Destruction Derby ei ole perinteinen ajopeli vaan täysiverinen romuralli, jossa tärkeintä ei ole voitto eikä jalo kilpa vaan huimat kolarit ja kanssakilpailijoiden autojen muovaaminen savuaviksi peltikasoiksi.
Ajopeleihin vakavasti suhtautuva tuskin innostuu Destruction Derbysta. Radat ovat lyhyitä, yksinkertaisia ja ahtaita, autot kasautuvat risteyksiin ja estävät sujuvan kaahailun eikä varikkokäyntejä tai muita hienouksia tarjoilla. Toimintapelifriikille Destruction Derby on kuitenkin mannaa.
Pelin nerokkuus piilee siinä, että romurallivaihtoehdossa (Wrecking Racing) pelaaja palkitaan kolareista bonuspisteillä. Kunnon kolarimylläkkä palkitaan parhaimmillaan kymmenillä lisäpisteillä, eli osakilpailun voitosta saatavat vaivaiset 10 mestaruussarjapistettä eivät taatusti riitä kokonaiskilpailun voittoon.
Oikeasta suunnasta tapahtuva toisen auton fyysinen lähentely pyöräyttää vihollisauton parhaimmillaan kokonaan ympäri, mikä kartuttaa pistetiliä kymmenellä pisteellä. Jos spinnaava auto oli johtoauto, pisteet tuplautuvat. Ja jos samassa rytäkässä yksikin vastustaja hyytyy radalle, kymmenen lisäpinnaa kolahtaa jälleen laskuriin. Ahkera kolaroija saattaa voittaa koko erän, vaikka jäisi radalla viimeiseksi.
Suuntavaiston ajoittaisesta katoamisesta ei siitäkään sakoteta: ratoja voi ajaa ihan mihin suuntaan tahansa. Keulan ollessa tohjona kannattaa pykätä pakki päälle ja ajaa perä edellä. Hyvällä onnella pistetili kasvaa muutamalla pinnalla ennen kuin musta savu alkaa nousta auton keulasta lopullisen haaksirikon merkkinä.
Mestaruusmittelö on jaettu neljään divisioonaan, joista kukin koostuu kuudesta rallista ja ympyriäisellä areenalla (The Bowl) ajettavasta lopullisesta peltienkolisteluorgiasta. Pelitilanteen voi halutessaan tallentaa jokaisen kilpailun jälkeen.
Vaikeustasoja on kolme, joista vaikein (Pro) on suositeltavin, Rookie- ja Amateur-luokissa kontrollit ovat kokeneelle liian helpot. Parhaat kolarit voi katsoa uusintana ja tallentaa kiintolevylle.
Kaksinpeliä (sarjakaapeli) on piristetty hauskalta kuulostavilla metallihippasilla. Tag-pelissä 14 muuta autoa käy sen pelaajan auton kimppuun, jota toinen on viimeksi kolauttanut. Seek and Destroy -pelissä puolestaan ne autot, joita toinen kolaroi, käyvät heti vastustajan kimppuun.
Destruction Derby on moitteeton käännös alkuperäisestä PlayStation-versiosta. 486:llakin meno on maittavaa ja Pentiumilla erittäin sujuvaa ja näyttävää huolimatta hysteerisistä autosumista. Kokonaisuuden kruunaavat muhkeat ääniefektit ja CD:ltä soiva peliin mainiosti sopiva teknohtava musiikki.
Valitettavasti Destruction Derby on nopeasti kaluttu loppuun. Radat muistuttavat toinen toisiaan, eikä yllätyksiä alkuihastuksen jälkeen ole liiemmin luvassa. Viikon hurjastelun jälkeen kaikki radat on nähty ja mestaruuskin luultavasti voitettu. Samojen ratojen kahlaaminen uudestaan ei innosta.
85
