Dracula Resurrection (PC) – Mikäs pahan tappaisi

Pelkkä auringonvalo ei riitä kaikkien verenimijöiden isän tappamiseen. Vaikka Bram Stoker kirjansa lopussa tuhosi Draculan, on vanha vihtahousu kaapinut itsensä jälleen kasaan.

Legendaarisen tarinan jatkaminen ei ole helppoa, mutta Dreamcatcherin jo jonkin aikaa sitten ilmestyneessä, vasta nyt Suomeen päässeessä seikkailussa ainakin yritetään.

On kulunut seitsemän vuotta Draculan kuolemasta ja Jonathan Harker asustaa onnellisena vaimonsa Minan kanssa. Mutta Mina alkaa käyttäytyä yhä levottomammin. Vanha veri vetää jälleen kohti Transsylvanian synkkiä metsiä, vetää, kunnes töistä palaavaa Jonathania odottaa kirje, jossa Mina kertoo lähteneensä Draculan puolisoksi.

Epäpyhä liitto ei käy Jonathanille, joka hyppää oitis junaan ja kiiruhtaa Transsylvaniaan Draculan linnaan etsimään vaimoaan. Tästä alkaa Resurrectionin lyhyt ja heppoinen retroseikkailu, joka on kuin paluu 90-luvun puoliväliin ja multimediamössön kulta-aikaan.

Kolme-Reetä sen olla pitää

Dracula on tosiaan yhä elossa ja voi taas hyvin. Missään vaiheessa lyhyttä tarinaa tätä ei tosin selitellä mitenkään, sillä jopa pelin omassa alkudemossa vampyyri hajoaa auringonnousussa kirjaimellisesti atomeiksi. Tekijätkään eivät varmaan keksineet riittävän hyvää syytä ja luovasti unohtivat koko yksityiskohdan.

Käsikirjoitus on aika onnetonta seurattavaa, eikä juoni oikeastaan etene mihinkään. Pelaajan täytyy vain selvittää tiensä kylmästä vuoristosolasta Draculan linnaan ja paeta Minan kanssa ennen auringonlaskua. Nykyään jopa 3D-räiskinnöissä on enemmän ideaa.

Toteutukseltaan Resurrection tuo mieleen viitisen vuotta vanhat Myth-kloonit, joissa otettiin ensimmäisiä askeleita kohti kolmiulotteisuutta. Pelaajan silmien kautta kuvattu maailma on rakennettu staattisista panoraamakuvista, joissa päätä voi käännellä vapaasti eri suuntiin. Lopputulos on kieltämättä kaunis, kunnes katsoo ylös tai alas, jolloin kuva vääristyy pahasti.

Staattisten ruutujen välillä liikutaan ennalta määrättyjä reittejä pitkin. Käyttöliittymä on naurettavan yksinkertainen ja rajoittunut, hyvänä puolena sen oppimiseen menee noin kaksi sekuntia. Keskellä kuvaa kiinteästi oleva hiiren osoitin muuttaa muotoaan aina alla olevan kohteen mukaan. Peli jopa ystävällisesti näyttää erikseen, jos kohteeseen täytyy käyttää jotain esinettä.

Hiiren oikea nappi avaa inventaarion, jonka esineitä voi käyttää ainoastaan maailmassa erikseen merkittyihin tarkkoihin pisteisiin. Keskenään tavaroita ei tarvitse tai voi yhdistellä.

Pelin aikana Jonathan törmää peräti kolmeen keskusteluhaluiseen ihmiseen. Kyseltävät aiheet on esitetty pelkkinä kuvakkeina, mikä voisi helposti olla ärsyttävää. Juteltavaa on niin vähän, että systeemin hankaluus ei oikeastaan haittaa.

Lyhyestä virsi kaunis

Liian avuliaan käyttöliittymän takia pelin ongelmat eivät ole vaikeita. Jonathanin täytyy vain muistaa tutkia kaikki paikat tarkasti täikamman kanssa, ettei yksikään taustaan sulautuvista esineistä tai vivuista jää huomaamatta.

Huvittavasti Draculan linna on täynnä mitä ihmeellisimpiä rakennelmia, jotka ovat olemassa vain ja ainoastaan peliä varten. Todellisuudessa monimutkaisilla mekaanisilla kyhäelmillä ei olisi mitään käyttötarkoitusta.

Koska kaikki pulmat ratkeavat muutamassa minuutissa, ei pelin läpäisyssä kauan nokka tuhise. Itse pääsin ihailemaan loppudemoa noin kolmen tunnin uurastuksen jälkeen, mikä on todella lyhyt aika.

On Resurrectionissa hyvääkin. Taide on kaunista ja välianimaatiot ovat näyttäviä, vaikka ne on jonkun täysin kyvyttömän ohjaajan päätöksestä rajattu liian lähelle hahmojen kasvoja. Lopputulos on lähinnä ärsyttävä, vaikka ratkaisulla on yritetty hakea painostavaa jännitystä.

Musiikki on paikoitellen kaunista ja äänimaailma noudattelee Coppolan Dracula-elokuvan tunnelmia. Huvittavasti Jonathanin ääninäyttelijäksi on haettu aivan Keanu Reevesiltä kuulostava pölkky, jolla on valitettavasti äänen lisäksi myös esikuvansa näyttelijäkyvyt.

Hyvä tunnelma on Resurrectionin paras ominaisuus, mutta se heikkenee nopeasti tulevaa loppua kohti. Dracula Resurrection on turha seikkailureliikki, joka kannattaa jättää suosiolla väliin, vaikkei se paljon maksakaan.

50