Destiny 2: Kohtalokas syrjähyppy

Pyramidion-laserdiskossa riittää, että yksi pääsee läpi. Yleensä sen en ole minä.

Parin viime viikon ajan olen istua nököttänyt konsolin ääressä iltakymmenestä pitkälle yli puolen yön. Destiny 2 on koukuttanut tehokkaammin kuin monet muut takavuosien hittipelit. Isoin syyllinen on erinomainen, yhteistyöhön painottuva nettipeli. Kolmen hengen tuliryhmän jäsenyys on vastuullinen tehtävä, sillä pienessä porukassa yksilön rooli korostuu juuri sopivasti. 

Destiny upottaa koukkunsa kahdella tavalla. Ensimmäinen on tunne velvollisuudesta, joka omalla kohdallani syntyi kampanjapelin jälkeen. Kampanjassa titaanin varusteet saa 265:een ja hahmon tasokattoon asti yksinkin, mutta viimeistään siinä vaiheessa tarvitaan pelikavereita. Kolmen hengen striket vielä menevät satunnaisessa seurassa, mutta kovemmat Nightfall-tehtävät vaativat vakinaista peliseuraa.

Taistelutoveruus velvoittaa. Syyllisyys alkaa painaa, jos ehdotetun pelihetken aikana on jotain muuta tekemistä, kuten vaikkapa tiskaamista, raksahommia, rästitöitä tai ihan vain nukkumista. Kun toiseen suunpieleen isketään vielä paremmilla kamoilla koristeltu uistin, saalis on helppo kelata Destiny-veneeseen. Parempaa tavaraa ei kampanjan jälkeen putoile läheskään samassa tahdissa kuin alkupelissä, mutta se on kuitenkin mahdollista. Käytännössä joka peli-iltana pääsee ainakin vähän eteenpäin. 

Destiny 2 täyttää siis varsin tehokkaasti sekä sosiaaliset että metsästäjä-keräilijän tarpeet. 

Yön pimeydessä

Pelitin tiimin asialistalla on nyt kolmannen Nightfall-tehtävän renkuttaminen. Kyseessä on siis yksittäinen tehtävä Vanguard Strike -tehtäväpatteriston tapaan, mutta huomattavasti vaikeampana ja lisäkiusana on aikarajoitus. Kaiken lisäksi kuolema tarkoittaa pitkää aikasakkoa, mikä ei ainakaan helpota taistelua kelloa vastaan.

Nightfalleissa on tervettä entisaikain pelien meininkiä, kun jokaisella suorituskerralla pääsee pikkuisen pidemmälle ja taktiikoita saadaan kerta kerralta hiottua. Jossain vaiheessa nöyryys vaihtuu yli-itsevarmuuteen, jonka seurauksena turpa soi ja kaverit kiittelevät. Pari ensimmäistä Nightfallia on mennyt lähinnä ihmetellessä kunnon kamojen puutteessa, mutta Savathun's Song vaikuttaa sellaiselta, että sen voisi saada jopa läpäistyksin.

Kampanjan jälkeen Destiny sitoo pelaajansa omaan viikkorytmiinsä. Tuurilla saa parempaan kamaa viikkotehtävistä tai pvp:ssä Call to Arms -keikoilla. Ne vielä menevät, mutta Pelitin iskuosasto veti kiikaritehoilla Trials of the Nine -pvp-kampanjan, jossa olisi tarkoitus yltää voittoputkeen. Jos power level ei yrityksistä huolimatta nouse, Destinyn toinen jalka katkeaa, ja viihtyvyys on suoraan verrattavissa peliseuraan. Siitä ei onneksi ole valittamista.

Pelit-lehti on tehnyt sopimuksen Activisionin kanssa Destiny 2:n markkinoinnista eli tämä on mainos. Activision ei puutu jutun sisältöön.