Donkey Kong ei ole ruudinkeksijä. Kun sekopäinen kapteeni K. Rool kidnappaa Donkey Kongin, ei iso apina ymmärrä pistää edes vastaan. Vaan onneksi pikkuapinat Dixie ja Diddy ovat paikalla. Kun iso taulapää ajattelee erilaisia tynnyreitä, juniorit päättävät pelastaa sotamies Donkey Kongin.
Juoni on juuri niin kliseinen kuin klassisissa Nintendo-peleissä pitääkin. Pelihahmot tietävät sen itsekin ja suhtautuvat kliseisiin itseironisesti pilkaten peliään suorin sanoin. Jos tajuaa mihin herjat perustuvat, saa nauraa monta kertaa.
Tasohyppely kehittyi täydellisimmilleen Marion seikkailuiden myötä, Donkey Kong Country tuli kohtalaisesti perässä. Pelkkä hektinen eteneminen, vastustajien päihittäminen taistelussa ja sekalaisen sälän kerääminen eivät enää riitä. Usein täytyy pysähtyä pohtimaan sitä, miten kentässä pääsee eteenpäin. Kyseessä onkin oikeastaan osaksi puzzlepeli. Ongelma saattaa ratketa Dixien ja Diddyn yhteistyöllä, tai sitten tarvitaan jomman kumman päähahmon erikoiskykyjä, kuten Dixien pääkarvojen käyttämistä hetkelliseen ilmassa leijumiseen.
Kentissä on mukavasti vaihtelua, vaikka ne noudattelevat tyylilajin peruskaavoja. Ilomielinen viidakkohenkinen soundtrack on yksi parhaista GBA:lla kuulemistani. Kestää lähes 40 minuuttia ennen kuin kipale ottaa hermoille.
Pääpeli on yksinpeli, minipeleissä voi ottaa matsia myös kaveria vastaan. Minipeleissä ajetaan kilpaa strutseilla, ohjataan gyrokopteria tai napataan kiinni hyönteisiä. Ilman minipelejä Donkey Kong Country 2 saisi kymmenkunta pistettä vähemmän.
Donkey Kong Country 2 on tasohyppelynä kuin kinkkuvoileipä: aina maistuu, mutta mikään kuviteltavissa oleva jippo ei voi nostaa sitä todellisten huippuherkkujen sarjaan. Kymmenen vuotta sitten pelin saavutukset riittivät paljon pidemmälle kuin nykyään, sillä - latteusvaroitus - kehitys kehittyy.
79
