Dead Rising (Xbox 360) – Nälkä - mikä ihana tekosyy

"Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä, eivätkä tee mitään." - Albert Einstein

Olemassaolo on jatkuvaa luovimista ulkoisten uhkien puristuksessa. On sotia, nälänhätiä, kulkutauteja ja luonnonmullistuksia. Suurin uhka tulee kuitenkin sisältä päin, kuten Albert Einsteinkin asian oivalsi. Puhun elävistä kuolleista eli zombeista. Yksi puraisu ja kuka tahansa voi muuttua sellaiseksi: järkensä menettäneeksi epäkuolleeksi, joka haluaa vain kolmea asiaa: syödä, syödä ja syödä.

Olisi virhe kuvitella, että syrjäinen lintukoto nimeltä Suomi olisi turvassa zombien vitsaukselta. Jokaisen kansalaisen velvollisuus on olla valveilla ja varuillaan sekä raportoida poikkeavasta käytöksestä viranomaisille. Suhtautukaa erityisen epäluuloisesti vegetarismista luopuviin lähimmäisiinne!

Kertaus on opintojen äiti. Vaikka monet seuraavista opeista ovat tuttuja kansalaistaidon tunneilta, niiden kertaaminen on kuin veren laittamista pankkiin. Arvoisa lukija, tämän viisivaiheisen ohjelman avulla selviydyt zombikatastrofin jälkeisestä yhteiskuntajärjestyksen romahduksesta!

1. Suojautuminen

Se voi alkaa kuin mikä tahansa päivä, mutta päättyä siihen, että kotikaupunkisi asukkaat muuttuvat yksi toisensa jälkeen zombeiksi. Se on joukko, johon sinä et halua kuulua. Tunnista varoittavat signaalit (laahustava askel, tyhjä katse ja kampaamattomat hiukset) ja hakeudu suojaan.

Vältä väestönsuojia. Keskikokoisessa 53 594 asukkaan kaupungissa turvallisin paikka on suuri ostoskeskus. Ostoskeskukset ovat todellisia eloonjäännin aarreaittoja ja suljettuina ympäristöinä teljettävissä ulkopuolelle kerääntyviltä zombilaumoilta. Vaikka apunasi olisi viranomaisia ja muita auttavia käsiä, älä tuudittaudu turvallisuuden tunteeseen. On vain ajan kysymys, milloin zombit tunkeutuvat sisälle.

Seuraava askel on vetäytyä ostoskeskuksen kaikkein pyhimpään, keskusvalvomoon. Valvomon ainoa sisäänkäynti on hitsattava umpeen, mutta älä tuki tuuletuskanavaa. Se on ainoa kulkureittisi tukikohdastasi ostoskeskuksen katolle ja sitä kautta sisätiloihin.

2. Varustautuminen

Vaikka keskusvalvomo on zombien ulottumattomissa, olosuhteet edellyttävät valmistautumista pahimpaan. Koska kyseessä on yleinen vaaratilanne, voit sivuuttaa omistusoikeudelliset kysymykset ja kerätä talteen kaiken, mitä ostoskeskuksesta löydät.

Tarvitset ruokaa ja aseita. Ruokaa löydät kahviloista, ruokatorilta ja supermarketista. Suosi terveysvaikutteisia elintarvikkeita, kuten appelsiinimehua, kahvikermaa ja raakoja pihvejä. Maitotuotteista voit valmistaa erinomaisia terveyspirtelöitä.

Älä tuo pistoolia puukkotappeluun. Vaistosi vastaisesti tuliaseiden hyöty eläviä raatoja vastaan on kyseenalainen. Selviytymistaistelu on kestävyyslaji, jossa ei kannata luottaa tuliaseiden rajallisiin ammuksiin. Jämäkkä lyömäase on paras henkivakuutuksesi. Lyömäaseeksi kelpaa mikä tahansa tylppä tai terävä esine. Suosi kättä pidempää, eli mieluummin leveällä kaarella heilautettavaa moukaria kuin lähietäisyydellä käsilaukkua. Huomaa, että teräväpiirtotelevisio ei nimestään huolimatta täytä teräaseen tunnusmerkkejä.

Parhaat aseet, kuten moottorisahat, maaporat ja puistonpenkit, raivaavat useita zombeja kerrallaan. Niiden avulla voit raivata tiesi sankkojenkin kalmolaumojen läpi. Hakkujen, pensassaksien ja liedellä kuumennettujen paistinpannujen kaltaisten välineiden toimintaperiaatteena on eliminoida zombeja yksi kerrallaan. Pensassakset edellyttävät erityistä varovaisuutta, sillä niillä on osuttava kalmoa kaulaan – pelkkä käsien leikkaaminen ei poista uhkaa. Maassa ryömivän zombin yli voi ajaa ruohonleikkurilla.

Ilman täyden palvelun rautakauppaa et selviä zombiholocaustista.

3. Avunantaminen

Tässä vaiheessa oletamme, että ostoskeskuksen julkiset tilat ovat kauttaaltaan verenhimoisten zombien kansoittamia. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei kaupoissa voisi piileskellä vielä neuvokkaita eloonjääneitä. Avaa radio ja odota rauhallisesti ostoskeskuksen vahtimestarin ohjeita. Hän ilmoittaa sinulle valvontakameroissa näkyvistä eloonjääneistä.

Eloonjääneitä on kahta sorttia: apaattisia ja psykoottisia. Apaattiset tapaukset eivät lähde mukaasi ilman suostuttelua. Jollekin riittää viinipullo, toiselle on läpsittävä prioriteetit selviksi avokämmenellä. Eloonjääneiden paimentaminen keskusvalvomon turvasatamaan kysyy onnea ja kärsivällisyyttä. Pahimmat reppanat joudut taluttamaan kädestä pitäen tai kantamaan reppuselässä. Aika on vihollisesi. Hädänalaiset selviytyvät oman onnensa nojassa vain rajallisen ajan. Hidastelu maksaa ihmishenkiä.

Stressaavasta tilanteesta riehaantuneet psykopaatit ovat apusi ulottumattomissa. He poistuvat paikalta vain jalat edellä. Vasta-alkaja saattaa kavahtaa vaarallisia kaksintaisteluita aivolimaasi janoavien kuolemattomien keskellä, mutta kokemus ja rutinoituminen auttavat eteenpäin.

Kokemuksen myötä kehityt ihmisenä kokonaan uudelle tasolle. Tulet paremmaksi, vahvemmaksi ja nopeammaksi. Opit taitoja, joita et edes kuvitellut osaavasi, kuten judoa ja karatea, sekä sullomaan enemmän roinaa taskuihisi.

4. Tutkiminen

Se, joka ei ymmärrä historiaa, on tuomittu toistamaan sitä. Siksi sinun on selvitettävä zombien syntymekanismi sekä käynnissä olevan katastrofin aiheuttaja. Seuraa johtolankoja, sillä totuus on sinut vapauttava.

Kohdatessasi epämiellyttäviä totuuksia luottamus viranomaisapuun voi horjua. Ei olisi lainkaan tavatonta, että ostoskeskukseen ilmestyisi muitakin epätoivottuja vieraita kuin mätäpettereitä. Vain optimisti näkee vihollistesi vihollisissa ystävän.

Aika ei ole tälläkään kertaa puolellasi, sillä vähäisimmänkin seikan ohittaminen saattaa ajaa tutkimuksesi umpikujaan. Jos niin käy, et voi toivoa muuta kuin parempaa menestystä seuraavassa elämässä. Peli ei kuitenkaan ole kokonaan menetetty, sillä eloonjääneet odottavat yhä pelastamista eikä zombien murskaaminenkaan voi olla täysin hukkaan heitettyä työtä.

5. Pelastautuminen

Ostoskeskus on sinulle ja muille eloonjääneille korkeintaan väliaikainen turvapaikka. Koska keskusvalvomoon ei voi asettua taloksi, sieltä on ennemmin tai myöhemmin paettava.

Valmis pakosuunnitelma helpottaa asioita merkittävästi. On eduksi, jos olet esimerkiksi skuupin perässä juokseva freelance-toimittaja, jonka helikopteri saapuu paikalle sovittuun aikaan kolmen vuorokauden kuluttua. Vaikka 72 tuntia voi äkkiseltään tuntua pitkältä odotusajalta, zombien täyttämässä ostoskeskuksessa aika kiitää kymmenkertaisella nopeudella.

Etukäteen on mahdoton ennakoida, miten jännitysnäytelmä ostoskeskuksessa päättyy. Mahdollisia loppuratkaisuja on useita, monet niistä synkkiä. Varaudu kuitenkin siihen, että saatat lopussa joutua vastakkain lämpöhakuisia ohjuksia ampuvan prototyyppitankin kanssa. Ihmeellisempääkin on nähty.

Tuomas Honkala

Dead Rising

Dead Rising on yleispuitteiltaan hallittu peliteos. Se sijoittuu selkeästi rajattuun ympäristöön (piiritetty ostoskeskus), siinä on ylivoimaiselta tuntuva vihollinen (53 594 zombia) ja aikarajallinen päämäärä (pakoon). Kolmen vuorokauden ajan Dead Risingin päähenkilö Frank West on oman kohtalonsa herra.

Ostoskeskuksessa tapahtuu kolmen vuorokauden (noin seitsemän todellista pelituntia) aikana niin paljon, että kaikkea ei voi mitenkään nähdä ensimmäisellä pelikerralla. Ei kannata hätääntyä, jos pääjuoni livahtaa ohi ensimmäisellä pelikerralla. Itse en saavuttanut todellista loppua kuin vasta kolmannella yrittämällä. Uusintayritykset kuuluvat asiaan jo senkin takia, että Frank säilyttää kokemustasonsa ja taitonsa (muttei tavaroitaan), vaikka homman aloittaisi alusta. Vaikka juonta mielellään seuraakin, älyttömimpiä pelitavoitteita (Zombie Genocider = tapa 53 594 zombia) ei ole edes mahdollista saavuttaa "kunnolla" pelaamalla.

Vahvoista lähtökohdistaan huolimatta Dead Rising sortuu myös suunnittelumokiin. Jatkuvuuden puute on mokista pahin – alueelta toiselle siirtyminen palauttaa zombilaumat ja irtaimiston ennalleen. Tiukan survivalismin idea menee pilalle, kun aseita ja ruokaa voi hakea samoista paikoista uudelleen ja uudelleen. Vaikka zombien loppumattomuuden muuten ymmärtäisikin, voisi peli olla edes vähän hienovaraisempi kansoittaessaan käytäviä uudelleen. Tuliaseilla tähtääminen on ärsyttävän kankeaa, mutta onneksi lähitaistelu toimii moitteetta. Rajoitetut tallennusmahdollisuudet (vain vessoissa ja keskusvalvomon sohvalla) hermostuttavat herkimpiä.

Dead Rising vie peliväkivallan kokonaan uusiin sfääreihin. Näin pahaa verilöylyä ei ole pelissä ennen nähty. Vaikka K18-ikäraja on enemmän kuin perusteltu, Dead Risingia on vaikea julistaa nykykauhuelokuvia ronskimmaksi. Jonkinlaista hyvää makua osoittaa sentään se, että makaaberin näytöksen humoristisuus on jätetty kokonaan pelaajan omien korvien väliin.

Dead Rising osuu zombia naulalla päähän, mutta ei onnistu aivan lyömään sitä kantaan asti. Pelissä voi tappaa zombeja lukemattomilla eri tavoilla, mutta kun niitä kaikkia on kokeillut, viehätys alkaa karista. Dead Rising on silkkaa roskaviihdettä, mutta sellaisenaan parasta, mitä Xbox 360:lle löytyy.

* * * * *

Lähettäkää lisää ensihoitajia!

Return of the Living Dead (1985)

Ohjaus: Dan O'Bannon (1985)

"Oletko ikinä haaveillut siitä että sinut syötäisiin elävänä?" DVD-julkaisujen voimaa kuvaa se, että jos elokuvaklassikkoa ei ole hopeakiekkona, se unohdetaan. Dan "Alien" O'Bannonin Return of the Living Dead on tällainen elokuva.

Tämä musta huumorin mestarinäyte lasketaan Romeron zombiklassikoiden joukkoon. Juuri Returnissa zombit haluavat nimenomaan aivoja, ja ihan nörttiväittelyiden pisteeksi: Returnissa olivat ensimmäiset niin sanotut vikkelät zombit. Lisäksi ne osasivat puhua.

Lääketieteellisen tavaran varaston apupojalle selviää, että Night of the Living Dead pohjautuukin todellisuuteen. Varaston kellarista löytyy armeijan sinne vahingossa lähettämät näytekappaleet. Kun näytetynnyri menee rikki, henkiinheräämisen aiheuttava aine karkaa ja lähellä on hautausmaa.

Return of the Living Dead on moitteeton yhdistelmä mustaa huumoria, oikeaa kauhua, mainiota näyttelijöitä, edelleen messeviä efektejä sekä ehtymätön varasto klassisia one-linereita. Sen ainoa hyvä DVD-versio on MGM:n jenkkikiekko. Huomaa, että samannimisillä jatko-osilla ei ole mitään tekemistä tämän mestariteoksen kanssa.

Nnirvi

89