Dead Spacen maailma on läpeensä synkeä, ahdistava ja groteskin väkivaltainen. Siellä ei riitä, että avaruusviruksen turmelemat epäihmiset ammutaan kuoliaaksi, viholliset on silvottava raaja raajalta toimintakyvyttömiksi.
Kaltaiselleni eläytymiskykyiselle elämyspelaajalle Dead Spacen peluu oli hiljaista hivuttautumista eteenpäin ja kohtaamiset örisevien nekromorfien kanssa paniikinomaista sohimista klaustrofobisessa pimeydessä. Dead Spacen säikyttelytaktiikka on halpamainen – valot pois ja mutantteja niskaan – mutta kieltämättä tehokas.
Jännitysnäytelmän sijaiskärsijä, pelastusteknikko Isaac Clarke on toimintasankariksi sangen jähmeäliikkeinen. Totuuden hetkellä Isaac-paran on parempi perääntyä lähimpään nurkkaan ja toivoa, että viholliset loppuvat ennen panoksia.
Sama meininki jatkuu Dead Space 2:ssa, jossa Isaac-parka saa vältellä paska jäykkänä avaruuden vainolaisia. Saturnuksen Titan-kuuhun perustettu siirtokunta on hyvin saman tyyppinen miljöö kuin ykkösosassa nähty kaivoslaiva USG Ishimura. Erona aikaisempaan on tapahtumien ajoitus, sillä tällä kertaa pelaaja todistaa omin silmin siirtokunnan romahdusta. Peli vihjaa enemmän kuin näyttää ja koettelee pelaajan tahdonlujuutta esimerkiksi jostain seinän takaa kantautuvilla avunhuudoilla ja veret seisauttavalla vauvanitkulla. Se on kärsimystä, jolle pelaaja ei mahda yhtään mitään.
Tunnelma säilyy kaiken aikaa kireänä, sillä nekromorfit iskevät lähes aina lähietäisyydeltä kimppuun. Otuksia tunkeutuu esiin vaikka suoraan seinärakenteista tai sitten ne saattavat teeskennellä kuollutta ja odottaa, että joku erehtyy liian lähelle. Peliin on määritelty erikseen painike epämääräisten ruhojen potkimiselle. Sille on paljon käyttöä.
Jatko-osana Dead Space 2 edustaa sitä lajia, jota hädin tuskin erottaa edeltäjästään. Kun uudistukset ovat luokkaa tuppisuisen päähenkilön uudet repliikit ja vapaampi leijailu painottomuudessa, oikeampi nimitys tällaiselle paketille lienee lisälevy. Eipä silti, nautin neljän kentän mittaisesta ennakkoversiosta enemmän kuin laki sallii. Tiheä tunnelma ei kärsinyt edes kolmannella läpipeluukerralla.
Kolmannen persoonan kuvakulmaa hyödynnetään ykkösosasta tuttuun tapaan kekseliäästi. Pelkästään kameran paikkaa siirtämällä välinäytökset sulautuvat saumattomaksi osaksi pelitapahtumia. Kun Clarke kompuroi kaltevalla lattialla ja jää jalastaan roikkumaan pää alaspäin, miehen ahdinko on suorastaan käsin kosketeltavaa. Tähtää siinä nyt joka suunnalta lähestyviä epäsikiöitä!
Neljä kenttää on sen verran suppea viipale, että ehdin nähdä ennakkoversiossa vain yhden uuden aseen, sen paljon puhutun keihäspyssyn. Se paitsi nimensä mukaisesti keihästää vihollisia, myös käristää niitä äkäisellä sähköshokilla. Plasmaleikkurit, linjapyssyt ja muut tutut kuuluvat yhä sankarin vakiovarusteisiin.
Uusista nekromorfeista vaikutuksen (kipeän sellaisen!) tekivät nuijapäiset vauhtihirmut, jotka vaanivat Iisakkia pylväiden halkomassa hallissa. Oliot eivät tyydy vain puskemaan suin päin päälle, vaan ne piru vieköön kurkkivat pylväikön lomasta ja odottavat tilaisuuttaan.
Dead Space 2 on selkeästi tammikuun harvoja odottamisen arvoisia pelijulkaisuja.
Pelit ilmestyy tänä vuonna vasta joka kuukauden 10. päivän tienoilla alkukuun asemasta. Tähän on syynsä.
Pelitaloilla on taipumus yrittää vaikuttaa siihen, milloin peliarvostelun saa julkaista. Yleensä saamme peleistä arvostelukappaleet jo ennakkoon, mutta se, milloin arvostelun saa tehdä, on tarkoin määritelty ja päätoimittajan allekirjoituksella vahvistettava. Nämä niin sanotut embargot määräävät viime kädessä sen, mitä arvosteluja lehdessä on.
Viime vuonna osa pelitaloista keksi määritellä embargon kuun alkuun, esimerkiksi 5. päivään, jolloin suuri osa alkukuusta ilmestyvistä lehdistä ei voi arvostelua julkaista. Pelien julkaisupäivät taas alkoivat painottua kuun loppuun. Tällä ilmeisesti pyritään siihen, että mahdolliset negatiiviset arvostelut eivät pääse vaikuttamaan pelin myyntiin. Lehden ilmestymisaikataulut ovat yleensä jo ajoissa lukkoon lyötyjä, ja harva lehti pystyy siirtelemään ilmestymispäiväänsä lyhyellä varoitusajalla.
Niinpä me siirsimme Pelit-lehden ilmestymispäivää koko vuoden osalta myöhäisemmäksi, jotta peliarvostelut ilmestyvät silloin kun pelikin. Taka-ajatuksena ei suinkaan ole kiusata pelitaloja, vaan palvella lukijoita.
Embargot ovat kiveen kirjoitettuja, ja joka pelillä on omansa. Kun laskee, kuinka paljon käsiemme läpi kulkee vuosittain pelejä, on oikeastaan aika ihme, että olemme lipsuneet vain pari kertaa. Toinen oli tietoinen riski, koska peli oli täysin valmis ja embargo meidän kannaltamme parin päivän päässä, toinen oli puhdas vahinko. Pelejä tai pelitaloja en viitsi mainita.
Vahingon seurauksena olemme erään pelitalon mustalla listalla, emmekä enää saa pelejä ennakkoon. Syy oli kyllä pelitalon itsensä: pelilevyn päällä ei lukenut mitään. Ei sitä, oliko kyseessä ennakko- vai valmis versio, eikä minkäänlaisia päivämääriä. Embargo tuli emaililla päiviä myöhemmin kuin itse peli.
Miksi sitten suostumme aikataulupelleilyyn? Emme me oikeastaan muutakaan voi. Pelit-lehden tekeminen on yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, joilla on eri intressit kuin meillä. Pelitalo tietysti haluaa mahdollisimman hyvän arvostelun, koska se vaikuttaa myyntiin. Me taas haluamme kertoa lukijoille, kannattaako peli ostaa. Joskus intressit kohtaavat, joskus eivät.
Toiset pelitalot viis veisaavat embargoista ja toimittavat arvostelukappaleet ajoissa. Toisilla taas embargo saattaa olla pitkällä pelin oman ilmestymispäivän jälkeen, joka on jo naurettavaa. Jos peli on kerran ilmestynyt, siitä täytyy saada kertoa, koska se on silloin julkista tavaraa.
Pelitin siirtämisellä myöhempään ilmestymisajankohtaan voittaa ainakin sen, että saamme tarpeeksi aikaa Pelit-lehden standardien mukaisen arvostelun kirjoittamiseen. Esimerkiksi Gran Turismo 5 olisi joulukuun lehdessä jäänyt huitaisuksi, ilman moninpelin arviointia ja 1.03-päivityksen merkittäviä parannuksia, paitsi jos aikaa olisi ollut viikko lisää. Niinpä julkaisemme arvostelun nyt tammikuun lehdessä.
Koskaan aikataulut eivät voi täysin kohdata. Voihan sitä kuitenkin yrittää.
