Robotiikan lakien ensimmäinen lisäartikla: kaikki robotit kääntyvät lopulta luojaansa vastaan. Tämän sai tuta myös maan ulkopuolista kaivostoimintaa harjoittava PTMC-korporaatio, jokin sai heidän uudet turvallisuusrobottinsa riehumaan.
Jonkun täytyy lähteä siivoamaan sotku ja pelastamaan eloonjääneet ihmiset, eli edessä on yksin maailmaa vastaan -skenaario törkeän huonosti varustellun X-Wing-wannabeen ohjaimissa.
360 asteen yhteys
Descent on muutakin kuin vain taas uusi Doom-variaatio. Grafiikkarutiini on kokonaan eri tasoa kuin Doomissa, sillä avaruushävittäjäänsä voi kieputtaa kaikkien kolmen akselin ympäri miten haluaa.
On selvää, ettei kaksiulotteinen liikuteltava karttaruutu enää riitä. Siksi Descentissä kartan virkaa toimittaa pyöriteltävä, kolmiulotteinen rautalankahäkkyrä, josta näkee hetkessä ovien ja panttivankien sijainnit. Holokartta on erinomainen oivallus.
Rekisteröidyssä Descentissä ei ole liiemmin näkyviä eroja shareware-versioon. Kenttien määrä on hypännyt seitsemästä 30:een ja muutama ase on tullut lisää. Eroja löytyy myös äänipuolelta ja verkkopelistä, mutta mitään mullistavaa uutta ei peliin ole lisätty. Kaupallisen ja rekisteröidyn version ainoa ero on pahvilaatikko. Myynnissä on myös CD-versio, mutta se on sama kuin korppuversio, ja vasta kesäksi on lupailtu "todellista" CD-versiota.
Kenttien selvittäminen sujuu poikkeuksetta seuraavasti: tutkitaan sokkelo ja noudetaan panttivangit talteen, sitten etsitään uloskäynti ja reaktori. Reaktori ammutaan hajalle, jonka jälkeen on tuollainen reilu puoliminuuttinen aikaa lentää uloskäyntitunneliin. Seuraa tyylikäs pako-osio, jonka jälkeen koko laitos kosahtaa. Ja niin on robottien omavaltainen lisääntyminen estetty.
Lentely kaivostunneleissa on tunnelmallista, vaikka osa seinäkuvioista näyttää todella räikeiltä. Toisin kuin Doomissa, valonlähteet voivat myös liikkua: kun ampuu valosoihdun käytävän päähän tai huoneen seinään, soihdun ympäristö valaistuu sen liitäessä kohteeseensa. Vaikuttavan näköistä.
Pelitilanteen saa tallennettua yksinpelissä koska tahansa, ja pelitilanteen latausruudussa jopa näkee pienoiskuvan ohjaamosta tallennushetkellä. Kiva idea, eipähän tarvitse muistella mikä tilanne "erkin oma" taas olikaan.
Sairaus...
Luolastot ovat täynnä monenkarvaista vihollisrobottia. Pintakuvioidut, varjostetut vektorialukset ovat ihan hyvän näköisiä, mutta eivät ne kyllä aidoilta näytä, liikaa teräviä kulmia.
Turvallisuusrobottien tekoäly on pirullisen hyvä. Jos edessä näkyy suuri, tyhjä halli, voi olla varma, että sisäänkäynnin vieressä on piilossa vihulaisia. Eivätkä viholliset yleensä edes tule esiin piilostaan ellei ole pakko. Ne väistelevät panoksia, kiertävät pelaajan taakse, piilottelevat kulmien takana tai juoksevat kattoja ja lattioita pitkin pikavauhdilla. Yliagressiivisella pelityylillä ei pitkälle pötkitä, vaan varovaisuus on valttia.
...ja lääke
Taistelukoneen aseistuksena on aluksi vain ohjuksia ja heikko laser, mutta luolastoihin on ripoteltu lisäaseita.
Aseet on jaettu kahteen eri kategoriaan. Ykkösase on varsinainen työkalu. Sen käyttö joko kuluttaa ammuksia tai syö aluksen energiavaroja. Energiaa saa lisää erityisistä latauspisteistä tai keräämällä keltaisia pallukoita. Jos virta pääsee loppumaan, sitä tarvitsevat aseet eivät enää toimi. Energiakriisit ovat kuitenkin harvinaisia.
Laseria on tarjolla neljän tehoisena. Se on perusase, jolla tulee hyvin toimeen alkupään kentissä rupuvihollisia vastaan. Alusrykelmiä vastaan hyvä ase on spreadfire, joka ampuu kolmen räjähtävän energiapallon rykelmiä.
Vulcan-tykki laukoo sarjoina räjähtäviä ammuksia, eikä liikkuvia vihollisia ammuttaessa tarvitse ottaa lainkaan ennakkoa, koska panosryöpyt lentävät todella nopeasti.
Tehoasepuolelta löytyvät plasma- ja fuusiotykit. Plasmapallerot ovat ihan kivoja, mutta fuusiokanuuna on pelin pahin ase. Sen ammukset ovat sitä tehokkaampia mitä kauemmin tulitusnappia pitää pohjassa ennen paukun lasauttamista liikkeelle _ tiettyyn rajaan saakka, oma alus voi vaurioitua, jos tunneleissa lentää koko ajan tulitusnappula pohjassa. Fuusiokanuunan lataus voi tappaa useita vihollisia yhdellä iskulla.
Kakkosaseeksi voi kerätä normaaliohjuksien lisäksi hakeutuvia ohjuksia, megaohjuksia ja plasmaa ympäristöön syytäviä älypommeja. Kakkosaseet tarjoavat tehokkaamman jysäyksen tiukkoihin paikkoihin, mutta niillä on helppo tappaa itsensä, jos liipasinsormi syyhyää liian ahtaissa paikoissa. Etenkin miinoista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Muuta kivaa
Aseiden lisäksi bonuslistalta löytyy suojantehostinta, avaimia, lisäelämiä, hetkellinen haavoittumattomuus sekä verholaite, joka muuttaa aluksen näkymättömäksi joksikin aikaa. Osa bonuksista on piilotettu salaovien taakse. Salaovien etsiminen on helpompaa kuin Doomissa, sillä kun oveen ampuu, se aukeaa.
Kun aluksesta aika jättää, kaikki kerätyt bonukset leviävät kuolinpaikan lähiympäristöön. Uudella aluksella kannattaakin hetimiten käydä keräämässä lisänamit talteen, tai muuten kuolo kolkuttaa ovella tiuhaan tahtiin.
Koska pelkkä robottien mäiskiminen alkaa maistua puulta varsin nopeasti, Descentiä voi pelata myös modeemin tai nollakaapelin avulla kaksistaan kaverin kanssa. Modeemipeliyhteys vaatii vähintään 9600 bps:n motukan.
Jos kaksi pelaajaa ei riitä, ja PC on liitetty IPX-protokollaa käyttävään verkkoon, voi peliin liittyä vielä huomattavasti isompi joukko orgaanista materiaa.
Jos verkkoyhteys löytyy, mutta pelikavereista ei voi sanoa samaa, voi pelata kaksinpeliä IRCin (Internet Relay Chat) #Descent-kanavalla oleilevan Descender-botin kautta erityisen apuohjelman avulla. Kanavalta useimmiten löytää jokusen pelihimoisen.
Pentittäkin selviää
Descent ei vaadi liikoja laitteistolta. 486/66:ssa, jossa oli VLB-näytönohjain, peli oli riittävän pehmeä, ja jopa ISA-väyläisellä 486/50:lläni peliä pelasi ongelmitta.
Descent on oiva peli, mutta valitettavasti yksinpelinä siihen kyllästyy nopeasti. On selvästi hauskempaa lasauttaa haulikolla hirviö seinälle kuin tussautella persoonattomia robottialuksia ajasta iäisyyteen. Tätä kirjoittaessa Descent kuitenkin komeili Internetin PC-pelien Top 100 -listan kärkipaikalla, mikä antaa varsin hyvän kuvan pelin tasosta.
89
