Parhaat ideat ovat yksinkertaisia. Hyvän oivalluksen tunnistaa kun huomaa ihmettelevänsä, miksei sitä ole keksitty aikaisemmin. Die by the Sword on miekkailupeli, jossa joutuu oikeasti miekkailemaan.
Die by the Swordilla ei ole oikeastaan mitään yhteistä muiden mättöpelien kanssa. Kaikissa muissa liikkeet ovat valmiita ja ne tehdään yleensä erilaisilla nappien ja tikun liikkeiden yhdistelmillä. Die by the Swordissa sen sijaan liikkeet tehdään kokonaan itse. Siinä ei ole mitään "vasen, alaviisto ja nappi B tekee sivalluksen X", vaan jos haluaa heilauttaa miekkaa oikealta yläviistosta alavasempaan, pitää liike tehdä itse heilauttamalla peliohjainta yläoikealta alavasempaan. Kuulostaa naurettavan helpolta, mutta vaatii oikeasti kovaa treeniä.
Hiiri on miekkani
Treyarchin kehittelemä VSIM-systeemi yhdistää vapaan ohjattavuuden, fysiikan mallinnuksen ja tavan rakentaa liikkeitä vektorigrafiikalla. Ohjata voi mainiosti hiirellä, näppiksellä tai joystickillä. Valinta on vapaa ja jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa.
Joystick on aluksi luonnollisin ja nopein ohjaustapa, koska tikun asennosta tuntee heti miekan asennon. Näppis on kaikkein täsmällisin, mutta samalla karkein, koska miekkaa ohjataan suoraan numeronäppäimistöltä, jolloin esimerkiksi näppäinsarja 9_1 viistää miekan yläoikealta alavasempaan. Heilautuksen kovuutta ja torjuntaa varten on omat näppäimensä. Koska numeronäppäimissä on vain kahdeksan suuntaa ja nekin äärimmäisyydestä toiseen, ohjaus on väkisinkin summittaista. Hiiriohjaus on kaikista vaikein oppia, mutta sillä pystyy ohjaamaan miekkaa kaikkein hienovaraisimmin.
Vaihtoehtona vapaalle miekan heilutukselle voi valita perinteisen ohjaustavan, jolloin käytössä on vain valmiita liikkeitä. Tällöin pelin suurin viehätys tärväytyy.
Erilaisilla hahmoilla on kullakin omat erikoisliikkeensä, mutta taistelijat voi tehdä hienosti omaa tyyliä vastaaviksi kehittämällä omia mukana tulevalla editorilla. Erikoisliikkeet tehdään nauhoittamalla erikseen kehon sekä molempien käsien liikeradat, jotka lopuksi synkataan yhteen yksittäisen framen tarkkuudella.
VSIM ei ole pelkästään uusi tapa ohjata taistelijaa, vaan uskottava fysiikka on tärkeä osa systeemiä. Kuten oikeastikin, iskuun saa paljon enemmän voimaa kun käyttää apunaan koko kehoa. Reippaasti takaa lähtevä sivuttainen heilautus yhdistettynä oikeasti ajoitettuun yläkropan kiertoliikkeeseen saa aikaan iskun, joka repii irti ruumiinosia tai heittää vastustajan turvalleen. Sama isku pelkästään kädellä hivautettuna olisi tuskin edes horjuttanut vastustajaa. Vapaan ohjattavuuden ja uskottavan fysiikan takia taistelu on vaikeaa, mutta valtavasti nauttivampaa kuin tavallisissa mättöpeleissä.
Palkitsevaksi VSIM-systeemin tekee se, että iskujen osumat rekisteröityvät oikein eri osiin kehosta. Jokainen ruumiinosa kestää vain tietyn määrän iskuja ja kun raja ylittyy, repeää ruumiinosa irti. Jotta nöyryytys olisi täydellistä, voi maassa makaavaa raatoa viipaloida pienemmiksi klönteiksi tai vaikka noukkia irti revityn kirvestä pitelevän käden uudeksi aseeksi ja antaa vihulaisen kirjaimellisesti maistaa omaa lääkettään.
Valtaisaa ylivoimaa uhmaten
Toiminta on jaettu kolmeen eri osaan. Tärkein ja houkuttelevin lienee seikkailuosuus, jonka juoni on klassisin mahdollinen: Pelaaja ottaa ritari Elricin roolin ja lähtee pelastamaan kaapattua neitoa luolien syvyyksistä. Vastassa on laumoittain örkkejä, luurankoja, koboldeja, ogreja ja muita sadoista fantasiapeleistä tuttuja örmelöitä. Elric syöksyy miekka edellä kohti valtavaa ylivoimaa.
Käytännössä seikkailu on vain tekosyy tolkuttomaan mäiskintään, sillä mitään kovin kummoisia puzzleja tai juonta siinä ei ole. Pelimaailmakin on paria hyvää yllätystä lukuunottamatta liikaa tyhjillä käytävillä harhailua. Ennen puoliväliä vastaan tuleva pelintappaja, jumalattoman ärsyttävä labyrintti vetää pinnan kireälle. Onneksi vastapainona on muutama hauska yllätys, kuten ansa, jossa Elric roikkuu jaloista alla hilluvien örkkien tökkiessä samaan aikaan keihäillä ja kirveillä.
Useimpien tappeluiden jäljiltä Elric on niin huonossa kunnossa, että seuraava tappelu on yleensä toivoton. Matkan varrella noukittavat ruoka-annokset toki parantavat Elricin, mutta ne on käytettävä heti, eikä niitä voi ottaa mukaan. Puoli tusinaa lyhyitä leveleitä ei kestäisi pitkään, ellei touhu olisi jatkuvaa "kuole, lataa, kuole, lataa" -rumbaa, mikä vielä korostuu, koska pelitilannetta ei voi tallentaa itse vaan on tyydyttävä automaattiseen tallennukseen.
Seikkailun lisäksi tarjolla on areenataisteluita joko yksin- tai moninpelinä. Areenoita on vain neljä, mutta ne ovat harvinaisen kinkkisiä. Laavajoen halkaiseman areenan koukkuna on vastustajan tönäiseminen laavaan käryämään. Korkealla ristin muotoisella kentällä tarkoitus on tiputtaa muut taistelijat reunalta alas silppureihin. Kolmatta areenaa somistavat valtaisat ketjujen päässä keikkuvat terät, jotka pyörivät villisti ja tekevät pelaajasta viillokkia. Neljäs kenttä on kaikkein rauhallisin, mutta siihenkin on tehty rampeilla mukavasti korkeuseroja. Neljä erilaista kenttää ei ole paljon, mutta ne ovat sekä suurempia että mielikuvituksellisempia kuin useimpien mättöpelien kentät.
Areenataistelu voidaan käydä joko yksittäisinä otteluina enintään kolmea vihollista vastaan tai turnauksena, jossa vastus kovenee jokaisen erän jälkeen. Yksittäisissä otteluissa valittavana on muitakin hahmoja kuin ritari Elric. Joukossa on kahta miekkaa käyttävä naistappelija, suurta suolistusveistä heiluttava kääpiö, luuranko, magmahirviö, koboldi, örkki, jättimäinen heinäsirkka ja hillittömän vahva nuijalla mäiskivä ogre. Jälkimmäisen iskuissa on ytyä niin paljon, että osuma heittää pienemmät vastustajat riemukkaasti pitkin seiniä.
Hahmoille on annettu kohtalaisesti persoonallisuutta ja jokainen taistelee hieman eri tavalla. Ihan kaikki örmelöt eivät ole tarpeeksi persoonallisia ja muutenkin olisin mielelläni nähnyt enemmän ihmishahmoisia vastustajia. Epämääräisten hirviöiden pilkkominen kun ei ole yhtä hauskaa kuin ihmisen kiusaaminen.
Torso moninpeli
Aikanaan Die by the Swordin demoa pelatessa mietin, kuinka hulvattoman hauskaa olisi mättää kaverilta raajoja irti, mutta siitä lystistä ei nyt pääse nauttimaan muuta kuin lähiverkossa. Jostain syystä kaksinpeli ei onnistu samalta koneelta, mikä on mättöpelissä aivan käsittämätön kömmähdys. Selitykseksi on annettu se, ettei kuvakulmaa saisi millään järkeväksi, jos kahta pelaajaa pitäisi seurata samalta ruudulta. Jostain kumman syystä PlayStationille ilmestynyt Bushido Blade kuitenkin onnistuu siinä mainiosti, vaikka taistelukentät ovat paljon Die by the Swordin vastaavia laajempia.
Mukana on mahdollisuus pelata internetissä, mutta mitään valmista peliserveriä ei ole, vaan yksi pelaaja perustaa pelin ja muut liittyvät tämän IP-osoitteeseen. Pelien löytäminen netissä ei ole ihan yksinkertainen juttu ilman mitään keskitettyä pelipaikkaa. Kaiken lisäksi internet-moninpeli ei toimi käytännössä kuin huippunopeilla yhteyksillä. Seikkailuosuus kimppapelinä ei olisi sekään lainkaan haitannut.
Die by the Swordin grafiikka toimii, mutta ei esittele mitään erityisen huikaisevia 3D-efektejä. Veri roiskuu kivasti ja jotkut hahmot ovat upean yksityiskohtaisia, mutta aiheutetut vammat näytetään aika tökerösti vain punaisina polygoneina. Jostain kumman syystä osumia korostetaan kirkkaan vihreinä välähdyksinä kehossa, mikä ei sovi pelin ilmeeseen lainkaan. Toisaalta varjot ovat todella upeita, ja lankeavat oikeaan suuntaan ja oikean pituisina valonlähteen mukaan.
Äänimaisema koostuu tunnelmaltaan upeasti peliin sopivasta musiikista, jossa hiljaiset vaaraa enteilevät suvannot vaihtuvat mahtipontisiin vyörytyksiin. Metalli kalahtelee jylhästi aseiden osuessa toisiinsa ja kunnon osumia korostetaan tuskanhuudoilla ja Elricin huvittavalla ilkkumisella. "Kilju kuin pistetty sika!"
Die by the Sword ei missään nimessä ole huono peli, se vain olisi voinut olla niin paljon parempi. Vähän rikkaampi seikkailu, kunnollinen moninpeli, vaihtuvat aseet ja ehkä vielä hieman hiomista ohjaukseen nostaisivat sen aivan toisiin sfääreihin. Tekijät ovatkin luvanneet monet toiveista tulevaan jatko-osaan. VSIM on niin hieno uudistus, että mieltä kutkuttaa ajatus siitä kunnon roolipelissä ja muunkin tyyppisissä peleissä. Ongelmista huolimatta täysin uudenlainen ja toimiva ohjaussysteemi on hyvien pisteiden arvoinen suoritus.
86
