Ha Ha Ha! Ja te raukat kun luulitte pääsevänne Doomista eroon. Vaan kyllähän rekisteröity Doom ja vielä uutena 1.2-versiona pitää käsitellä.
Rekisteröimällä Doomin ilmestyy kiintolevylle tutun Knee-Deepin lisäksi vielä kaksi kertaa yhdeksän kentän osaa eli Shores of Hell ja Inferno. Uudet kentät ovat laajempia ja vaikeampia kuin ensimmäisen osan kentät. Varsinkin Infernon alussa, vain pikku pistooli apuna, meinaa tirahtaa kyynel silmään.
Demonilauma laajenee. Uusina uhkina ruutuun tunkeutuvat voimakkaita tulipalloja sylkevät, leijuvat cacodemonit, jotka lienevät beholdereiden kaukaisia serkkuja. Kadotetut sielut ovat lentäviä liekehtiviä pääkalloja. Huomattavasti tyrmempiä ovat tasojen loppuhirviöt: raketteja ammuskeleva kyberdemoni ja (liian) helposti kukistuva, konekiväärillä varustettu hämähäkkidemoni.
Mitä enemmän peli menee päin Helvettiä, sen vähemmän perusaseilla pärjää. Tiukan paikan tosi tovereina rekattu versio tarjoaa plasmakiväärin, joka yhdistää tulinopeuden tehoon. Sen "isoveli" BFG9000 on hidas ja energiasyöppö, mutta pyyhkäisee mukavasti isommankin demonilauman kerralla vaakasuoraan.
Muita SW-versiossa näkemättä jääneitä ominaisuuksia ovat teleportterit ja murskaavat ansat sekä haavoittumattomuus- ja berserkkilisäbonukset. Berserkkinä sankarin nyrkiniskulla on melkein kranaattia vastaava vaikutus.
Vade retro, satanas!
Tiukkapipojen iloksi Doomin kaksi viimeistä osaa sisältävät kiitettävän annoksen helposti saatanalliseksi tulkittavaa symboliikkaa, kuten väärinpäin olevia ristejä ja viisikantoja. Toivottavasti tämä tuodaan julkisuudessa vahvasti esiin, muuten IDin näppärä markkinointikikka menee hukkaan. Vaarallistakin se on, yksi kymmenestä miljoonasta Doomin pelaajasta voi hurahtaa saatananpalvontaan (demoneita lahdatessaan).
Lisä-ärsykkeenä soppaa maustavat katoista, seinistä ja seipäistä roikkuvat enemmän tai yleensä vähemmän kokonaiset ruumiit. Ei kannata pelästyä, jos osalta puuttuu pää: kyllä ne jostain lähistöltä seipään nokasta löytyvät. Valitetttavasti ääniefektit eivät tarjoa kadotukseen tuomittujen sielujen valitusta, mikä on sääli.
Entäs se 1.2.?
Versio 1.2 Doomista paitsi korjailee bugeja, lisää äänitukea ja Cyberman-tuen, sekä tarjoaa myös uuden ylivaikean Nightmare-vaikeustason, jossa hirviöt eivät pysy kuolleina. Uusi SW-versio sekä päivitykset löytyvät Pelit-BBS:stä.
Nightmare sopiikin kuin saha mahaan modeemipeliin, joka siis vihdoinkin on saatu toimimaan. Jostain syystä ihmisillä on ollut vaikeuksia, joten Laaksosen pojan mukaan homma hoituu näin: modeemin manuaali esiin ja MODEM.CFG-tiedostoon rivit, jotka poistavat virheenkorjauksen ja pakkauksen. Sitten modeemi lukitaan nopeuteen 9600 ja käynnistetään modeemipeli setupin kautta. Hyvin ja nopeasti toimii, siitä vaan kavereita tappamaan.
Sekä Shores että Inferno takkuilevat jonkin verran neljän megan järjestelmissä, varsinkin Infernon puolivälistä löytyvä ulkoilmakenttä on sekä hermoja että kiintolevyä raastava. Pääsääntöisesti meno on kyllä jouhevaa.
Doom kaikissa olomuodoissaan on ehdoton klassikko. Saaga jatkuu kesän paikeilla, jolloin kauppoihin ilmestyy Doom: Hell On Earth. Sitä odotellessa Doomia voi kustomoida Pelit-BBS:stä löytyvillä mielenkiintoisilla editoreilla.
94
