Rappeutuneen valtakunnan degeneroitunut itsevaltias istuu valtaistuimella ja miettii mitä pitäisi tehdä. Vainolaiset ryöstävät maata ja omat joukot ovat hupenemassa. Samuraiklaani tunkeutuu jo linnan pihalle kun despoottimme nousee lohikäärmevaunuihin ja tarttuu piikkinuijaansa _ on aika ottaa ratkaisu omiin karvaisiin käsiin.
Mi casa! Mi casa!
Dominuksen ideana on puolustaa fantasiavaltakuntaa ryösteleviä heimoja vastaan. Peliä pelataan pääasiassa kartalla, joka näyttää sektoreihin jakautuneen valtakunnan ylhäältä päin. Yhä syvemmälle valtakunnan ytimeen tunkeutuvat vihollisjoukot näkyvät kartalla eri värisinä lippuina, vastaavasti omat joukot näkyvät kilpinä. Kun tunkeilijat saavat tarpeeksi kuonoonsa on valtakunta pelastettu ja peli voitettu _ huonommassa tapauksessa voittajat jakavat sekä valtakunnan että linnanherran pieniin palasiin.
Sektorikartasta näkyvät vain joukkojen voimasuhteet, toimintaa pääsee tarkastelemaan lähemmin valitsemalla sektorin hiirellä. Tärkeimpänä toimintona voi valittuun sektoriin heittää omia hirviöjoukkojaan, jolloin ne automaattisesti käyvät lähimmän vihollisen kimppuun. Neljä hirviökenraalia avustaa linnanherraa vihollisörkkien kurmottamisessa.
Kenraalit laittavat joukkonsa tekemään ansoja, keräämään loitsunosia tai vakoilemaan hyökkääviä klaaneja ja heidän juoniaan. Tarpeellisin kenraalitoiminto on sektorissa olevien omien joukkojen kerääminen örkkilaariin, josta ne ovat taas linnanherran käytettävissä puolustuspuuhiin. Muuta käyttöä ei kenuilla olekaan.
Traps from heaven
Taistelukentälle voi hirviöiden lisäksi heittää myös loitsuja ja ansoja napauttamalla haluttua kohtaa hiirellä. Taivaalta tipahtavat ansalangat ja karhunraudat vaikuttavat vähintäänkin oudoilta, mutta ansat sinänsä ovat hauskoja, itsevaltiaan suu menee messingille kun painonapista aktivoituva jättivasara liiskaa vihollisen velhon. Pelialue on liian laaja ansojen tehokkaaseen käyttämiseen eikä niitä riitä tarpeeksi minkään erityisen reitin sulkemiseen.
Yleensäkin Dominuksen pahin vika on aivan liian laaja pelialue. 72 sektoria isometristä maailmaa täynnä taloja, aitoja, lampia ja muuta roinaa on liikaa yhden pelaajan kontrolloitavaksi, etenkin kun peli toimii reaaliajassa. Jo itse sektoritkin ovat liian suuria, sektorista näkyy vain pieni osa kerrallaan, mikä hankaloittaa vihollisten etsimistä ja yleiskuvan muodostamista. Linnanherra jää kaipaamaan jonkinlaista sektorin yleiskarttaa, jossa viholliset olisivat esitettynä esimerkiksi erivärisillä pisteillä.
Valmiita örkkejä on kymmenittäin, mutta mikäli ne eivät piisaa, hirviöitä voi tehdä lisää yhdistämällä valmiiden hirviöiden ja vankien osia taikaympyrässä. Esimerkiksi jos Järjestyksen klaanin jäsenet vihaavat Meripoikien klaania, saadaan näitä yhdistämällä ainesosaksi viha, joka taas tekee luotavasta hirviöstä aggressiivisemman. Luonnollisestikin myös fyysisiä ominaisuuksia voi yhdistää.
Myös ansoja voi tehdä itse, tosin ansojen luominen on huomattavasti suoraviivaisempaa.
Tiukan paikan tullen voi itsekin liittyä paikkaamaan rakoilevia puolustuslinjoja. Vasemmalla hiiren napilla heilutetaan nuijaa ja oikealla ammutaan tulipalloja, control-näppäimen avulla liikutaan. Ikävä kyllä Dominus zoomaa kuvaa vielä isommaksi kun itse liittyy taisteluun, joten vastustajien etsiminen on entistäkin hitaampaa. Lisäksi kun linnanherran liikuttelu on nykivää ja hidasta, ei Dominusta pääse toimintapelinäkään kehumaan.
Loppujen lopuksi pelistä jää paha maku suuhun. Kenraaleilla ei ole mitään käyttöä, yhtä hyvin kenraalitoiminnot olisivat voineet olla valikossa. Paljon parempaa olisi, jos kenraalit todella liikkuisivat kartalla ja ratsastaisivat ulos linnasta mörköarmeijoiden kärjessä niin kuin kunnon pahuuden kenraalien pitääkin.
Taivaalta tipautettavat ja kerättävät desanttihirviöt ja ansat ovat myös kummallisia, samoin sektoriratkaisu on onneton idea, mutta pelattavuuden pilaa lopullisesti uuvuttavan laaja pelialue. Valittaen on todettava, että Dominuksessa on loistavia ideoita, mutta kokonaisuus on munattu täydellisesti.
59
