Nnirvi liittyi Facebookiin, koska ei halua kuulua samaan ryhmään kuin ”ei me semmoisia” -kansanedustajat, ja samalla logiikalla hän haluaa maksaa peleistään. Ilmaisista arvostelukappaleista huolimatta hän ostaa vuodessa kymmeniä pelejä, sillä PC-pelaaminen ei ikinä ole ollut näin halpaa.
* * * * * *
Suuri osa tätä juttua lukevista ei oikeasti pysty ymmärtämään, mikä on se pohjimmainen ongelma. Julkaisijoiden ahneus vai?
Pelaajien ja pelijulkaisijoiden välillä on yksi perustavaa laatua oleva käsitysero: kun pelaaja ostaa pelin, hän ostaa esineen, jolla saa tehdä mitä haluaa, varsinkin rikkoa ja myydä edelleen. Mutta kun hän hankkii pelin ilmaiseksi, hän warettaa aineettoman hyödykkeen, jonka kopioinnista kukaan ei kärsi.
Pelifirmojen mielestä he myyvät käyttöoikeutta omistamaansa digitaaliseen IP-tuotteeseen (siis Intellectual Property), eikä käyttöoikeuden haltijalla ole oikeutta muutella sitä tai siirtää sitä eteenpäin, tai varsinkaan varastaa netistä.
Jo alkuasetelmat siis ovat toivottomat.
Teiniliitto nousee kuolleista
Tilanne pahenee, sillä tiettyyn ikään kuuluvaa idealistista arvotyhjiötä täyttää nykyään aatteellinen piratismi, joka muistuttaa häkellyttävästi 60–70-luvun vasemmistolaista liikehdintää. Hahmottoman, kiltin nykyvasemmistolaisuuden jyrää jykevän tuore aate. Piraattiteiniliiton propaganda on helppoa: me olemme sekä sinun että uhriemme asialla, sananvapaus, solidaarisuus ja ihmisoikeudet, vastustajat ovat ahneita saatanoita, ja asian ydin kätkeytyy palavien olkiukkojen muodostamaan savuun. Lopputulos on tavattoman vetävä asetelma, jossa vapaa kulttuuri ja tasa-arvo taistelevat ahneutta ja riistoa vastaan. Palkintokin on käsinkosketeltava: ilmaiset pelit, musiikki ja elokuvat nappia painamalla, eikä omatunto kolkuta, koska ideologia istuu sen päällä.
Vapaan kulttuurin ja sen korvausta kaipaamattomien tekijöiden inha ase on Digital Right Management. DRM ei ole ydinpommi, jolla tuhotaan piraatit, se zombileffa, jossa pieni joukko (peli) taistelee eloonjäämisestä ahnetta, tyhjäsilmäistä zombijoukkoa vastaan. Lopulta zombit väistämättä voittavat, mutta mitä kauemmin peli pysyy hengissä, sitä enemmän se tuottaa.
Pimeä nousee
Kuten Yhdysvallat, joka asevoimin tukahdutti kansannousut Unkarissa ja T ekkoslovakiassa ja täytti Itä-Euroopan SS-20-ohjuksilla, ahneet pelifirmat (muun muassa) takovat jo pajoissaan yhä uusia kahleita. Tarve on suuri, sillä PC-pelaaminen on keskellä elämänsä suurinta murrosta. Perinteinen core-pelien kivijalkamyynti hupenee kuin hanget kevätauringossa ja korvautuu digijakelulla. Fyysisistä lätyistä vapautuminen antaa mahdollisuuden kokeilla uusia tapoja estää vapaata pelikulttuurin vaihtoa.
Uuspiratistisen hurmoksen keskelle tipahti Ubisoftin uusi DRM: peleissä Silent Hunter 5 ja Assassin’s Creed II, jatkossa muissakin Ubin (ja EA:n) PC-peleissä, pitää olla nettiyhteys päällä myös yksinpelin aikana. Tavaravaunullinen paskaa lensi C-130 Herculeksen propelliin ja levisi siitä Ubisoftin päälle.
Absoluuttinen hyötypiste
Pelifirmat ovat mahdottoman ongelman edessä. Olli Sinerman Tuotearvoteorian (tm) mukaan warepeli on kilpaileva tuote, jota suositaan oikean asemasta koska se on ilmainen, saatavilla 24/7, eikä sisällä kopiosuojausta, joten sen pelaaminen on vaivatonta.
Kun oikean pelijulkaisun ostaminen on puhtaasti moraalinen valinta, niin onhan siinä vähän puntit epätasapainossa. Varsinkin jos sitä moraalijuttua ei edes ymmärrä. Mitä vaivalloisempaa oikean pelin pelaaminen on, sitä vaikeampi on tehdä oikein ja maksaa siitä mitä harrastaa. Meidän pelikulttuurin ylläpitäjien onneksi suunta on jo oikea: PC-pelit halpenevat ja ostaminen sujuu 24/7.
Ubin tempauksesta käyty keskustelu edusti sitä masentavinta tunkki-ilmiö-keskustelua, jota vain nimettömyyteen pohjautuva internet voi tarjota. Pelit.fi:n T.K:n viestin aloitus tiivistää DRM- ja piratismidebaatin: ”Itsekin voisin hatusta heittää että jos...” Minulla on sellainen vika, että kun hysteerinen väkijoukko käy joukolla tappamaan Frankensteinin luomaa hirviötä, minä toivon, että Frankkis vetäisi väkijoukkoa pataan. Hysteeriset väkijoukot aiheuttavat aina enemmän tuskaa kuin pahinkaan yksinäinen hirviö.
Ei Ubia voi syyttää siitä että se kokeilee erilaisia ratkaisuja, se on sen työtä ja se kantaa siitä myös täyden vastuun. Mikä tällä hetkellä on ennätysiso: PR-katastrofi sai lisävoimaa ainakin kolmesta PIRA:n palveluksenestohyökkäyksestä, jotka estivät pelin ostajia pelaamasta. Hysteerinen väkijoukko hurrasi ja heilutti viikatteitaan, mikä kertoo paljon Ubin tämän hetken maineesta.
Kannattiko? Toistaiseksi Ubisoft on pysynyt hiljaa. AssCreed II:ta ei ilmeisesti ole kunnolla murrettu (SH5 ilmeisesti on), mutta ei sitä PC-listojen kärjestäkään löydy. Tosin sitä verottaa äärinegatiivisen julkisuuden lisäksi konsoliversioiden aiempi ilmestyminen sekä samaan aikaan osunut Bad Company 2.
Koko operaation lopullinen arvo selviää joskus tulevaisuudessa. Jollei Ubi itse kommentoi, ehkä se selviää siitä, lopettaako Ubi uuden DRM:n käytön vai myös PC-pelit. Mikä eräiden lähteiden mukaan on tarkoituskin.
Vapaus on vastuuttomuutta
PC:n vahvuus on sen pahin ongelma: se on liian vapaa, monipuolinen ja kontrolloimaton pelialusta. Käärmettä on mahdoton tappaa jos sillä on liikaa päitä. Pohjois-Korean malliin jokaista konsolia hallitsee yksi diktaattori, jonka käsissä on pelien hyväksyminen, ja moninpelaamiseenkin on vain Valtion yksi vaihtoehto. Kun siitä saa bannit, se oli sitten siinä. PS3 on alusta alkaen piratisminkestäväksi suunniteltu ja sellaisena pysyykin. Xboxilla ja Wiillä piratismi on yllättävänkin yleistä, mutta pelitileihin pohjautuva suojaus on jo taivaanrannassa. Sen valvonta tulee olemaan naurettavan helppoa.
Digijakelun seurauksena PC-pelit enimmäkseen jo sidotaan johonkin pelipalveluun. Se helpottaa, mutta ei ratkaise ongelmia. Me PC-pelaajat tarvitsemme oman yksinvaltiaan, sillä demokraattinen joukko digijakelijoita on turvallisuusriski. Jos Steamissa suojaus toimii, vähänkö väliä jos Gamersgaten version kräkkää minuutissa.
Vuonna 2004 käytiin Ubi-kriisiä vastaava ”keskustelu”: Half-Life 2:n kylkiäisenä oli pakko asentaa Steam-niminen nettipalvelu, jossa peli piti autentikoida ennen kuin sitä sai pelata. Siis yksinpelissäkin!
Ylistetty olkoon Steam Il-Jong!
Vielä 2008 minä periaatteessa jo pidin digitaalisesta jakelusta, mutta silti halusin pelini mieluummin fyysisinä kopioina. Nyt Steam saa varauksetta ääneni PC-pelaamisen ylivaltiaaksi. Se on oikeasti toimiva systeemi, joka tarjoaa ilmeisen riittävän DRM-turvan, ja tarjoaa lisäpalveluita kuten kaverilistat ja automaattisen pelien ajantasalla pitämisen.
Valvella on myös toinen loistava idea: se pitää varsinkin moninpelit myyntikunnossa tuottamalla niihin jatkuvasti uutta sisältöä, Team Fortress 2 parhaimpana esimerkkinä. Piraattiversioiden inflaatio oikean pelin jatkuvalla päivittämisellä, varsinkin jos asiaan liittyy moninpelaaminen, olisi paras keino, josta se oikea asiakaskin hyötyisi.
Ikävä kyllä Steamin omistaa Valve, joka ottaa 40–50 prosenttia pelistä itselleen. Se on silti kaksi kolme kertaa enemmän fyffeä kuin kivijalkakaupassa, mutta eihän kukaan ahne kapitalisti halua antaa niinkään paljon, jollei ole pakko. Lisäksi Steam-monopoli antaisi liikaa valtaa Valvelle, joten parempi kehittää omat systeemit ja vetää kaikki hilut omaan kassaan.
No, evoluutio tulee karsimaan digijakelupuun kuivat oksat.
Pahinta dörmiä
Valistunutta diktaattoria odotellessani kerron vertailuyksikköni huonolle DRM:lle.
Pahin viime vuosien yrityksistä oli GTA IV, joka sisälsi levyn fyysisen suojauksen lisäksi pakkojäsenyyden Social Clubissa ja Windows Livessä, mikä oli jo overkilliä. Peli oli toinen, josta Samsungin DVD-asemani ei selvinnyt kuin ihan oikeasti lukemattomien yritysten jälkeen. Arvostelua tehdessäni en uskaltanut sammuttaa konetta kuin pakon edessä. Aseman firmware-päivitys ratkaisi asian, mutta kuitenkin.
Huonoin kopiosuojaus kautta aikojen oli Lenslock. Se on taitettavilla jaloilla varustettu muoviprisma, joka aseteltiin tv-ruudussa näkyvän pikselimössön päälle. Prisma taittoi siitä koodin, jonka vastakoodi katsottiin pelin mukana tulevasta lappusesta. Asiassa oli (muun muassa) sellainen pikku ongelma, että televisioita on monia eri kokoja.
Minulle merkittävin asia on levy: kaikki DRM, josta ei ole kohtuutonta vaivaa ja johon liittyy levytön pelaaminen, on kirjoissani ihan ok. Levynmetsästys ei enää ole nykypäivää.
