Twisted Metal Black -autoräiskinnöistä tunnetun Incog Inc. Entertainmentin Downhill Domination kuvaa alamäkipyöräilijöiden poskettomia kilpailuja. Itsesuojeluvaistottomat extreme-hurjapäät syöksyvät alas korkeiden vuorten karmivan jyrkkiä rinteitä eikä realismi haittaa Incogin pyöräpippaloita: kilpailijat kestävät mielettömiä pudotuksia, murskaavia kolareita ja painovoiman lakeja uhmaavia hyppyjä.
Pitkät ja monipuoliset freeride-radat sijoittuvat leveisiin kanjoneihin, joissa ei ole näkyvää kilpauraa. Selkeitä polkuja seuraavat krossi- ja tekniikkaradat ovat lyhyempiä ja kapeampia. Näyttäviä rinteitä täplittävät lukuisat hyppyrit, vatsanpohjasta sieppaavat putoukset ja tiukat kurvit. Vaikka vuoren huipulla saattaa olla erilainen sää kuin puolimatkan krouvissa tai maalissa, jylhät maisevat piirretään sulavasti.
Rivakat käännökset onnistuvat satavarmasti, jos molemmat renkaat ovat maassa. Mikäli kiertoradalta laskeutuessa on räikeästi vinossa, kilpailija tuiskahtaa turpa edellä kivikkoon. Tasaisella alustalla munamankelin kaataminen vaatii yritystä tai katastrofaalisen kolarin. Pyöräilijä toipuu kolhuista vikkelästi, joten satunnaiset sählingit eivät merkitse mitään.
Padin vasen tatti ohjaa ja siirtää pyöräilijän painopistettä eteen- tai taaksepäin. Suunnasta riippuen oikea tatti polkee, jarruttaa tai tuuppii muita kilpailijoita. Kattava systeemi täydennetään liipasimien hyppy- ja temppunamiskoilla, mutta vaatimaton ja tönkkö kikka-arsenaali tuntuu lähinnä jälkikäteen mukaan keksityltä lisukkeelta. Mestaruussarjan kaikki kilpailut voitetaan kevyesti ilman temppuja. Tekoälykilpailijat kämmäävät usein ja porukka turvautuu konservatiivisiin reittivalintoihin, joten voitto irtoaa helposti röyhkeillä oikaisuilla.
Jaetulla ruudulla kahden pelaajan matsit etenevät ilman merkittäviä kompromisseja, mutta kolmen tai neljän pelaajan ryhmät joutuvat tyytymään lyhyisiin krossiratoihin ilman koneen ohjaamia pyöräilijöitä. Ruudun pilkkomisesta huolimatta kimppapeli päivittyy rivakasti ja piirtohorisontti pysyy kiltisti piilossa.
Hauskan Downhill Dominationin tuntuvin ongelma on löysä vaikeustaso. Mestaruussarja on pitkä, mutta tarvitsin vain muutaman kisan voittoon enemmän kuin kaksi yritystä. Jos refleksit ovat vireessä, Downhill Dominationin mestaruussarja suhahtaa läpi parissa tunnissa. Nättien rinteiden ja bonusmetsästyksen innoittamat uusintakierrokset ja kelvollinen kimppapeli venyttävät kestoa muutaman illan verran.
82
