Tomuisen pikkukylän pääkatua pitkin kävelee joukko miehiä. Saluunan edessä askeleet pysähtyvät. Tuuli ulvoo yksikseen rakennusten nurkissa. Blam! Blam! Blam! Kirkon aidalla notkuneet korpit lehahtavat lentoon, neljästä miehestä enää yksi seisoo kuumassa keskipäivän auringossa. Desperadot ovat saapuneet kaupunkiin.
Desperados on vuosiin ensimmäinen villiin länteen sijoittuva peli. Aihepiirinä erittäin mielenkiintoinen, revolverisankareiden ja saluunatappeluiden villi länsi on jäänyt peliteollisuudessa rikollisen pienelle huomiolle. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmestyneet pelit voi laskea yhden käden sormilla.
Jännittävä ympäristö on Desperadosissa yhdistetty toiseen kiehtovaan ideaan, Commandos-tyyliseen tosiaikaiseen taktikointiin. Pelaaja ohjaa vaihtelevan kokoista (kuusi on maksimi) sankarijoukkoa erilaisissa tehtävissä, joissa pääpaino on tekemisien tarkalla suunnittelulla ja ajoituksella. Ryhmä onnistuu tai kuolee yhdessä, sillä eri hahmot osaavat eri asioita.
Hurja joukko
Desperados on elokuvamainen kokemus. Tarinaa ei pelkästään liikuteta eteenpäin tehtävien välillä näytettävillä animaatioilla, vaan juonta kehitetään myös tehtävien aikana.
Lähtökohtana rosvot ryöstävät arvokkaan rahakuljetuksen ja rautatieyhtiö lupautuu maksamaan rikoksen ratkaisijalle 15 000 taalan palkkion. Kivenkova palkkionmetsästäjä John Cooper tarttuu tehtävään, mutta onnistuakseen hän tarvitsee apua. Cooper kerää kasaan vanhan kaveriporukkansa ja lähtee joukolla tuomaan rosvoja oikeuden eteen, elävänä tai kuolleena.
Desperadosissa huomaa alusta asti, että tekijät ovat ilmiselvästi nauttineet työstään. Mukana on paljon pieniä tunnelmaan sopivia yksityiskohtia, ja pelaajan ohjaamat hahmot on kaikki koottu yhdistelemällä erilaisia lännenelokuvista ja -tarinoista tuttuja kliseitä. Se toimii, sillä nyt pelissä kiteytyy kaikki se, mikä villistä lännestä tekee mielenkiintoisen ja jännittävän.
John Cooper on sekoitus Clint Eastwoodia ja John Waynea. Hän on ryhmän nopein ampuja ja osaa käyttää puukkoa ja nyrkkejään tehokkaasti. Hänellä on myös suoraan For a Few Dollars More -leffasta pöllitty kultainen taskukello, jonka melodialla hän voi harhauttaa vihollisia.
Tukenaan Cooperilla ovat Sam, Doc ja Kate. Sam on räjähdysaineisiin ja dynamiitin viskomiseen erikoistunut entinen orja, Doc on pitkäpiippuisine revolvereineen kuin kopio Lee Van Cleefin edellä mainitussa elokuvassa esittämästä eversti Mortimerista. Kate on ryhmän ainoa nainen ja käyttää sumeilematta hyväkseen sekä kauneuttaan että korttitaitojaan.
Juonen edetessä ryhmään liittyy Sanchez-niminen iso meksikaani, jolla on enemmän lihasta kuin järkeä. Hän pystyy muun muassa ramboilemaan ja kantamaan mukanaan joistain kentistä löydettäviä konekivääreitä. Viimeinen lisäys on pieni kiinalainen Mia-tyttö, joka ampuu myrkkynuolia puhallusputkellaan. Hänellä on vihollisten kiusaamiseen sopiva lemmikkiapina, jonka nimi on huvittavasti Mr. Leone.
Kourallinen dynamiittia
Miehiä ja naisia komennetaan nopealla ja helposti omaksuttavalla käyttöliittymällä, joka toimii sekä hiirellä että näppäimistöllä. Eri toimintojen valinta pikanäppäimistä kannattaa opetella heti alussa, sillä kesken tulitaistelun ei ole aikaa leikkiä hiirellä. Desperadosissa on myös toiminto, jolla tehtävät saa ketjutettua yhdestä napista käynnistyväksi makroksi.
Jokaisella hahmolla on omat erikoistoimintonsa, joita on viisi henkeä kohden. Tiukka lokeroajattelu vallitsee, sillä esimerkiksi vain Cooper osaa kiivetä kallioseinämiä pitkin.
Lokerointi tuntuu kuitenkin luonnolliselta, sillä se perustuu enemmän hahmon aseistukseen kuin väkisin keksittyihin tekosyihin, esimerkiksi Doc voi ampua kiikarikiväärillä siksi, että vain hän kantaa sellaista mukanaan. Tämä on huomattavasti järkevämpää kuin Commandosin "vain autonkuljettaja osaa ajaa".
25 eri tehtävän aiheet vaihtelevat pankkiryöstöstä hevosvarkauksiin ja hiljaisiin soluttautumiskeikkoihin. Täyspitkiä tehtäviä on kuitenkin kuutisen kappaletta vähemmän, sillä jokaiselle hahmolle on oma lyhyt opetustehtävänsä. Myös viimeinen kohtaaminen Cooperin metsästämän El Diablo -rosvon kanssa on muita lyhyempi. Pari viimeistä tehtävää ovat muutenkin muita vaatimattomampia ja heikentävät hieman pelin jättämää hyvää tunnelmaa.
Onnistuneen kenttäsuunnittelun lisäksi peliin tuo intoa eri vuorokaudenaikojen käyttäminen. Yötehtävissä hahmot voivat piiloutua varjoihin ja pysyä näin paikoissa, joista ohi kulkeva vartija huomaisi heidät päivällä heti. Pimeyden kätköissä varjoista toiseen hiipiminen tuo peliin kokonaan uutta jännitystä.
Desperadojen vastustajat ovat harvinaisen tekoälykkäitä yksilöitä. Viholliset reagoivat ääniin ja havahtuvat nähdessään maassa makaavan toverinsa ruumiin, joten sankareiden on parempi toimia hiljaa ja peittää jälkensä. Viisaasti havainnon tehnyt rosvo ei aina ryntää itse paikalle, vaan hän saattaa esimerkiksi juosta täyttä päätä noutamaan apuvoimia tai tekemään hälytyksen. Osa hahmoista osaa jopa huolestua paikaltaan kadonneesta kaveristaan ja ryhtyä tutkimaan asiaa.
Vihollisten lisäksi kentissä on myös siviileitä, jotka reagoivat tapahtumiin realistisesti. Jos Cooper puukottaa vartijan hengiltä kyläläisen silmien edessä, saattaa tämä rynnätä suorinta mahdollista tietä sheriffin pakeille tai huutaa apua. Siviilit ovatkin välillä todella ongelmallisia, sillä viattomien sivullisten tappaminen ei mahdu pelin moraalikäsitykseen ja lopettaa tehtävän välittömästi. Siksi nenäkkäimmät sivustakatsojat täytyy nukuttaa luuvitosella ja sitoa liikuntakyvyttömäksi. Tämä lisää peliin kokonaan omaa todellisuuden tuntuaan.
When you have to shoot, shoot, don't talk
Desperados on Commandosia paljon helpompi ja pähkäilyn sijasta toimintapainotteisempi. Useimmat kentät ratkeavat yksinkertaisesti kaikkien vastustajien ampumisella tai puukottamisella. Joissain tehtävissä meteliä ei saa pitää, mutta muuten vihollisten houkuttelu parilla laukauksella paikalle on helppo yleiskeino lähes joka tilanteeseen.
Räiskintä häiritsee hieman Commandos-veteraania, mutta se kieltämättä sopii pelin maailmaan ja villin lännen tunnelmaan. Mukana on pari erinomaista ideaa: Eräs tehtävä alkaa rautatieaseman laiturilla käytävällä tulitaistelulla, jossa Cooperin täytyy aitoon lännenelokuvatyyliin (a la Outlaw Josie Wales) ampua viisi jo valmiiksi aseita kädessään pitävää vastustajaa sekunnin murto-osassa.
Pääsyy helppouteen on kuitenkin pelaajahahmojen ylivoimaisissa ominaisuuksissa. Muutamat liian tehokkaat yksityiskohdat poistamalla pelistä olisi saatu huomattavasti vaikeampi. Erityisen tehokas on Sanchezin kyky puhdistaa taloja vihollisista: Jos rakennuksessa on enintään kolme vastustajaa, heittää sisälle menevä tai siellä jo oleva Sanchez miehet tyrmättynä ulos parhaaseen Bud Spencer -tyyliin nyrkiniskujen saattelemana. Niinpä jos viholliset saa houkuteltua taloon hoitaa Sanchez loput.
Toinen ylitehokas ominaisuus on Katen hurmauskyky. Vilauttamalla sukkanauhaansa hän voi houkutella vihollisen luokseen ja potkaista näitä korkokengällä sukukalleuksille. Monesta kentästä selviää pelkästään Katea käyttämällä.
Vaikka omat hahmot ovatkin liian tehokkaita, on Desperadosia hauska pelata. Tietty ylivoimaisuus sopii villin lännen tyyliin, jossa sankarit ovat aina valoa nopeampia supermiehiä.
Rio Bravo! Bravo!
Graafisesti Desperadosissa on kaikki kohdallaan ja jokaiseen kenttään on ahdettu uskomattoman paljon pieniä yksityiskohtia: ilolinnut kurkkivat hotellin ikkunoista, kanaparvi seikkailee pitkin katuja. Isometrinen maasto on kaunista katseltavaa ja aiheet vaihtelevat pikkukylistä suomaisemaan ja hahmoanimaatio on kautta linjan todella erinomaista.
Kuvan tarkkuudeksi voi valita suurimmillaan 1024x768 pistettä, mutta sillä hahmot muuttuvat jo liian pieniksi. Tämä hankaloittaa pelaamista, sillä olemattoman kokoisiin ja nopeasti liikkuviin vastustajiin ei tahdo enää osua yrittämälläkään. Onneksi ongelma poistuu kokonaan 800x600 -tilaan siirryttäessä.
Äänipuoli on yhtä lailla onnistunut ja on tärkeä osa itse peliä. Erilaiset kovat luonnonäänet saattavat esimerkiksi vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle laukaus kuuluu. Sankareiden kannattaa olla varovaisia liikkuessaan, sillä hätääntynyt kanaparvi saattaa metelillään houkutella vartijat paikalle.
Ääninäyttelijät sopivat peliin kuin nappi karjavarkaan otsaan. Cooperin ylimacho tosimiesjyrinä ja Sanchezin huvittava espanjalainen aksentti viimeistelevät hahmot tyylikkäästi.
Kokonaisuutena Desperados on erittäin maittava paketti ja ylivoimaisesti paras tähän mennessä ilmestynyt villi länsi -peli. Ajan tunnelma on kaapattu mukaan todella onnistuneesti, ja pelissä on paljon pieniä hienouksia. Hahmot voivat esimerkiksi loikata parvekkeelta alla odottavan hevosen satulaan tai kierähtää ampumaan nurkan takana olevaa vihollista.
Commandos-faneille ja kaikille hyvästä taktisesta toiminnasta pitäville Desperados on pakko-ostos. Kannattaa lähestyä omalla vastuulla, sillä pelin jälkeen rahaa saattaa kulua muutaman kokoelmasta puuttuvan elintärkeän lännenfilmin hankkimiseen.
PELIT SUOSITTELEE!
90
