Disneyn Keisarin uudet kuviot (PSone) – Kruunupään kyttyräkohellus

Disneyn tuoreimmasta elokuvasta on tehty riemastuttava tasopomppu koko perheelle.

Keisari Kuzco on turhamainen ja ylimielinen hienostelija, jolle valta on noussut hattuun. Eräänä kohtalokkaana päivänä keisarin ikäloppu neuvonantaja Yazma käy kruunupään hermoille ja Yazma saa näyttävästi kenkää hovista. Tästä tuohtuneena ex-neuvonantaja ryhtyy suunnittelemaan julmaa kostoa keisarille. Hieman pieleen menneen loitsun seurauksen keisari Kuzco muuttuu puhuvaksi laamaksi ja seikkailu on valmis alkamaan.

Keisarin uudet kuviot vaikuttaa ensinäkemältä 3D-tasohyppelyltä, mutta jyrkkä kategoroiminen ei kerro aivan koko totuutta. Peli nimittäin yhdistää oivalla tavalla vivahteita 3D- ja 2D-tasopompuista, puzzle-toiminnasta ja näppäinhakkamisesta sekä lisää soppaan vielä hyppysellisen kaahausta.

Alussa pompitaan kuin Spyrossa ikään, välillä vaihdetaan kaahaukseen tukkijoella ja tasaiseen tahtiin selvitellään myös erilaisia minipelejä. Yhdistäminen on onnistunut erinomaisesti ja muutos pelityypistä toiseen sujuu vaivatta.

Ja ei kun pelaamaan

Keisarin uudet kuviot on täysin suomennettu valikoita ja ääninäyttelijöitä myöten. Peli on suunniteltu perheen pienimmille, sillä valikoiden tai hahmonvalintojen kanssa ei tarvitse kamppailla, levy sisään ja menoksi.

Tarinan edetessä katsellaan tiuhaan tahtiin leffapätkiä ja välianimaatioita, jotka yleensä opastavat tai neuvovat miten tulevasta koitoksesta selviää. Ohjeet ovat hauskoja, kuten "Ethän vain kaada tätä puuta juoksemalla sitä päin", jolloin seuraavasta toimenpiteestä ei jää epäilystäkään. Tavoitteena on keräillä kolikoita, löytää salaisia alueita sekä ennen kaikkea etsiä punaisia Kuzcon naamareita, joilla isoimmatkin ovet aukeavat ja tarina jatkuu.

Laaman lisäksi ohjataan kaniinia, pompitaan sammakkona ja köntystellään kilpikonnan kuoren alla. Toki pääosan tarinasta varastaa itse laama, mutta taikajuoman tuomat hahmonvaihdot tuovat mukavasti piristystä tarinaan, eikä kokonaisuus jää junnaamaan missään vaiheessa. Koko seikkailu koostuu reilusta kolmestakymmenestä luvusta kahdeksassa eri tasossa.

Grafiikka on disneymäisen nättiä, vaikka esineiden pinnat vähän repeilevät liian läheltä katsottaessa. Ääninäyttelijät ovat samat kuin elokuvassa ja ovat erinomaisia. Erityisesti Kuzcon roolissa hehkuttava imitaattori Jarkko Tamminen on uskottava ja saa narinaansa hauskuutta, joka uppoaa jopa karskille aikamiehelle.

Musiikki on kornia lemmenlaiva-tavaraa, joka sopii karvapeitteisen laaman tanssitahdiksi paremmin kuin hyvin. Valitettavasti animaatioon musiikin säveltäneestä Stingistä ei kuulu nuottiakaan, mutta sillä ei ole lopputuloksen kannalta järin suurta merkitystä. Musiikki rullaa ja banjo soi.

Hyvässä ja pahassa

Pelin ehkä suurin ongelma on kamera. Kamera seuraa kolmannesta persoonasta tai halutessa, vaikkapa sylkiessä siemeniä, tähtäimen muodossa ensimmäisestä persoonasta. Kameran liikkeet ovat nopeita, mutta esimerkiksi korkean talon alapuolella tai luolan suussa huhuillessa kamera törmää näkymättömiin seiniin ja jää niihin kaiken lisäksi jumiin. Koska mitään vaaraa tai paniikkia ei ole, voi kameraa irrotella kattorakenteista kaikessa rauhassa.

Harmittavaa miinusta tulee helppoudesta, sillä tarhalainenkin pomppii pelin läpi turhan nopeasti. Rotkoon tippuminen tai muu hengenmenetys on yhdentekevää loppumattomilla elämillä, eikä tarinan edetessä ongelmia kohtaa nimeksikään.

Joka tapauksessa Disney on jälleen kerran tehnyt seikkailustaan monipuolisen ja opettavaisen. Kadonnutta ulkomuotoaan etsivän keisarin tarina opettaa inhimillisyyttä ja ihmisten huomioon ottamista. Koko tarina on hauska, pelattavuus on kamerasähellystä lukuunottamatta kunnossa ja huumori uppoaa sekä isään että poikaan.

79