Helvetin portit ovat auenneet. Voiko massiivinen tulivoima pysäyttää rynnivät demonilaumat? Riittääkö pumppuhaulikko maailman pelastamiseen? Ovatko tietokonepelit liian väkivaltaisia? Tuomiopäivä on koittanut! Doom! Doom! Doom!
Jotain meni pahasti pieleen Marsissa, jossa puolustusvoimien suuri alihankkija UAC on tehnyt kokeita ulottuvuuksien välisessä matkustamisessa. Yhteyksien katketessa lähetetään merijalkaväen osasto tutkimaan tapahtunutta. Ryhmä menee sisälle, mutta kun tuntiin ei ole kuulunut muuta kuin vaimeita tulitaistelun ääniä, jotka nekin ovat lakanneet, päätät itse katsastaa mitä pojille kuuluu. Vain pikku pistoolilla aseistautuneena avaat oven. Kauempaa kuuluu eläimellistä mylvintää, huutoja ja raskaita, nopeasti lähestyviä askeleita. Virratkoon veri!
Helvetin portit auki
Doom määrittelee uudestaan väkivallan ja kauhun rajat. Edessä odottaa yhdeksänosainen tukikohta, joka pitää putsata Beelsebubin apureista. Vastassa on zombieiksi muuttuneita entisiä työntekijöitä sekä varsinainen demoniarmeija täynnä tulipalloja syökseviä pirulaisia, irvokkaita vaaleanpunaisia sarvipäitä ja lähes näkymättömiä predator-tyyppisiä veijareita.
Pistoolilla ei kauaa pärjää, onneksi aseistusta voi laajentaa "hieman" järeämpään arsenaaliin. Pumppuhaulikko tekee varsinkin läheltä rumaa jälkeä ja gatling-konekivääri sylkee luoteja valtavalla nopeudella. Sinko on oiva massatuhoväline, mutta kaiken kuitenkin kruunaa lyömätön lähitaisteluase, moottorisaha. Aika sairaasti veri ja suolenpätkät roiskuvat Homeliten laulaessa erinomaisesti samplatuilla efekteillä.
Muuta kerättävää ovat ammustäydennykset, ensiapuvälineet, avainkortit, suojapanssarit, valonvahvistimet sekä erilaiset pillerit, jotka vaikka muuttavat pelaajan hetkeksi raivotautiseksi tai näkymättömäksi. Pelissä on paljon salakäytäviä ja kätkettyjä ominaisuuksia: etsipä moottorisaha tasolta 2 tai sisäänkäynti salaiseen sotilastukikohtaan tasolta 3.
Graafista väkivaltaa
Doomin kaltaista kolmiulotteista peliä ei ole vielä nähty. Vaikka tiesin, että tiedossa on nopeata ja silmiähivelevää grafiikkaa, putosin tuolilta yhtäkaikki. Koko kuvaruutu on käytössä ja silti erittäin monimutkainen grafiikka pyörii erittäin sulavasti. Pelimaailma ei ole rajoittunut vain yhdelle korkeudelle ja suorakulmaiseksi, Doomissa korkeuserot ovat selkeät ja paikkaan on ripoteltu paljon hissejä, rappusia ja ikkunoita. Tämä ei haittaa tappotyötä, sillä jos vihollisen näkee, sen voi ampua. Ja päinvastoin. Monimutkaiset seinärakenteet erilaisine tähystysreikineen, ikkunoineen ja ritilöineen tarjoavat riittämiin erinomaisia väijytyspaikkoja.
Ahdistavaa tunnelmaa lisää vaihteleva valaistus, monet alueet ovat lähes säkkipimeitä tai vain välkkyvien strobovalojen valaisemia. Siinä oli pikku sydän pysähtyä, kun täysin valoisa alue yhtäkkiä pimeni, kuului kolahdus, salaovet aukesivat ja samassa uusien käytävien valossa silhuetteina näkyvät demonit rynnivät kohti. Lyhyen mutta raivokkaan tulitaistelun jälkeen oli pakko hetki huilata ja odottaa, että sydän lakkaa riehumasta. Vastaavia ilkeitä yllätyksiä peli on mustanaan, eikä varomattomasti rynnimällä pitkälle pötkitä. Taktikko tappaa tykimmin.
Karmeissa kukkahattutätejä rassaavissa yksityiskohdissa ei olla turhia säästelty. Viholliset lentävät verimössönä pitkin huonetta, kun sattuvat olemaan räjähtävän tynnyrin vieressä, nytkivät gatling-kk:n luotivirassa tai lentävät haulikon osumasta taaksepäin. Aseiden vaikutukset ovat todella erilaisia, hauliryväs hajoaa pitkällä kantamalla ja konekiväärin luodit aiheuttavat kauniita punaisia verisuihkuja kohteessaan. Myös viholliset voivat alkaa tapella keskenään jos sattuvat saaman osuman omiltaan. Vaikka perusidea on yksinkertaista mäiskettä, niin tällainen yksityiskohdilla herkuttelu pitää pelitilanteet elävinä.
Viimeisen silauksen oikean tunnelman aikaansaamiseksi tekee erittäin tehokas äänimaailma. Tavallisuudesta poiketen ääniefektejä voi kuulua monta päällekkäin, joten Doomin maailma on täynnä voimakkaisiin aseiden ääniin sekoittuvia tuskanhuutoja sekä muuta aiheeseen sopivaa räminää. Verihyhmän loiskahdus lattiaan, moottorisahan ujellukseen sekoittuva sydäntäsärkevä kiljunta ja tuoreen lihan repeämisestä kuuluva tunnusomainen "rrriiipppss" kuulostavat hyvin todellisilta. Välillä tekee todella häijyä, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan. Vihollisten liikkeet voi kuulla lähestyvinä askelina ja huutoina, mikäli pelaaja on huomattu.
Kokonaisvaikutus on rupisen kaunistelematon ja erittäin vakuuttava. Musiikki on aiheeseen sopivaa rynkytystä, josta joko pitää tai ei. Minua se häiritsi.
Uusi standardi
Aina joskus ilmestyy peli, jossa kaikki osaset ovat loksahtaneet paikalleen. Doom hehkuu lähes mystiikan puolelle menevää pelattavuutta, joka ei ole mistään yksittäisestä tempusta kiinni vaan siitä, että kokonaisuus toimii.
Doom on myös sikäli poikkeava, että lopullisesta tuotteesta huokuu tekijöiden innostus ja tinkimättömyys. Ilmiselvästi pojat ovat nauttineet työstään. Id Software on todistanut, että hyvä peli ei vaadi hollywoodmaista budjettia, valtavaa tekijälaumaa tai kymmeniä megatavuja kiintolevyä.
Pioneerihenkeä osoittaa sekin, että koko kehityksen ajan tekijät ovat tietoverkoissa avoimesti keskustelleet pelin valmistumisesta. Jatkossa julkaistaan tarvittavat tiedot omien karttojen ja lisäominaisuuksien tekoon, joten hieman ohjelmointia ymmärtävillä on mahdollisuus julkaista omia virityksiään.
Yllättävintä pelin tasoon nähden on se, että ensimmäinen osa on ilmainen ja halukkailla on mahdollisuus ostaa kaksi seuraavaa osaa, joissa on uusia seikkailuita lisäaseineen ja uusine hirviöineen.
Pitäisi välttää ylisanoja, mutta sille ei mahda mitään että kysymyksessä on toistaiseksi paras toimintarymistely PC:lle. Ei ole mitään syytä jättää Doomia väliin jos kompromisseja välttelevä, tinkimättömän raaka ja jopa pelattava ampumapeli kuulostaa hyvältä ajanvietteeltä. Doom! Doom! Doom!
HUOMIO!
Doom on täynnä graafista väkivaltaa eikä raakuutensa takia ole sopivaa pelattavaa perheen pienimmille (eli alle 15-vuotiaille, päätoim. huom.).
Doom verkossa
Ethän sahaa mua moottorisahalla? Enn ENNN ENNNNN ENNN
Verkko-Doomia voi pelata maksimissaan neljä pelaajaa joko yhteistyössä tai sitten kaikki kaikkia vastaan. Verkkoversiossa on paljon hienouksia, esimerkiksi toisten pelaajien huudot ja aseet kuuluvat riippuen siitä, kuinka kaukana he ovat, ja jopa aseiden suuliekit valaisevat toisten kasvoja. Yhteistyömoodi vaatii hyvää koordinaatiota: kun tullaan epäilyttävän tuntuisen huoneen ovelle sovitaan tulitussuunnat, potkaistaan ovi auki ja annetaan soittaa. Koottu tulivoima, sopuisa kaman jakaminen ja kavereista huolehtiminen on pelin A ja O, sooloilijat ja tavaran rohmuajat oppivat pian pysymään ruodussa _ jos ei muuten niin haulikolla.
Kaikki kaikkia vastaan Deathmatch-moodissa kuolleista herätään henkiin aina eri puolille leveliä eikä toisia pelaajia näy kartassa. Mikään ei pelota pahemmin kuin läheltä kuuluva moottorisahan hiljainen tyhjäkäynti, kun ei tiedä, minkä kulman takana vastustaja piileskelee. Aseet ja niiden oikea käyttö ratkaisevat paljon, toisella puolella jätelammikkoa säälittävää revolveria paukutteleva kaveri on ilo tiputtaa raketinheittimellä. Eikä tähtäyksenkään kanssa ole niin kovin tarkkaa.
Verkko-Doom vaatii Novellin IPX-rajapinnan lähiverkkoon. Se ei ole mikään ongelma, sillä lähes mitä tahansa lähiverkkoa voi käyttää vapaasti saatavien tai mahdollisesti lähiverkon mukana tulevien IPX-ajurien avulla.
Varoitus kuitenkin työpaikalla pelaajille: Doomin shareware-versio käyttää Ethernetin broadcast-osoitteita, joten oikeita töitä tekevät saattavat kokea kaikenlaista ikävää. Pelisessiot on syytä hyväksyttää paikallisella verkkotukihenkilöllä ja järjestää, kun muita ei ole paikalla.
Doom verkossa on käsittämättömän upeaa. Id on onnistunut sekä teknisessä toteutuksessa ja pelattavuudessa, monen pelaajan Doom on tämän hetken ehdoton huippupeli.
TJ Talasmaa
98
96
