Doom (Xbox 360)

Jos pitäisi valita peli, joka on vaikuttanut eniten videopelialan kehitykseen, Doom voittaisi ainakin asiantuntijaäänestyksen. Doom käytännössä kuoppasi Amigan ja aloitti 3D-grafiikan ja PC-pelien voittokulun. id Softwaren legendaarinen FPS-räiskintä ei toki ole pelkkää teknistä pintaa, sellaisena se olisi jäänyt ajan hampaisiin jo kauan sitten. Doom jyrää ennen kaikkea sisuskaluja kuristavan jännityksen ja vapaana virtaavan adrenaliinin voimin.

Doom on todellinen klassikko, joten ei ihme, että se on nähty likimain jokaisella kynnelle kykenevällä alustalla. Xbox 360 -painos näyttää parannuksista huolimatta suurin piirtein samalta kuin alkuperäinen PC-versio. Mutta se riittää. Kun helvetin demonit pursuavat Phobokselle, kaikki turha unohtuu: karkea grafiikka, litteät spriteviholliset ja kulmikkaat sokkelot. Aseissa on munaa ja lukemattomilla vihollisilla pallit – juuri muuta hyvä räiskintä ei kaipaakaan. Ei nyt, eikä 14 vuotta sitten.

Vastustajien musertava määrä hakee edelleen vertaistaan. Kun kymmenet piruparat ryntäävät vastaan, heikommalta menevät helposti vellit pöksyihin. Kahden tatin räiskintästandardia noudattava mainio ohjaussysteemi auttaa vaarojen läpi luovimisessa. Syyt kuolemiin löytyvät aina sohvan ja padin välistä.

Jaetun ruudun moninpeli ja neljän pelaajan Live-tappomatsit ovat nykyään lähinnä tylsiä kuriositeetteja. Jos lajityyppi on jossain mennyt roimasti eteenpäin, se on nimenomaan moninpelin puolella. Co-op-tiimipeli tuntuu turhalta lisukkeelta, sillä Doom jos mikä on minä yksin vastaan koko helvetin maailma -räiskintä.

Vaikka Doom toimii edelleen, grafiikan tuntuva päivittäminen tekisi terää. Kaikki muutkin Live Arcaden vanhukset ovat saaneet tuoreen maalipinnan, joten miksi ei Doom? Jos aneeminen moninpeli unohdetaan, muuta nipotettavaa ei ole. Mikäli et ole vielä kokenut Doomia, varaudu jännittävään ja tiiviiseen räiskintäkokemukseen.

70