Dino Crisis oli survival horror -suosikkini. Oli. Dino kakkonen tekee kaiken paremmin.
Dino Crisis 2:n suurimpia vahvuuksia on sen mielenkiintoinen juoni, joka huipentuu upeaksi, sekavaksi yllätyssarjaksi. Dino Crisis 2:n pelaa yhdellä istumalla läpi päivässä, mutta tuo päivä meni ihastuksen vallassa, vain välillä lisää kahvia noutaen.
Itkin ja kirosin, kun peli päättyi mielenkiintoisimmalla hetkellään täysin kesken, ja millä tavalla! Loppukohtaus piti pelata heti uusiksi, mutta silti jäi pönttö olo: "Mitä ihmettä tapahtui?" Onneksi Dino Crisis 3 on varma asia, sen itse Regina lupaa kirjaimellisesti.
Vuori ja Mohammed
Alkuperäisessä Dino Crisisissa "kolmatta energiaa" tutkivassa laitoksessa epäonnistunut koe aiheutti aikavääristymän, joka siirsi menneisyyden petoja 20. vuosisadalle. Nyt, vuotta myöhemmin, samantapaisissa kokeissa kokonainen tutkimuslaitos siirtyy menneisyyteen - ja bonuksena läheiset sotilastukikohta ja pikkukaupunki.
Hallitus kasaa uuden aikasiirtolaitteen panssaroituun veneeseen, värvää miehistön (johon dinoveteraani Regina tietenkin kuuluu) ja viskaa nämä aikakauteen, joka jäljitettiin 65 vuosimiljoonan päähän menneisyyteen. "Menkää, kerätkää tutkimusdata, pelastakaa eloonjääneet, palatkaa."
Menomatka menee hyvin, mutta sitten järjestyksessä a) dinot listivät 90 % maihinnousuryhmästä b) selviää, ettei hyppy mennyt ihan nappiin, vaan kohdeajasta on kulunut jo ainakin kymmenen vuotta, c) oudot kypäräpäiset ihmissoturit, jotka selvästikään eivät kuulu eloonjääneisiin, alkavat vainota tulijoita ja d) joku pistää veneen aikakoneen päreiksi, joten palaaminen sillä on mahdotonta. Kun vielä eloonjääneiden muistiinpanot vihjaavat, että huhujen mukaan viidakossa rymyää vielä T-Rexiäkin valtavampi peto, oikea Godzilla, voi aloittaa hykertelyn. Eipähän tullut tylsä reissu.
Ei turhaa vaeltelua
Jo työnjakoa on petrattu. Nyt ei pelata enää pelkkää Reginan hahmoa, vaan vuorotellaan Dylanin ja tämän välillä, Dylanin varastaessa shown. Kolmannen sankarin, Davidin, osuus pelissä jää hyvin lyhyeksi, joskin merkittäväksi.
Dino Crisis ykkönen oli puhdasverinen seikkailupeli, jossa oli paljon avainkortti- ja vipupuzzleja. Kakkosessa on otettu takapakkia, sillä puzzleja on hyvin vähän. Tämä lyhentää peliaikaa rajusti, vaikka vierailtavia paikkoja sinällään on paljon. Pluspuolena peli etenee nyt sujuvammin, eikä samojen paikkojen koluamistakaan ole kuin nimeksi. Oikeastaan vain kerran hermostuin siihen, että tuttujen alueiden läpi joutui kulkemaan uudestaan, ja tuonkin tilanteen olisi voinut estää.
Kakkos-dinossa painopiste on siirretty ongelmanratkonnasta aika pitkälti räiskintävaihteelle, mutta ei kuitenkaan - onneksi - Parasite Even mittasuhteissa. Taistelua on paljon, mutta vaikeustaso on inhimillinen ja aseet todella messevän tuntuisia. Dylanin pst-kivääri, Reginan Uzit tai vaikkapa liekinheitin ovat niin tyylikkäitä, että niillä tussauttelee räiskimisen ilosta.
Taistelusysteemissä on pieniä parannuksia. Kevyempien aseiden kumppaniksi voi varustaa kakkosaseen, joita ovat Reginan sähköpamppu, Dylanin machete sekä kaupasta hankittavat kranaattipistoolit ja muut pikkuvimpaimet. Näillä voi esimerkiksi ensin tainnuttaa päälle käyvän vihollisen, ja sitten viimeistellä työn hitaammalla aseella. Yleisempi käyttö vimpaimille on kuitenkin ovien aukominen: sähkötainnuttimella voi oikosulkea lukkoja ja machetella taas raivata tiensä köynnösten läpi.
Hahmot ovat elävämpiä kuin ykkösessä, vain paikallaan kääntyminen näyttää tökeröltä kuukävelyltä. Saurusten liikehdintä oli tehty hyvin jo ensimmäisessä pelissä, mutta kakkosessa siihenkin on panostettu vielä lisää. Erityyppisten dinosaurusten määrä on vähintäänkin tuplattu.
Dino Crisis 2:n huoneet vilisevät elämää, kuten moskiittoja, sudenkorentoja, torakoita ja vastaavaa. Kun juoksee pitkin peltoja, ja huomaa taustalla vaeltavan ihan vain koristeena kasvinsyöjädinoja, alkaa arvostaa viimeistelyyn uhrattua aikaa.
Taustat eivät enää ole 3D-grafiikalla toteutettuja, mikä tietty estää kamera-ajot ja muun sen suuntaisen. Koska vaihtokaupan vastineeksi saa todella kauniita maisemia, en valita. Dino Crisis 2 on parhaimman näköisiä PSone-pelejä koskaan, eikä häpeäisi taustoillaan PC-peleillekään. Vektorihahmot tietty ovat vähän rosoisia, mutta liikkeessä kokonaisuus on jumalainen.
Alipelejä ja silmäkarkkia
Jotta vaihtelua piisaisi, on peliin vielä lisätty toimintaosioita. Parissa alipelissä vain ammutaan kaikkea liikkuvaa, eräässä pääsee kokeilemaan maaottelua T-Rex vastaan tankki. Pelin läpäisyn jälkeen aukeaa vielä dinoareena, vähän MGS:n virtuaalihuoneiden näköinen holodeck, jossa räiskitään päälle käyviä hirmuliskoja, kunnes kunto pettää.
Kun Dinossa valitsee vaikeustasoksi helpon, saa mitä tilaa. Esimerkiksi rahaa, jota saa dinoja tappamalla, on pian niin paljon, että kaikki mahdolliset aseet voi ostaa heti, niihin voi lisälippailla ahtaa tuhansia ammuksia eivätkä repustakaan parannuspaketit pääse loppumaan.
86
