Def Jam Vendetta -tappelupeliä myydään gangstarapilla ja -muusikoilla, joten pipo-olento, sinun on aika keksiä itsellesi jotain uutta tai edes erilaista. Alakulttuuri on ohi, kun sitä markkinoidaan massoille.

Anarkistisen piristävä jengiteema nostaa Def Jam Vendettan pellepainipuurosta. Taustalla jyrää gangstarap, jonka sanoitukset tuovat meininkiin mehevän aggressiivisen taustavireen. Menosta vastaavat monet lajityypin mestarit, kuten Method Man ja Public Enemy. Aidot artistit ovat myös pelattavina karikatyyrihahmoina.

Käsirysyihin osallistuu yli kolme tusinaa erilaista kamppailijaa, mutta sakkia latistaa mielikuvituksettomien kloonilihaskimppujen armeija. Keksityt jengipainijat unohtuvat heti matsin jälkeen, sillä tasapaksua massaa piristää vain muutama värikäs friikki ja viisi korkeissa koroissa kekkuloivaa naista.

Def Jam Vendetta seuraa klubien laittomissa otteluissa kiertäviä tappelupukareita. Kovaotteisten gangsterien motiiveina ovat raha, kunnia ja seksikkäät pimut. Raa'at ottelut ratkaistaan varsin vapailla säännöillä: tappio tulee selätyksellä, luovutuksella tai tyrmäyksellä. Vastustaja murretaan navakoilla iskuilla, hurjilla heitoilla ja kuristavilla lukoilla. Nujakoissa ei säästellä likaisia temppuja, sillä kaikki käy sierainten repimisestä perhekalleuksille potkimiseen.

Ottelijat tekevät koiruuksia pienellä nappimäärällä. Iskun tai liikesarjan tyyppi riippuu painalluksen pituudesta ja tappelijoiden välisestä etäisyydestä. Parin napin ja tattisuuntien yhdistelmillä irtoaa pinkka heittoja.

Ensimmäisenä raiveleihin tarrannut kaveri saa etulyöntiaseman, jonka voi murtaa vastaliikkeellä. Maahan viskattua heppua murjotaan lähestymissuunnan määräämillä potkuilla ja sidonnoilla. Kanveesissa röhnöttävän körilään päälle voi hypätä vapaapainityylin kehäpuiden päältä. Uhri voi yrittää karistaa tokkuraisen fiiliksen vinhalla rämpytyksellä, mikä kivasti kangistaa padikäden, vaikka hahmo nousisikin vielä pystyyn.

Systeemi suosii heitoissa ja vastaliikkeissä yliotteen omaavaa kamppailijaa. Hitaasti laskeva yliotemittari näkyy laiskasti nousevan puhtimittarin yläpuolella. Vastustajan leipominen nostaa ja turpiin otto laskee otemittarin palkkia. Taitava taistelija kääntää onnettoman alun edukseen pakoilemalla, mutta ottelun suunnan muutos kaipaa tuurin lisäksi nasevia iskuja varomattoman vastustajan leukaperiin.

Hyvää, mutta vähän

Kun hyvä ote jatkuu tarpeeksi pitkään, kamppailija voi tehdä murskaavan superheiton tai -kombon. Jos voimansa tunnossa meuhkaava korsto saa pitävän otteen, ottelu saattaa loppua siihen paikkaan. Mikäli vastustajan osumapisteet vain loppuvat, kahakka päättyy näppärän hidastuksen siivittämään tyrmäykseen.

Tapahtumia seurataan dramaattisesti panoroivasta kamerasta. Aktiivisesti liikkuva linssi zoomaa tiukkoihin tilanteisiin ja näyttää heitot tyylikkäistä kuvakulmista. Show'n ohjaaja haastaa ja paikoitellen päihittää WWE SmackDown!: Shut Your Mouthin virkaveljensä.

Pelivaihtoehdot ovat kiusallisen vaatimattomia. Juonimoodin kylkiäisiksi ovat vain arcademättöjen vakiot eivätkä kaksintaistelu, kolme joukkomatsia ja survival-selviytymiskamppailu riitä alkuunkaan vertailussa WWE-paineihin. Aseita, häkkejä ja muita hauskoja showpainivirityksiä ei käytetä lainkaan.

Letkeästi rullaava, mutta yksinkertainen ottelusysteemi ja mainio tunnelma eivät kannattele mielenkiintoa loputtomiin. Pienissä annoksissa Def Jam Vendetta kepittää esimerkiksi WWE SmackDownin jämäkämmän grafiikan, musiikin ja taistelusysteemin mitalla. Pidemmässä väännössä pellepainijat selättävät gangsta-uhoajat, sillä mitättömät pelimoodi- ja matsivaihtoehdot hyydyttävät innokkaankin rymyäjän nopeasti.