Reilu vuosi sitten ensimmäinen Descent lisäsi räiskintäpeleihin vapaan liikkuvuuden ja aidon kolmiulotteisuuden, ja kiljoonat Doom-kloonit muuttuivat kerralla tunkkaisen rajoittuneiksi. Pelkällä uudella ulottuvuudella ei nykyisin enää pitkälle riehuta. Onko jatko-osaan lisätty myös peli?
Perusajatus on edelleen sama: etsi kolmiulotteisesta käytäväverkostosta avaimet, joilla saat tien auki reaktorihuoneeseen. Tuhoa reaktori, ja kiidä kuin tuuli pois ennen kuin se räjähtää. Bonuksien toivossa voi etsiä panttivankeja.
Onneksi Descent 2 ei ole Doom 2:n tapaan vain "lisää sitä samaa", vaan Descent 2:ssa on esimerkiksi SVGA-grafiikka, ykkösessä se oli vain päivityksenä. Ahtaiden käytävien sekamelska on korvattu vaihtelevimmilla tasoilla, joissa lonkeroiset käytävät yhdistävät isoja huoneita ja valtavia halleja. Kolmekymmentä uutta tasoa jakautuvat viiteen eri maailmaan, ja kaivoskäytävistä pääsee taistelemaan alieneiden emäalukselle. Uutta ovat myös voimakentät ja kytkimillä avattavat salakäytävät. Moninpeliin on lisätty kymmenen uutta anarkiatasoa.
Erilaisia robotteja on nyt kolmisenkymmentä ja uusia aseita on kymmenkunta. Vanhat aseet ovat tallella, ja niitä voi boostata entistä tehokkaammiksi. Yksi nautittavimmista on Phoenix-tykki, plasmakanuunan sukulainen, jonka massiivinen purkaus joka suuntaan kimpoilevaa energiaa putsaa hetkessä huoneen roboteista. Toinen hauska on Earthshaker, joka possauttaa mojovan räjähdyksen ja sylkee ympärilleen pienempiä pommeja.
X-Wingistä on pöllitty kyky ladata aluksen akusta energiaa suojakilpiin. Energia voi olla kortilla: uusien aseiden lisäksi sitä haluavat alukseen pultattavat uutuudet, valonheitin ja jälkipoltin.
R2-Descent2
Älykkäät viholliset ovat Descentin suola. Doom-varianteissa tekoäly tarkoittaa yleensä sitä, että viholliset säntäävät suorinta reittiä pelaajaa kohti. D2 on poikkeus sääntöön, sillä kymmenien erilaisten robottien tekoäly on älykkäin missään toimintapelissä näkemäni. Viholliset osaavat mennä piiloon parantamaan vaurioitaan, kerääntyä ryhmiksi tekemään väijytyksiä ja kiertävät jopa pelaajan taaksekin.
Vihulaisrobottien lisäksi jokaiselle tasolle on vangittu yksi orjarobotti, jonka vapauttamisesta kiitollisena rupeaa käskyläiseksi. Robotille annetaan komentoja, esimerkiksi "etsi sininen avain", jolloin robo etsii kohteen ja opastaa pelaajan paikalle.
Orjalla on ilkeä velipuoli, joka näyttää samalta, mutta opastaa pelaajan pahimpiin väijytyksiin. Ikävä on myös äärimmäisen ketterä roistorobo, joka ryöstää pelaajan aseet.
Joukossa huvi tiivistyy
Descent 2:een pätee yksi totuus: jos pidit ensimmäisestä osasta, et tule pettymään tähänkään. Ja sama päinvastoin. Yksinpelissä Descent 2:n vastustajat ovat vieläkin liikaa vain peltikasoja: niitä ei opi vihaamaan, eikä niiden taposta saa tarvittavaa tyydytystä.
Descentin pelattavuus säilyy pitkään senkin jälkeen kun yksinpeli on pelattu 20läpi. Moninpeli on teknisesti kaikkein edistyksellisimpiä: paitsi että moninpeliin voi liittyä tai poistua kesken pelin, erilaisia pelivaihtoehtoja on paljon. Descent 2 lisää niihin esimerkiksi kahden joukkueen lipunvaltauksen, jossa tarkoitus on ryöstää vastustajan tukikohdasta lippu ja viedä se omaan tukikohtaan.
Descent on myös yksi harvoista moninpeleistä, joka toimii hyvin myös Internetissä. Ei ihme, että Descent 2 on Kali-servereiden ylivoimaisesti suosituin peli.
Vaikka Descent 2 tuo tullessaan huimasti kaikkea uutta, se tuntuu edelleenkin enemmän pelienginen demolta kuin kunnon peliltä ja on hyvin lähellä turhauttavaa. Ei tarvittaisi kuin hieman enemmän persoonallisuutta ja osat napsahtaisivat kohdalleen. Onneksi Parallax on tekemässä Descentin engineä käyttävää keskiaikaista rooliseikkailua, jossa viholliset ovat ihmishahmoja tylsien peltikasojen sijaan.
87
