Viimeinkin sain koiran, joka tottelee minua.
Videopelin nimi ei ole yhdentekevä. Dead to Rights: Retributionin edellisten osien geneerinen maine on parempi kuin ei mitään.
Maksavat massat haluavat tuttuja nimiä, tuttuja sankareita, tuttuja tarinoita, joten kaikki uusi on julkaisijan kannalta riskibisnestä. Dead to Rights: Retribution on tuorein osoitus pelialan brändikeskeisistä pitkän tähtäimen strategioista: jos ensimmäinen tai toinen kerta ei toimi, yritetään vielä kerran, sillä tutut nimet myyvät.
Retribution on sarjan reboottaus, joten juoni on sama kuin ykkösosassa. Jack Slate on kovaotteinen poliisi, jonka isä murhataan Grant Citya raatelevien jengiselkkausten käänteissä. Jack ja isän koira Shadow lähtevät kostoretkelle, joka päättyy vasta kun syylliset ovat haudassa tai linnassa. Useimmiten haudassa.
Rähjäisen Grant Cityn katuja partioivat poliisit ovat rikollisjärjestöksi muuttuneen ammattiyhdistyksen kovanaamojen ja triadien maalitauluja. Siinä vaiheessa, kun kaduille saapuvat ultramodernit GAC-erikoisjoukot, homma menee jo puhtaaksi scifistelyksi ja hyvä niin. GAC tuo kaduille muun muassa pulssiaseita ja mechamaisesti rymisteleviä pelottavia, minitykeillä ja raketinheittimillä aseistettuja panssarimiehiä.
Pus kii, Musti
Dead to Rights: Retributionin painopiste on ammuskelussa, käsirysyissä ja niiden saumattomissa yhdistelmissä. Ammuskelu on pääosin suojahippaa, sillä avomaastossa ilman suunnitelmaa ja määränpäätä rynniminen johtaa kuolemaan.
Taistelu on suoja-ammuskeluille ominaisesti suhteellisen staattista laukaustenvaihtoa, mutta pahin maalitaulufiilis torjutaan aggressiivisesti hyökkäävillä lähitaistelueksperteillä ja vihaisesti piipittävillä kranaateilla. Osa suojista hajoaa tulituksessa, joten ihan joka paikkaan ei kannata leiriytyä. Satunnaiset osumat eivät haittaa, sillä haavat umpeutuvat nopeasti.
Rajalliset ammukset pakottavat Jackin liikkeelle, sillä luodit eivät riitä surkeista asemista ampumiseen. Jack kantaa muutaman kranun ohella vain yhtä kivääriä ja pistoolia, joissa on korkeintaan kaksi tai kolme lippaallista kuteja. Kun ammukset loppuvat, Jack hylkää pyssyn armotta, vaikka se olisi kuinka komea ja tehokas kanuuna. Uusi ase ryöstetään ruumiilta tai viedään parin iskun jälkeen suoraan vastustajan käsistä.
Mätkinnän merkitystä korostetaan ovelasti: kunnon niitti pudottaa pyssyn tantereeseen Jackilta ja vihollisilta. Nyrkeillä ja monoilla huitominen on täysin varteenotettava taistelutaktiikka, ja useimmat kentät voi läpäistä ampumatta laukaustakaan. Jackin hyökkäysarsenaaliin kuuluu nopea ja raskas lyönti, iskuyhdistelmiä, torjunta, väistö ja painiote, josta jatketaan heitoilla tai ihmiskilpikikoilla. Hetken kurmotuksen jälkeen vastustaja altistuu raaoille lopetusliikkeille.
Suden ja alaskanmalamuutin risteytys Shadow on Jackille arvokas apuri. Kookas koira joko suojaa Jackin selustaa tai hyökkää ärsytetyn karhun raivolla vihollisen kimppuun. Shadow’n kohde ei ole automaattisesti ruumis ja piski saattaa saada itse siipeensä, jos vastustaja on liian voimakas tai sillä on liikaa kavereita. Shadow joka tapauksessa vähintään häiritsee uhriaan, jolloin Jack pääsee ampumaan vapaammin. Koiraa ei kannata säästellä, sillä sitä ei ammuta yhtä innokkaasti kuin Jackia.
Shadow’ta ohjataan muutamissa hiiviskelyjaksoissa, joissa Jackin leveät hartiat eivät mahdu jääkaapin mentävästä kolosta, vaan koiran täytyy noutaa avain. Hiipivä koira näkee vihollisten elinmerkit seinien läpi, mikä helpottaa äänettömiä salatappoja, joissa Shadow käy kurkkuun tai nivusiin kiinni, ja veri roiskuu sen mukaisesti. Partioreittejä noudattavat viholliset näkevät kauas, joten hyökkäykset täytyy suunnitella ja ajoittaa huolellisesti. Hälytys ei lopeta keikkaa, mutta se lisää vartijoiden valppautta, liikehdintää ja yhteistyötä.
Luotiaika
Pääosumat ja lopetusliikkeet keräävät energiaa fokusvarastoon. Fokus hidastaa ajan, vähentää osunutta lämää ja nostaa omien hyökkäysten tehoa, joten se sopii mainiosti paniikkitilanteiden purkamiseen. Maailman harmaaksi muuttava ja äänet vääristävä fokusointi ei ole missään vaiheessa pakollinen temppu. Huvittelun ohella käytin fokusta ainoastaan silloin, kun ammukset loppuivat ja lisää sai vain kaukana kyttääviltä rikollisilta.
Suurimmat puutteet ovat yllätyksettömät kaupunkimiljööt ja perinteinen rakenne. Rujot, rähjäiset ja rusehtavan harmaat teollisuusloukot näyttävät suoraan ensimmäisestä Gears of Warista lainatuilta. Siviilejä liikkuu kaduilla paljon ja locustit suorastaan odottavat hetkeä maan pinnalle purkautumiseen. Kulunutta designia korostetaan suoraviivaisella kenttäsuunnittelulla, joka ei anna mitään mieleenpainuvaa tai sykähdyttävää.
Retribution on suhteellisen helppo, sillä Jack Slate on melkoinen supersankari. Vaikein paikka tuli eteen, kun Shadow’n piti soluttautua GAC-tukikohtaan. En millään saanut hommaa hoidettua siististi, joten tapoin kaikki halvasti turvapaikkaa tai nopeutta hyödyntämällä. Muuten operaatio eteni ongelmitta ja selvitin loppumatsin 10–12 tunnin paikkeilla ensimmäisellä yrityksellä.
Dead to Rights: Retribution puhdistaa sarjan nimen loasta. Se ei uudista lajityyppiä, mutta hoitaa tärkeimmät jutut asiallisesti ja kompastelematta. Dead to Rights: Retribution on viihdyttävä sekoitus ammuskelua ja joukkomätkintää, missä koira on aina kiva kaveri.
83
