa erikoisvarustelluilla motskareilla ja palkintorahat päätyvät peruspelin käteiseksi, jota tuhlataan muun muassa minipeliautomaatteihin.
Dead Rising 2 on rosoineen kaikkineen mehevän menevä paketti vapaamuotoista toimintaa, joka palkitsee luovuuden ja kokeilunhalun. Harvassa pelissä saan vapauttaa sisäisen Puuha-Peteni ja virittää ämpäristä plus akkuporakoneista pääjyrsimen tai teipata nestekaasupullon täyteen nauloja ja viskata sen keskelle kävelykatua. Mitäs valkotakkiset sedät etsivät?
84
