Dead Space Extraction uuttaa scifiräiskinnästä esiin kaikkein olennaisimman, sillä Wiin kummitusjunaräiskintä tihkuu tiivistettyä tunnelmaa.
Dead Space (Pelit 11/08, 90 p) oli EA:n viime vuoden yllättäjä. Scifiräiskintä oli tunnelmallinen toimintakauhupeli, jonka Wii-versio on melkein yhtä suuri ylläri. Dead Space Extraction on rujon Wii-rahastuksen sijaan pirteä massatuhonta, joka vie Dead Space -maailman uuteen genreen.
Extraction on raideräiskintä. Jalat vievät ja pää kääntyy käsikirjoitetusti, sillä pelaajan vastuualueena on ainoastaan avaruuszombien ampuminen. Päähän ei kannata tähdätä, sillä tautiset piruparat eivät aivoja kaipaa, mutta kädettömyys vie hyökkäyshalun ja -kyvyn.
Extractionissa on vuoden miehekkäin liiketunnistuspeli. Sirkkelinterä pyörii ruudulla juuri niin kuin käsi käskee, sahalaita viuhuu ylös, alas, eteen, taakse ja takaisin, kun Cooking Papa massateurastaa zombeja potka- ja fileepaloiksi.
Verta tyhjiössä Major Tom
Extraction ei ole oikeastaan jatko-osa, vaan se sijoittuu aikajanalla ykkösosaa aiemmaksi ja kertoo, miten eritteet osuivat tuulettimeen USG Ishimura -kaivosaluksella ja Aegis VII -planeetalla. Siinä missä Dead Space oli mysteeri, antaa Extraction uuden näkökulman hirviöepidemian taustoihin, ehtaa fanipalvelua siis.
Kerronta hakee uusia uria, sillä mykän todistajan sijaan tarinassa edetään ryhmänä ja sankarillakin on sanottavaa. Pääosassa on Nathan McNeil, poliisi Aegis-planeetalta. Kyttäruutuun ei kuitenkin jumiuduta, vaan melkein kaikilla ryhmäläisillä pääsee räiskimään, kuten myös parilla muulla myrskyn keskelle jääneellä. Viestikapulan vaihdot tuovat tarinaan monipuolisuutta. Tarina on (peliksi) liki huippuluokkaa.
Kuvakulma näytetään aina kokijoiden silmin ja meno on reality-keikkuvaa. Räiskimistä riittää, sillä tautihirviöt ovat aggressiivisia kuin etelän media. Välillä edetään pitkiäkin pätkiä pahinta odottaen, mutta vaihtelevuus parantaa huippukohtien iskevyyttä. Jo esimerkiksi se, että avaruuspukuun pukeutuminen kestää hetken, auttaa eläytymään. Varsinaista jännitystä kiskoilla etenevä kummitusjuna ei silti pysty herättämään.
Tarkkuus ja harkinta
Kaivostyökaluista aseiksi muokatut laitteet toimivat Wiimotella entistä karummin. Plasmaleikkurin pystylaukaukset ammutaan Olari-tyyliin, sirkkeli-Ripper on aivan oma lukunsa lihanleikkurina, liekinheitinkin tuntuu suoraan käden jatkeelta ja örkkilauman katkaisu yhdellä linjapyssyn laukauksella on edelleen irvokkaan ihanaa. Aseiden lataaminen vaatii Gears of War -tyyliin kaksi painallusta ja tarkan ajoituksen. Liika hätäily johtaa aseen jumiutumiseen, mikä on tuhoisaa tiukassa paikassa.
Ajanpysäytyksellä voi hidastaa yksittäisen hirviön ja telekinesialla tarttua romuihin ja paiskata ne paluupostina vihollisjoukkoon. Koska liikkuminen on valmiiksi määrättyä, telekinesialla kerätään myös ammukset, lääkintäpakkaukset ja tajuntaa laajentavat ääni- ja tekstilokit.
Valitettavasti aputarvikkeen vilahtamiseen ruudulla ei usein ehdi reagoida ja poimittavaa on turhan paljon. Nappia saa siis rämpyttää urakalla, sillä hätävarahernepyssyä lukuun ottamatta panokset ovat kortilla. Telekinesia on toki siedettävä selitys raideräiskintöjen vakio-outoudelle, mutta ylikorostunut keräily ei oikein sovi tunnelmaan panostavaan selviytymistarinaan.
Välillä neljää mukaan mahtuvaa asetta pääsee itse valitsemaan, välillä otetaan, mitä saadaan. Valinnoilla on väliä, sillä aseiden vahvuudet ja heikkoudet ovat selviä. Yleisohje on, että mukana olisi sekä pitkän matkan tulivoimaa että pysäytysvoimaa lähitaisteluun. Eikä yksi rooliin sopiva ase välttämättä riitä, sillä aseen vaihto on nopeampaa kuin lataaminen. Tiukassa paikassa on parempi tyhjentää aseet ennen lataamista. Jokaisessa aseessa on kaksi erilaista tulimoodia.
Amputaatio ulkoavaruudessa
Alkuperäisen Dead Spacen tunnelma nojasi upeaan grafiikkaan ja tunnelmalliseen tilaääneen. Xbox 360 -veteraaneille vertailu on väistämätöntä, sijoittuvathan tapahtumat osin samoihin ympäristöihin. Wii ei toki pysty vastaavaan silmäkarkkiin, mutta yrityksen taso on aina hyväksyttävä 110-prosenttisesti ja Extraction on Wiin komeimpia pelejä. Yksityiskohtia on kiitettävästi, ja valo ja varjo leikkivät karussa ympäristössä. Parasta ovat ilmeikkäät ihmishahmot.
Monipuolisia aseita, tarkkaa tähtäämistä, ajoitusta ja yliluonnollisia voimia yhdistävä räiskintä on selvästi monipuolisempaa (ja monimutkaisempaa) kuin reflekseihin ankkuroivat perinteiset raideräiskinnät. Hallintatyökaluiksi tarvitaan sekä kaukosäädintä että Nuntsaa. Onneksi napeista kovassa käytössä ovat vain ne näppärät. Harjoittelun jälkeen ohjaimien yhteispeli sujuu vaivattomasti. Zapperiakin voi käyttää, mutta vain kömpelösti irrallisen Nuntsan kanssa.
On vähän yllättävää, että vanhan mehustelu julkaistaan kokonaan eri konsolille. Syy on kaupallinen, vaikka raideräiskintää ei muille koneille voisi oikein tehdä. Extraction on yhtä aikaa sekä tunnelmallinen kotiinpaluu että genrevaihdoksen ansiosta tuore tuulahdus. Edellisosaan ihastuneiden ei hankkimista tarvitse empiä.
Kymmenen noin puolen tunnin pituista jaksoa on tarinan kannalta passeli pituus, mutta vähän, jos uusintakierros ei innosta. Eivätkä puhtaaseen räiskintään ja high score -jahtiin muokatut haastekentät auta, sillä ilman tarinaa ympäristö ja örkit ovat turhan tusinaa. Rahan vastine onkin Extractionin ainoa merkittävä ongelma.
81
