Tuukka Grönholm ei ole eläessään iskenyt yhtään naista. Yritysmäärällä suoritus lähentelee jumalaista ihmettä, joten Semper Virgo -pyhimysasema on julistamista vaille vajaa.
* * * * *
Kesän myötä Pelit.fi pullisteli naisen kaipuu -ketjuja. Uuniperunalle päästäkseen ei valitettavasti voi kokeilla kaikkia valmiita vastausvaihtoehtoja, mutta muuten deittailu on helppoa kuin Wowin pelaaminen. Vain hiiri vaihtuu kissaan, jos flaksi käy.
Seurustelu ja sitä edeltävä väsytysvaihe ovat pelejä, joissa on lukuisia pelityylejä optimoinnista nautiskelevaan elämyspelaamiseen. Jokaisen on valittava itseään eniten miellyttävä tapa. Systeemin selkein puute on, että tyriessään ei voi ladata edellistä tallennusta vaan homma on usein kerrasta poikki. Hahmoluokkansa ja sille sopivan pelityylin oppii vain kokeilemalla.
Jo pelkkä avaussiirto: "Oletko vapaa?" on yhdenlainen metapeli, jossa on eriarvoisia tuloksia. En-vastaus ei ole surkein droppi eikä Kyllä imboin epix-luutti. Kaikkein lupaavin on Ehkä. "Ehkä" tarkoittaa, että vaikka neidon kämpässä lojuu kaljaa kittaava Kimmo V, juuri minulle nainen voisi olla vapaa. Samalla vastaus viestittää leikkimielisyydestä ja ripauksesta vaaraa.
Vastaavasti huonoin vastaus ei ole ehdoton Ei tai sen jokin muunnelmista. Ein pudotessa voi lohduttautua sillä, ettei naurettu päin naamaa. Ne, joille naurettiin, voivat lohduttautua sillä, että torjuja ei ollut kaksinen naaras. Empatiakyky on pelisäännöissä naisten paras ominaisuus, sillä ulkonäkö tuppaa rupsahtamaan sitä nopeammin mitä lännemmässä serveri sijaitsee.
Tunnista genresi
Miehille on useita hahmoluokkia: spörtti, matrixnörtti, komistus, vasemmistoälykkö, oikea älykkö, maajussi ja vain miesten kesken trendikäs äijä. Jokaisella hahmoluokalla, jopa riemuidiootilla, saa kenet tahansa naisen (tai miehen), mutta pelityyliä joutuu hieman varioimaan. Edustamani pikkuveli näyttää vielä eläkeiässäkin babyfacelta ja saa naiset värisemään eroottisen latauksen sijasta kotoista turvallisuuden tunnetta. Hahmon ongelma on tehokkaan erikoisiskun puute ensivaikutelmassa, joten väännön joutuu aloittamaan muita luokkia passiivisemmin.
Teinitasoilla pikkuveli-tyyppi tuntuu liki mahdottomalta pelattavalta. Onneksi hahmoluokka alkaa loistaa noin tason 25 paikkeilla aina kolmenkympin jälkeisiin erokierroksiin asti, kaljamahatta jopa pidemmälle. Pikkuvelityyppi on omiaan niin kutsutussa instant family -gambiitissa, jossa questin onnistuminen palkitaan instant-perheellä. Yksinhuoltajaäidit ovat siitä kiitollinen saalistuskenttä, että tie äidin sydämeen käy lasten kautta. Luotettava, majaleikeistä innostuva mies on äidin silmissä se, mitä perheeltä puuttuu.
Mammakerhossa on kuitenkin pari ongelmaa. Lasten tekemiseen on tarvittu mies, ja useimmiten exät ovat kaunaista ja katkeraa sakkia. Ei esimerkiksi kannata viikonloppukuulumisten vaihdossa möläyttää, että onnistuneen Puuhamaa-päivän päätteeksi pääsin itsekin Jaanan pomppulinnaksi. Yksinhuoltajat eivät myöskään sovellu deittipeliin, jossa ei ole tarkoituksena sitoutua pariksi.
Aina tasoon 16 asti mammaquestit eivät ole vielä auki tai vähintään GM:t puuttuvat asiaan. Oman hahmoluokan tunnistaminen ajoissa on silti äärimmäisen tärkeää. Lukiotasoilla tein aina suuremman vaikutuksen anoppiehdokkaaseen ja pikkusiskoon kuin varsinaiseen pimuuni. Suurin virheeni paljastui vuosikymmenen päästä hyvännäköisen blondin hypätessä terassilla kaulaani. Typeränä en tajunnut, että lämmöllä legoleikkejä muistelleet siskot kehittyivät jossain välissä naisiksi. Jokaisella hahmoluokalla on vahvuutensa, jotka on syytä tuntea ajoissa.
Teinitasot
Alkupeli eli alle 20 tason hahmoilla puuhaaminen on usein noloa tuhertamista, koska oma pelityyli ei ole vielä selvillä eikä oikein tiedä, millaisella hahmolla edes haluaa pelata. Jopa suosikkisaalis eli nainen, miehet tai molemmat saattavat olla selkiytymättä. Alkutasoilla tärkeintä on vain kokeilla eri tyylejä, hakea omia mieltymyksiään ja tunnistaa itselleen parhaan hahmoluokan.
Ei kannata kuitenkaan hosua. Jos jo lukioquestien aikaan valitsee itselleen ratsun, päätös näyttää 30:n korvilla alkavan kaduttaa, ellei kyse ole todellisesta epic mountista. Niistäkin tosin ilmestyy päivitysten myötä aina haluttavampia ja siten parempia versioita.
Nykyään alkutasojen yksi suurista ongelmista on hahmojen karsea pissisgrafiikka pömppömahaisine napapaitoineen. Ennen vaatetus oli tosin vielä huonompaa, sillä 90-luvun versiossa muodissa olivat telttamaiset jättivaatteet. Anoppilassa pukeudun edelleen vaimon abiverkkaireihin, vaikka sydämeni valtiatar painoi 30 kiloa minua vähemmän.
Jo alkutasoilla kannattaa pyrkiä rohkeasti eteenpäin esimerkiksi muille paikkakunnille opiskelemaan, sillä yliopistokentissä treffailu sujuu liki huomaamatta laajan questi- ja saaliskannan ansiosta. Amishahmoluokalla voi toki jäädä aloituspaikkakunnalle nuohoamaan ja kerätä Escorttiinsa matalamman tason saalista. Haasteettoman pelityylin ongelmana on, että teinihahmoilta puuttuu useita elitenaaraiden kyvyistä. Tosin deittipelin nopeuttamiseksi ei kannata yrittää kovin paljon omaa tasoa korkeampia pimuja.
Parhaat ominaisuudet
Tasojen kasvaessa hahmoluokan merkitys pienenee, vaikka fiilispelaamiseen soveltuu aina parhaiten rokkari ja trendipelle. New York Times purki tilastollisesti naisnäkökulmaa nettideitti-ilmoitusten pohjalta. Luotettavuus ja huumorintaju? Hah! Naishahmot etsivät kumppanista koulutusta, rahaa ja valtaa. 250 000 dollaria vuodessa tienaava mies saa kaksi kertaa enemmän yhteydenottoja kuin 50 000 dollaria tienaava köyhis. Yhdysvalloissa 150 000 dollarin rajan ylittyessä minkä tahansa hahmoluokan fyysiset ominaisuudet (ulkonäkö, pituus päästä varpaisiin, massa) menettivät naisten silmissä merkityksensä. Rahaa saa helpoimmin panostamalla hyvätuloisiin ammatteihin.
Tosin New York Timesissa sekoitettiin syy ja seuraus -suhde, sillä tärkein ominaisuus ei ole mikään kolmikosta raha, valta, koulutus, vaan niiden myötä saatava hyvä itsetunto -kyky. Toisten heikon itsetunnon buustaaminen on tehopelaajan vakiotrikki. Esimerkiksi tyttökaksikosta ei kannata yrittää sitä jumalaista, vaan valita maalikseen söpö seinäruusukaveri, joka innostuu helpommin saamastaan huomiosta. Bonuksena epic-saalis jää minulle.
Ei haittaa, jos nainen paljastuu läpipeluussa tylsäksi. Tärkeintä, että ehtii dumpata toisen ensin, sillä siitä saa muiden silmissä kudos-pisteitä. Vastaavasti vastajätetty kärsii hetken heikennyksestä eli debuffista, jonka ansiosta hahmo on tavallista herkemmin iskettävissä. Heikkoutta hyödyntävässä haaskalintutyylissä on riskinsä, sillä muka katkolla olevien suhteiden ninjaamista ei katsota hyvällä.
Kun peli alkaa kulkea tasaisesti (Matsi alkaa esmes: "Moi olen [omanimi], lähtisitkö kahville kanssani?") kannattaa leipääntymisen estämiseksi välttää grindausta eli saman kaavan ja juttujen kierrättämistä yhteenotosta toiseen. Vuosituhannen vaihteessa käytin vielä leffaan ja kahville -makroa, mutta sitten tuli Notting Hill -kenttä. Tahkosin Hugh Grant -kurjuuden läpi kuudesti saamatta lainkaan saalista.
Isot pojat tosin väittävät, että tasokaton iskiessä peli vasta alkaa. Itse olen päässyt vasta kolmenkympin korville ja tahti tuntuu hiipuvan. Deittailusta olen päässyt mukaan kiltapeliin, jossa lähinnä yritän pitää yhtä kohdetta tyytyväisenä päivästä toiseen.
