Luolaroolipeli Dungeon Master vuodelta 1987 on Pelit-lehden toimituksen silmissä tietokonepelaamisen pyhitetty perusteos. Descendin tekijä Steve Jarman arvasi heikkouteni, kun hän markkinoi uutuuttaan sanoin: ”Jos rakastit Dungeon Masteria, Descend voisi olla juuri sopiva peli sinulle!” Uusi Dungeon Master? Minulle? Oih!
Vanhaa mestaria apinoivaksi luolaroolipeliksi Descend on vaikuttavan näköinen. Vaikka maailmassa liikutaan ruutu kerrallaan ja 90 asteen käännöksin, maailma on aidosti kolmiulotteinen ja siirtymät sulavia. Descendin luolastot ovat vieläpä oikealla tavalla mutkikkaita, eivätkä Undercroftin (Pelit 9/2011, 5 tähteä) tyylisiä helppoja läpijuoksuja. Esineet on kätketty maailmaan jopa paremmin kuin Dungeon Masterissa, joten huolimattomasti koluamalla voi missata monta juttua.
Descendillä on Dungeon Masterin visuaalinen kieli hallussa, mutta esikuvansa sielunelämästä Steve Jarman ei ymmärrä pöläystäkään. Vanhana Dungeon Masterin rakastajana olin suorastaan pöyristynyt, kun sankarini kuolivat jo toisessa luolakerroksessa nälkään. Descend ei ole niinkään paljon taistelua hirviöitä vastaan kuin taistelua hupenevista resursseista. Kun ruuat on syöty ja parannusjuomat juotu, pelaaja voi yhtä hyvin aloittaa uuden pelin.
Steve Jarman kertoo seisovansa teoksensa takana. Hän on pelannut Descendin lukemattomia kertoja läpi, eikä näe pelitasapainossa ja -mekanismeissa mitään olennaista vikaa. Ulkopuolista näkökulmaa pelin vaikeustasosta hänellä ei ollut, sillä kaikesta päätellen Descend on umpiossa kasvatettu peli.
Vasta foorumipainostus (katso sivu 8) käänsi ylpeän tekijän päätä sen verran, että hän lisäsi kenttiin enemmän ruokaa. Sen jälkeen Descend ei ollut enää turhauttava, ainoastaan ärsyttävä siinä, kuinka lähellä se on todellista suuruutta.
Satunnaiskohtaamisiin perustuvat taistelut ovat Descendin huutavin epäkohta. Viholliset tupsahtavat pelaajan kimppuun kirjaimellisesti tyhjästä, eikä kohtaamisia voi välttää mitenkään. Jos sankarit ovat henkihieverissä tai taistelu menee muuten huonosti, siinähän itket, sillä pakeneminen ei ole vaihtoehto. Kun viholliset ovat loputtomia, mutta parannuskeinot eivät, kenelläkään ei ole kivaa.
71
