Urasta autoteollisuudessa haaveilevat voivat vihdoinkin koeajaa pilvilinnansa Detroitilla, Impressionsin "minä autontekijä" -pelillä. Detroit alkaa vuodesta 1908, jolloin pahimmat liikenteestä johtuvat ympäristöongelmat olivat hiekkaisilla kyläteillä lojuvat hevosentortut. Ajan kuluessa tekniikka ja tuottavuus kehittyy: hevoskuskeista tulee katoava luonnonvara kun Daimlerit, Fordit ja Opelit lähettävät pollet liimatehtaille.
Auto, sillä kulkee kaikki
Detroitilaisessa kapitalistisessa elämänkatsomuksessa maailma jakautuu myyntialueisiin, esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, Aasiaan ja Kanadaan. Aloitusalueelta lähdetään ponnistelemaan yhdellä tehtaalla ja yhdellä myyntikonttorilla.
Jokin Yhdysvaltojen neljästä myyntipiiristä on paras starttipaikka, koska kysyntä on suuri ja sieltä on helppo levittäytyä pienillä rahtikustannuksilla muualle Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Henry Fordin reinkarnaatiot saavat lisää haastetta kun rakentavat tehtaansa keskelle pimeää Afrikkaa: vienti on tuskaista eikä kotialueenkaan kysynnässä ole hurraamista.
Aloitti automyynnin mistä tahansa, tekniikka on se mikä pitää pyörät pyörimässä ja rahavirran leveänä. Vankka satsaus kehitykseen kannattaa, sillä kehittyneemmistä automalleista saa kiskottua huimasti enemmän rahaa. Toisaalta hinnoittelun vaikutus on myös huvittavan suuri, aggressiivisesti hinnoiteltu vanha jousittamaton Volga meni kaupaksi ja söi kilpailijoiden markkinoita huolimatta kilpakumppanien paljon paremmasta tekniikkatasosta.
Tekniikan kehittyessä tietysti moottorit ja muut osat paranevat. Autojen suunnitteluun perustuu suuri osa pelin vetovoimasta, itse voi valita auton rungon, nokan ja perän ulkomuodon, moottorit, jäähdytykset sekä muun varustelutason. Hupaisa lisä automallin suunnitteluun on autojen testirata, jossa ei yksikään Volga-mallini säilynyt ehjänä. Lehdistö retostelikin uutuusmallistani otsikoilla "Osta Volga ja henkivakuutus" ja "Vaarallinen ajaa kaikilla nopeuksilla".
Readme-tiedostossa kerrotaan, että modeemipeli tulee paikkoversiona. Samalla soisi korjattavan muitakin Detroitin puutteita. Selvitys siitä, mikä vaikuttaa mihinkin olisi paikallaan, lisäksi kilpailijoiden autojen tutkiskelu ja mallikohtaisesti kohdistettava mainonta olisivat mainioita lisäpiirteitä.
Ja mitä löytyy konehuoneen puolelta...
Käyttöliittymätestissä Detroit pärjää kerrassaan surkeasti. Myyntikonttoreiden ja mainosbudjettien kontrollointi on todella hankalaa määrän kasvaessa, samoin tehtaiden ja myyntikonttorien välisten rahtireittien iterointi on turhauttavaa piperrystä.
Detroitin henkilöstöpolitiikasta olisi Ihalainen ihmeissään. Porukkaa otetaan sisään sitä myöten kun tarvitaan ja tehtaan ylikapasiteettia vähennetään kylmästi jakamalla kengänkuvia persauksiin. Käyttöastetta muutettaessa joutuu erikseen käyttämään henkilöstöosaston palveluja hyväkseen, ensin on palkattava porukkaa seisomaan kädet taskuissa, jotta työläisiä saadaan lisää tehtaille, vastaavasti tehtaalta vapautetut duunarit täytyy erikseen potkia pois maleksimasta tehtaan kulmilta.
Homma on hölmöläisten puuhaa _ jos kerran kaikki tyhjäntoimittajat saavat kuitenkin kenkää, minkä ihmeen takia niitä pitää kierrättää henkilöstöosaston kautta? Pahimmassa tapauksessa sällit jäävät roikkumaan palkkalistoille taskubiljardia pelaamaan ja syömään yrityksen katetta.
Huolimatta todella onnettomasta käyttöliittymästä ja suoranaisista suunnittelun hölmöyksistä pelin parissa viihtyy ja aamuyö tuli yllättävän nopeasti vastaan. Detroitin autosuunnittelumaailmaa voi suositella muillekin kuin Matchbox-autojen parissa höyrähtäneille. Vieläkin jotenkin syyhyttää sormia, menisiköhän uusi ajovaloilla varustettu vesijäähdytteinen Volgan sporttimalli kaupaksi Amerikan markkinoilla? Vai joko markkinat olisivat kypsiä pakettiautoille?
86
