Destruction Derby 2 – 3D-korttia odotellessa

Psygnosis on ilmiselvästi kuunnellut brittilehtien kritiikkiä: Destruction Derbyn kapeat radat ovat leventyneet enemmän oikeita kilparatoja muistuttaviksi. Valitettavasti samalla on menetetty osa edeltäjän ahtaan ahdistavasta tunnelmasta.

Destruction Derby 2 muistuttaa monessa edeltäjäänsä. Pelivaihtoehdot ovat käytännössä samat, pelaaja voi joko ajaa "puhtaasti" kilpaa (Stock Car Racing) tai keskittyä vihollisautojen tönimiseen (Wrecking Racing). Pelkkä autojen pökkiminen sitä varta vasten rakennetuilla areenoilla on myös mahdollista (Destruction Derby). Uutta ovat entistä monipuolisemmat, väljemmät ja mäkisemmät radat sekä mahdollisuus viiden sekunnin varikkopikapyrähdykseen.

Kukin liiga koostuu neljän kilpailun ryppäistä. Wrecking Racing -vaihtoehdossa käydään lisäksi viides hurmeinen pisteiden metsästyssessio tuttuun tapaan Destruction Derby -areenalla. Ahkera pisteiden kerääjä etenee lopulta seuraavaan liigaan, mikä samalla tuo yhden uuden radan ja Wrecking Racingissä myös uuden areenan ihailtavaksi. Kaikkiaan ratoja on seitsemän ja areenoja neljä.

Destruction Derby 2 olisi teoriassa mahtava, hieno, hurmeinen ja hauska peli. Ongelmaksi äityy kuitenkin viimeistelemätön ja tuhnu toteutus. Äänet ovat mitättömät ja joskus kolarinkolina jää kokonaan kuulumattomiin. Kontrollit tahmaavat myös. Prikulleen ja viimeisen päälle kalibroitu ilotikku vääntää autoa sinnikkäästi vasemmalle, eikä ohjaustuntuma muutoinkaan ole sulava. Kaiken lisäksi grafiikka on rujoa ja, mikä pahinta, ruudunpäivitys jopa karkealla VGA-grafiikalla kelvotonta. Varteenotettava monipelimahdollisuus puuttuu myös.

Lohtua tuovat toki upeat kolarisumat, huimat hyppyrit ja autojen komeat ilmalennot kolarin jälkeen. Silti tunnelma jää kauas edeltäjän tuimasta ähinästä.

Destruction Derby 2 käy oivasta PlayStation-mainoksesta: "Jos haluat pelata tätä sinänsä ihan mainiolta vaikuttavaa romurallia, hanki PlayStation!" Toisaalta se tekee selväksi myös sen, että kunnollinen 3D-kortti on pakkohankinta ja jo ihan lähitulevaisuudessa.

Destruction Derby oli puutteistaan huolimatta hyvä peli. Sitä pelatessa tuli hiki ja tunnelma oli juuri sopivasti kaoottinen. Se myös näytti ja kuulosti jatko-osaansa paremmalta. Destruction Derby 2:n piti kuitenkin olla se edeltäjänsä suvereenisti selättävä kaahauspeli. Ainakin se selätti erään hitaan, aikansa eläneen, päivitystä kaipaavan, yksinäisen, nurkassa nolona nyhjöttävän rupu-Pentium-rukan.

68