Tornipuolustuspelien idea on yksinkertainen. Muukalaishirviöt yrittävät varastaa scifilinnoitusten reaktorien voimaytimet ja rakentaa niistä portaalin omaan maailmaansa. Pelaajan pystyttämät tykkitornit yrittävät puolestaan tuhota vorot.
Vaikka voimaytimiä on noin tusina, tappioon ei tarvita yhtä kähvellettyä ydintä enempää. Jos ja kun ydintä ronttaava muukalainen kuolee, ydin ei palaa heti, vaan se valuu hitaasti takaisin reaktoriin. Paluumatkalla joku muu hirviö saattaa napata sen ja kääntyä kannoillaan, mikä aiheuttaa ennen pitkää pahoja ongelmia. Sain usein köniini tilanteissa, joissa raskastekoinen tankki vei ytimen kauemmas ja nopea vipeltäjä raahasi sen maaliin. Paniikkitilanteita yritetään torjua kiertoratalaserilla, joka latautuu muutaman kerran per kenttä.
Defense Grid – The Awakeningissa on tavallista enemmän taktisia vapauksia, sillä kentät muuttuvat pikkuhiljaa avoimempaan suuntaan. Lyhintä väylää etsiviä muukalaisia paimennetaan sopivasti sijoitetuilla torneilla, sillä viholliset eivät läpäise aseiden suojia muuten kuin pakon edessä. Jouduin monissa loppupään kentissä tuumailemaan tosissaan ja hakemaan optimaalisia paikkoja useita kertoja. Sijainnin ohella tornin tyyppi ja taso ovat tärkeitä seikkoja. Liekinheitintorni torjuu lähietäisyydeltä suuria massoja, kun taas tarkka ja tehoton laser kaataa nopeat vastustajat ajan kanssa. Torneja on kymmenkunta ja niitä voi päivittää kaadetuista vastustajista saaduilla pisteillä.
Vihollisten puolivapaa liikkuminen, ovelat reaktoriytimet ja pikkunäppärä tarina tekevät Defense Grid – The Awakeningista erittäin addiktiivisen tuttavuuden.
90
