Dino Crisis (PSone) – Dinosaurussaari

Dinosaurukset eivät luovuta. Sukupuuttoon kuolleinakin ne ilmestyvät vähän väliä syrjäisille saarille ihmisiä kiusaamaan. Tällä kertaa asialla ei ole kuitenkaan Steven Spielberg, vaan Capcom uudella toimintaseikkailulla Dino Crisis.

Tapahtumapaikkana on syrjäinen Ibiksen saari. Valtion tiedustelupalvelun lähteet kertovat, että kolme vuotta aiemmin kuolleeksi luultu professori Kirk olisi lavastanut kuolemansa ja perustanut saarelle vaivihkaa salaisen tukikohdan. Siellä hän aikoo viedä loppuun tutkimuksensa uudesta, vallankumouksellisesta energiamuodosta.

Tilannetta selvittämään saarelle lähetetään ryhmä valtion agentteja, joista yksi on punatukkainen naissankari, Regina. Perillä ryhmää odottaa epämiellyttävä yllätys: paikka kuhisee esihistoriallisia lihansyöjäliskoja.

Näin pyörähtää liikkeelle Resident Evileillä kunnostautuneen ohjaaja/tuottaja Shinji Mikamin uusin teos. Dino Crisis ottaa vaikutteensa suoraan Jurassic Parkista ja Resident Evileistä yhdistäen nämä toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa laatu korvaa omaperäisyyden.

Verta ja avainkortteja

Dino Crisis tapahtuu alusta loppuun saaritukikohdan uumenissa. Sen kuolleiden tiedemiesten, dinosaurusten ja veriroiskeiden koristelemissa sokkeloissa suunnistetaan ja yritetään löytää salaperäinen Kirk. Eteneminen edellyttää avainten löytämistä, ammuksien ja ensiaputarvikkeiden keräilyä, ampumista sekä lukuisten puzzlejen ratkomista. Samalla juoni kehittyy pelin oman grafiikkamoottorin pyörittämien kohtausten voimin, jotka jo melkeinpä toimintaseikkailuperinteiden pakottamina näytellään epäuskottavasti b-tyyliin.

Pientä maustetta lineaariseen etenemiseen tuo muutamaan otteeseen haaroittuva juonirunko. Vastaan tulee silloin tilanteita, joissa kahdesta toimintavaihtoehdosta pitää valita, meneekö esimerkiksi auttamaan hädässä olevaa toveria vai jatkaako juuri selvinneen johtolangan tutkimista. Valinnoilla on vaikutusta juonen kehittymiseen sekä loppuratkaisuihin, joita on yhteensä kolme.

Toisin kuin aseista ja dinosauruksista voisi päätellä, ammuksia Dino Crisisissa kulutetaan suhteellisen vähän. Toimintakohtauksia tulee vastaan varsin säästellysti, ja aika kuluu käytännössä erilaisten avainkorttien ja salasanojen metsästykseen. Miettimistä vaativia puzzleja tarjotaan vähän väliä. Toiminnan ystäviä tämä ongelmapainotteisuus ei miellyttäne, mutta tunnelman kannalta ratkaisu on perusteltu. Jännitystä on vaikea rakentaa, jos jokaisen nurkan takana on odotettavisssa taistelu.

Natural born killers

Dino Crisisin perusidea on olla pelottava ja siinä se onnistuukin. Kaikki tehokeinot ovat käytössä. Housut pesukuntoon säikäyttäviä shokkiefektejä viljellään ja piinaavaa tunnelmaa rakennetaan mestarillisesti dramaattisilla kuvakulmilla sekä musiikilla. Silti varsinaisesti kauhupelistä ei ole kyse, vaan oikeampi termi lienee jännityspeli.

Pelaajan tuntemat väristykset eivät aiheudu mistään yliluonnollisesta tai psykologisesti häiritsevästä, vaan tunnelman pelottavuus perustuu puhtaasti dinosaurusten fyysiseen voimaan ja nopeuteen. Tyypillisessä hiuksia nostattavassa tilanteessa pelaaja kävelee pahaenteistä käytävää pitkin, kun ikkunoiden takaa kuuluvat epämääräiset äänet ja musiikin loppuminen viestittävät varmuudella jotakin tapahtuvaksi. Samalla ikkunan läpi hyökkää ääniefektien ja toimintamusiikin säestämänä salamannopea velociraptor, joka riepottelee Reginaa miten tahtoo.

Yhteensä pelin alati nälkäiseen lihansyöjäkatraaseen kuuluu viisi eri liskolajiketta, joista pääosissa ovat velociraptorit sekä massiivinen, askeleillaan ohjaintakin tärisyttelevä tyrannosaurus Rex. Kaikki liskot sekä näyttävät oikeilta että käyttäytyvät aidonoloisesti. Pienet compyt metsästävät laumassa ja raptoreihinkin törmää usein pareittain.

Myös hyökkäystavat vaihtelevat. Suuhun nappaamisen ja hengiltä riepottelemisen lisäksi Regina saatetaan puskea seinään tai häneltä raadellaan ase kädestä. Dinot ovat myös sen verran älykkäitä, että ne voivat tulla ovista läpi, jos niitä pakenee huoneisiin.

Polygonipelimaailma

Kiinteiden taustakuvien sijaan Dino Crisis tapahtuu aidossa kolmiulotteisessa ympäristössä. Mistään vapaasta 3D-seikkailusta Tomb Raiderien malliin ei kuitenkaan ole kyse, sillä kaikki kuvakulmat ovat ennalta määrättyjä. Ratkaisu toimii, ilman elokuvallisia kuvakulmia ja kamera-ajoja peli menettäisi valtaosan tehokkuudestaan. Pienenä haittapuolena valmiit kuvakulmat rajoittavat joskus liikaa näkökenttää. Muutamissa kohdin liskoja joutuu räiskimään pelkän äänen ja automaattitähtäyksen varassa.

Graafisen ratkaisun takia peliympäristöjen yksityiskohtaisuudessa on jouduttu hieman tinkimään, mutta vastapainoksi hahmot ja poimittavat esineet istuvat ympäristöön luontevasti. Capcom on tehnyt hienoa jälkeä.

Musiikki on alusta loppuun laadukasta, vaihtelevaa ja tunnelmaan sopivaa. Mukana on niin stressaavaa toimintapauketta kuin rauhallisen melodisiakin kappaleita eikä hiljaisuuttakaan unohdeta tehokeinona. Ääniefektit jatkavat samalla linjalla ja kaikki äänet T-Rexin jyhkeistä askeleista lattialle putoaviin hylsyihin ovat moitteettomia.

Kontrollit sisäistää heti tai viimeistään pienen harjoittelun jälkeen. Ohjaussysteemin ainoa kummallisuus/persoonallisuus on, ettei se liikuta Reginaa suoraan painetun nuolinäppäimen suuntaan, vaan hahmo liikkuu ruudulla aina kuvakulmasta riippumatta ylänapista eteenpäin ja kääntyy vasemmasta napista vasemmalle. Muuten pelaaminen on helppoa ja yksinkertaista, sillä liikkeet rajoittuvat kävelemiseen, juoksemiseen, ampumiseen ja tavaroiden työntämiseen. Vaaratilanteissa käteviä kykyjä ovat myös nopea puoliympyräkäännös sekä mahdollisuus kävellä ja ampua samaan aikaan.

Ei aivan täydellinen

Kaiken kaikkiaan Dino Crisis on harvinaisen loppuun asti hiottu ja sen puutelista on vähäinen. Yksi osa-alue, jota Capcom olisi voinut miettiä tarkemmin, on epälooginen ja monimutkainen tavaransäilöntäsysteemi. Tavaraa mahtuu taskuihin vain rajallisesti. Se on sinällään realistista, mutta tavaroita ei voi pudottaa vaan ne pitää säilöä erilaisiin lokeroihin, joiden avaamiseen tarvitaan tietty määrä erikseen löytyviä tulppia.

Onneksi avainten ja muiden tärkeiden esineiden valikko venyy loputtomasti, joten lokerosompailu rajoittuu ammuksiin ja ensiaputarvikkeisiin. Pientä apua tavaramäärien käsittelyyn tuo myös mahdollisuus yhdistellä tarvikkeita toisiinsa, jolloin voi valmistaa vaikkapa tehokkaampia terveyspakkauksia ja nukutuspanoksia.

Asevalikoimaan olisi kaivannut lisäystä. Nyt koko seikkailu paukutetaan läpi alusta asti mukana olevilla kolmella aseella, pistoolilla, haulikolla ja pienellä kranaatinheittimellä. Vaikka parannusosat ja erilaiset ammukset tuovat pientä lohtua, kolme asetta tuntuu vähäiseltä.

Mitään uutta ja vallankumouksellista Dino Crisis ei lopulta tarjoa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Kokonaisuus on kaikin puolin huolellisesti ja varmalla ammattitaidolla tehty peli, jossa riittää pelattavaa ja haastetta. Aivan samalla vimmalla se ei säväytä kuin sen lähimmät sukulaiset Resident Evilit. Tunnelma ei tunnu aivan yhtä syvällä selkäytimessä, mutta kauaksi ei jäädä.

89