www.digitalcombatsimulator.com
Kun todellisuus saavutti fiktion, huumorilehti Pahkasika lakkautti itsensä tarpeettomana. Kun lentosimulaatio saavuttaa todellisuuden, se saa nimekseen DCS A-10C ”Warthog”. Tervetuloa, Pahkasika!
Digital Combat Simulator -sarjan aloittanut Ka-50 Black Shark pani pyöriväsiipisten sotilassimujen standardit uusiksi. Valitettavasti vain Ka-50 oli useimmille pelaajille Kah-enpä-ole-koskaan-kuullutkaan-50, taistelussa testaamaton kopterikuriositeetti.
Sarjan toinen osa tulee tämän vuoden lopussa ja sen ainoasta lennettävästä koneesta ei vetovoimaa puutu. Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II on kiistatta maailman tunnetuin ja sodissa menestynein rynnäkkölentokone sitten toisen maailmansodan ja Republic P-47 Thunderboltin. Kone on hyvin omaleimainen niin ulkonäöltään kuin suunnittelultaan. Esikuvana oli saksalainen legendaarinen Ju 87 G Stuka -panssarintorjuntalentokone, hidas ja jo uutena vanhanaikainen kone, jolla Hans-Ulrich Rudel siitä huolimatta lensi historian menestyksekkäimmäksi sotilasilmailijaksi, luultavasti ikuisiksi ajoiksi.
Sukupuutto korjasi dinot, panssariarmeijat ja Neuvostoliiton, ei Pahkasikaa. Sen kyky lentää hitaasti ja viipyä pitkään joukkojen yläpuolella osoittautui korvaamattomaksi. Näytöt Irakissa ja Kosovossa vakuuttivat kaikki, ja Hogi sai kolmannen ja laajimman uudelleenvarusteluohjelmansa, Suite 3:n, joka digitalisoi koneen ja varustaa sen uusimmilla ja hienoimmilla aseilla mitä lännessä tunnetaan.
Ich muss zerstören
Lopputulos räjäyttää pään. Tämäkö on se kranaattimagneetti, jolla väistelin tulitusta läpi Flaming Cliffsin (Pelit 7/2010, 80 p) paskan kampanjan? Nein! Suite 3:lla varustettu Hogi on nyt eri eläin. Se kostaa, se tappaa kaikki ja se tuhoaa jokaisen Sergein, joka sitä kiusasi. Kiikarit voi jättää kotiin, Hogi iskee paksun pilvikaton läpi Joint Directed Attack Munitionilla (JDAM) ja pudottaa tonnin painoisen laserpommin suoraan mullah Omarin luolan kulkuaukosta sisään. Maavoimat voivat maalata sille kohteen jos haluavat, mutta hogipilotti löytää itsekin kaikki uudella israelilaisella Litening II -maalinosoituslaitteella. Se on tulossa ilmavoimien Horneteihinkin 2012.
Jo ensimmäisen betaversion perusteella uskallan sanoa, että mitä simulaatiopuoleen tulee, Eagle Dynamics täyttää kovat odotukset, jotka se Black Sharkilla synnytti. Saamme mielenkiintoisen koneen uskottavalla lentomallinnuksella, pikkutarkasti toteutetuilla avioniikoilla ja vauriomallinnuksella, jossa on vihdoin mukana myös satunnaiset järjestelmien pettämiset. Kun paino ei ole ongelma, Warthogiin on voitu rakentaa päällekkäisyyttä ja varajärjestelmiä niin paljon, että se (todistetusti) lentää kotiin jopa ohjusosuman saatuaan. Kaikki varajärjestelmätkin on mallinnettu, jopa MRFCS eli pelkillä trimmeillä lentäminen sen jälkeen, kun sekä hydrauliikka että varahydrauliikka ovat pettäneet.
It’s in the game: HARSH Fast Erect(ion)
Warthog itsessään on jykevä, miehekäs aselavetti, mutta simumiestä kiinnostavat ennen kaikkea sen järjestelmät. Ja taas paukkuvat päät: jos jokin systeemi on ollut edes kerran operatiivisessa käytössä, se on mukana. Niitä on mielenkiintoista opetella, koska manuaali on erinomainen ja tutoriaalit interaktiivisia, eivät mitään videoita. Kun lopulta oppii käyttämään yhtä ja pommittaa GBU:lla napakympin, sitä voi katsella reaaliaikaisesti Liteningin näytöltä. Tyydytys tulee ja sen tuntee ansainneensa.
Navigointijärjestelmiä, maalinosoituslaitetta ja täsmäpommeja käpistellessä ei muistakaan, ettei Hogissa ole tutkaa, joka yleensä vie huomion moderneissa suihkareissa. Alunperin Hogi oli niin low-tech, ettei siinä ollut edes autopilottia. Se ei olisi ollut ongelma, jos koneen olisi voinut trimmata kunnolla. Nyt on AP:t, Stability Augmentation Systemsit ja Precision Attitude Control. Antakaa lisää tilaa, niin kerron vähän Hogin mielettömästä A/A 49E-6 -tykkijärjestelmästä!
Vain jotkut vanhentuneet Suite 1:n ja 2:n aikaiset releet, kuten TISL eivät tuntuneet betassa toimivan, mistä myös huomaa, ettei Flaming Cliffsin koodia ole kierrätetty DCS:ään. Yhteensopivuuspätsiä moninpeliin ei kannata odotella, vaikka ei sitä ole poiskaan suljettu.
A-10C:ssä DCS:n kartta laajenee itään Georgiaan, ja kokonaan uutena tulee valtava White Sandsin koelentoalue ympäristöineen. Nevadan puuton maasto näyttää komealta, hienommalta kuin Black Sharkin maisemat, jopa ilman DX11-korttia. Afganistanin kartta olisi tietenkin ajankohtaisempi, mutta modaajia odotellessa ISAF-tehtävät voi periaatteessa tehdä Nevadaan.
Suurin huolenaiheeni? Tämä on venäläinen simu. Niissä ei koskaan ole tyydyttävää kampanjaa. Jotta taistelukenttä tuntuisi elävältä ja pelaaja pääsisi mielikuvituksessaan sotakoneiston rattaaksi, maassa pitäisi pyöriä jonkinlainen strategiapeli. Maajoukkojen pitäisi pyytää tukea ja JTACin jaella BAI-kohteita. Silloin tällöin joku ammuttaisiin alas ja syntyisi luontevasti aidon tuntuinen CSAR-tehtävä, jossa A-10C:n pitkä toiminta-aika mahdollistaisi sankaripelastuksen. Ensimmäisessä betassa ei näkynyt mitään tällaista. Ellei näitä elementtejä tule, DCS A-10C:stä tulee sukupolvikokemusluokan pettymys, hukattujen mahdollisuuksien syvä kaivo. Itken yhtä kovaa kuin silloin, kun katsoin ensimmäistä kertaa Focken kojetaulun yli IL-2:ssa.
www.ghostrecon.com
Kummitusryhmän työ ei lopu. Nyt vastassa on Venäjä, jonka äärinationalistit ovat kääntäneet sotaan.
Ubisoft on antanut erikoisjoukkojensa lepäillä yllättävän kauan, edellisestä Ghost Recon -pelistä on vierähtänyt jo useampi vuosi. Tauon aikana sedät ovat viettäneet aikansa uusimpaan Tom Clancy -sotateknologiaan tutustumalla.
Future Soldierissa Clancy-pelien perinteinen tekniikkaporno menee pitemmälle kuin missään julkaisussa tähän asti. Innoitusta on haettu oikeista tutkimuksen alla olevista projekteista, joista osa kuuluu vielä tukevasti scifin maailmaan. Merkittävin uusi lelu on predator-tyylinen optinen häivepuku, joka tekee kummituksista nimensä veroisia. Pelitasapainon vuoksi näkymättömyys toimii vain hitaasti hiipiessä ja tarpeeksi kaukaa, vieressä seisova vihollinen näkee sankarin ääriviivat piilokentästä huolimatta.
Muita leluja on muun muassa mekanisoitu tukirunko, jonka avulla sotilas jaksaa kantaa enemmän ja lyödä kovempaa. Niskassa voi olla jopa sellaista animekamaa kuin selästä laukaistava raketinheitin. Viime osasta tuttua on muun muassa mahdollisuus erilaisten kauko-ohjattavien laitteiden komenteluun. Tällä kertaa droneissa on myös aseistus videokameran lisäksi.
Joukkueenjohtajan taakka
Varustus kuulostaa yliampuvalta jopa Clancylle, mutta Ghost Reconin perusmekaniikka on pidetty pitkälti entisellään. Nelihenkinen tiimi etenee suojasta suojaan ja maailmaa tiiraillaan sankarin olan yli kolmannesta persoonasta. Demon perusteella vaikuttaisi itse asiassa siltä, että hiiviskely on hiukan aikaisempaa suuremmassa roolissa.
Myös ryhmätyön merkitystä on korostettu entistä enemmän. Kavereita voi tuttuun tapaan komentaa yksinkertaisilla peruskäskyillä, mutta mukana on lisäksi kohtauksia, joissa jokaiselle jäsenelle määritetään omat kohteensa. Hollille otetut viholliset erottuvat sotilashenkeen sopien sillä, että piilossa kykkivä kummitus sihtailee uhriaan sinisellä lasertähtäimellä. Kun jokainen on saanut maalinsa, annetaan toimintakäsky ja kaikki toimivat samaan aikaan. Väijytyksissä on hieno erikoisjoukkotunnelma ryhmän iskiessä nopeasti ja tehokkaasti.
Räiskinnän alkaessa suojien takana kykkiminen ei enää ole autuaaksi tekevä asia, sillä osa paikoista hajoaa luotimyrskyssä. Tämän ansiosta taistelu on väkisin aikaisempaa vauhdikkaampaa eikä hyydy suojan takaa sniputtamiseksi. Raskaampien aseiden ja dronetekniikan käyttö tuo puolestaan ryhmälle lisää tulivoimaa.
Neljä hevosmiestä
Yksinpelin kampanja sijoittuu epämääräiseen Pohjois-Eurooppaan, jonne Venäjä on jostain syystä hyökännyt. Clancy-perinteiden mukaisesti tarinaa ei saa turhaan miettiä, tärkeintä on se, että juonentynkä vie kummitukset tyystin erilaisiin maisemiin kuin viime kerralla. Pölyisen Meksikon sijasta seikkaillaan lumen ja jään keskellä. Ilmeisesti kylmä ilmanala on käheyttänyt lämpimään ilmastoon tottuneet jenkkisotilaat, sillä demossa miesten ylimöreät supermachoäänet aiheuttivat tahatonta hihitystä.
Uusien lelujen ja miljöön lisäksi Future Soldierin koukku on co-op-kampanja, jossa voi viimeisimmän muodin mukaisesti taistella rinnakkain peräti neljä henkeä. Parhaimmillaan koko ryhmä on siis ihmisten komennossa, jolloin aikaisemmin yksin ohjatut tiimihyökkäykset tuntuvat entistä siistimmiltä. Demon perusteella monet kohdat voi halutessaan hoitaa joko suoralla toiminnalla tai hiljaa hiipimällä, jälkimmäinen vaatii yleensä tiimiltä parempaa yhteistoimintaa.
Nähdyn perusteella Future Soldier on nimensä veroinen Clancy-paukuttelu. Kummitusryhmän ystäville mukana on sopivasti sekä uutta että vanhaa. Lopullinen totuus selviää joskus ensi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä.
