Avaruusperhe Blub on lomareissulla raketillaan, kun pikku kolarin seurauksena alus suistuu läheiselle planeetalle. Planeetta osoittautuu varsinaiseksi kaatopaikaksi ja perhe onkin helisemässä jätevuorten keskellä: alus on hajalla, tarvittavat osat hukassa ja maailma täynnä ilkeitä vihollisia. Hommaa vaikeuttaa vielä se, että Blubit ovat varreltaan kovin lyhkäisiä ja niinpä kaatopaikka muodostaakin kokonaisen slummimaisen ympäristön kaikenlaisine jätteineen.
Perheen jäsenten on saatava aluksen osat kokoon, jotta pääsisi kotimatkalle. Siinä sivussa ei tietenkään pidä unohtaa lomanviettoa, vaan kuvata nauhakaupalla materiaalia sukulaisten ihasteltavaksi...
Fantastista yökkismeininkiä
Down in the Dumps pyrkii ilmeisesti luomaan jotakin uutta ja ihmeellistä seikkailupelirintamalla. Peli näyttääkin todella vaikuttavalta: 3D-animaatiot tuntuvat ihan oikeasti kolmiulotteisilta ja vaikka pelihahmot ja maailma ovat tarkoituksella rumia, grafiikka on kaunista.
Blubin perhe on ihan tavallinen pienikasvuinen avaruusperhe, johon kuuluu isän, äidin, pojan ja tytön lisäksi horisko isoisä, psykopaattinen isoäiti ja koiramainen lemmikki Stinky. Heidän nykyinen elinympäristönsä koostuu kaikenlaisesta jätetavarasta ja siitä muokatuista tarvekaluista. Taustalla vaikuttavat lisäksi kaatopaikan pahikset: kahjo rotta, reggae-kirppu sekä koko joukon pomo, inha Khan.
Pohjimmiltaan Down in the Dumps on kuitenkin tuikitavallinen perusseikkailu. Puuhailu koostuu kaatopaikalla vaeltelusta ja vastaantulevien esineiden mukaan poimimisesta ja niiden käyttämisestä oikeissa paikoissa. Hillittömiä aivopähkinöitä ei mukana ole, vaan vähäisemmälläkin mielikuvituksella keksii kyllä kaman oikean käyttötarkoituksen.
Se, mikä vie aikaa ja huomiota itse peliltä, on animaatioiden valtaisa määrä. Tuntuukin siltä, että peli onkin tarkoitettu ennen kaikkea katseltavaksi ja ongelmien kanssa näpräily on pelkkä ylimääräinen lisä. Pelkästään alkuanimaatio vie kolmesta CD:stä ensimmäisen kokonaan ja osan toistakin. Jokaisen edistysaskelen jälkeen nähdään uusi animaatio ja CD pyörii... Animaatiot ovat kyllä kerrassaan loistokkaita ja niitä katselee mielellään, varsinkin kun ne jaksavat huvittaa ainakin muutamalla ensimmäisellä katselukerralla.
Musiikkia ei juurikaan ole, vaan äänet koostuvat kaatopaikan kitinöistä ja narinoista sekä tietysti hahmojen runsaasta jutustelusta. Näyttelijöiden äänet ovat todella hyviä ja selkeitä.
Kaiken videoiden ihastelun ja pienimuotoisen pelailun jälkeen jää ihmettelemään, kenelle Down in the Dumps oikein on suunnattu ja kuka sitä jaksaa pelata. Lapsille jotkut vitsit ovat vähän turhan rankkoja tai aivan käsittämättömiä, eikä aikuisia varmaan oikein jaksa huvittaa piirrettyjen mätkintähuumori. Ohjekirja ei tuo lisävalaistusta asiaan, vaan hämmentää pikemminkin lisää.
Kaiken huipuksi pelillä on vielä maailmanparannustarkoituskin. Onkohan peli tehty kritisoimaan yleistä roskaamista ja maapallon jätevuoria, kun ohjekirjan loppusivuilla kerrotaan ystävällisesti, kuinka voi tukea sademetsien suojelujärjestöä? Ainakaan saastuttamisen järjettömyys ja ironia ei välity pelistä satunnaiselle pelaajalle.
77
