Dracula the Resurrection (PSone) – Kauhukreivin komea kosto

Lontoo 1904. Draculan kuoleman jälkeenkin Jonathan Harkerin painajainen jatkuu. Mina-vaimo on lähtenyt oudon voiman houkuttelemana Lontoosta kohti Transylvanian sumuisia painajaisvuoria. Pelko on muuttunut todeksi, Dracula elää!

Bram Stoker kirjoitti aikoinaan Draculasta häikäisevän ja kaikille tutun kirjan, jonka ansiosta 1400-luvulla elänyttä kreiviä pidetään kauhun ruumiillistumana.

Verta himoitseva aatelinen on esiintynyt lukuisissa näytelmissä, tarinoissa ja elokuvissa. Ensimmäisen kerran piikkihammas esiintyi valkokankaalla vuonna 1931 Bela Lugosin elokuvassa Dracula. Dracula the Resurrection on oma tarinansa ja ainoa yhtäläisyys alkuperäiseen kirjaan ovat henkilöhahmot.

Selkäpiitä karmii

Dracula the Resurrectionion tarina sijoittuu seitsemän vuotta Stokerin kirjan tapahtumien jälkeen. Heti ensi minuuteista lähtien pelistä huokuu jännitys ja tiivis tunnelma. Huuhkajan huhuilut karmivat selkäpiitä ja kuun salaperäinen hohde värittää kuolleiden puiden varjot pikimustiksi kuin kauhuelokuvassa ikään.

Tarinassa on selkeästi neljä eri osaa: majatalo, kylä, metsä ja Draculan linna. Kylästä etsitään tietä kohti linnaa ja linnassa tavoitteena on löytää Mina-vaimo. Yksinkertaistettuna tarkoitus on kerätä lukematon määrä visuaalisia johtolankoja, jotka kuljettavat juonta eteenpäin. Kuvaruudussa liikuteltava kursori muuttuu suurennuslasista iventaariorinkulaan tilanteen mukaan. Peli tukee hiirtä, mikä lisää merkittävästi pelimukavuutta.

Käsi kertoo, mikäli esineen voi ottaa talteen, ja toimintakursori kertoo napinpainalluksen johtavan rattaan pyörähdykseen tai vaikka salaoven aukaisuun. Tavarat voi kouraista mukaansa inventaarioon, jossa niitä voi tutkailla rauhassa ja josta ne voi ottaa käyttöön. Mikäli tavara on oikea, objektin ympyröi vihreänkirjava symboli.

Askel askeleelta

Pyöriä voi paikallaan vaikka pään sekaisin, mutta liikkuminen on rajoitettu vain tiettyihin suuntiin. Hahmo liikkuu eteenpäin kuvaruutu kerrallaan ja liikkumista seuraa aina hetken lataustauko.

Dracula palkitsee logiikan ja päättelyn eikä kysyvä eksy tieltä. Tietty esine on haettava tietystä paikasta ja tuotava toiseen. Amuletti avaa kaapin, kaapissa on kirja, kirjassa Dracula kertoo pöllineensä Leonardo da Vincilta lentohärvelin ja lentohärveli vie sinut turvaan.

Verenimijäpimut

Dracula ei vähäpukeisten vampyyrien ja pelottavuutensa takia ole lastenpeli, mutta vaikeustasolla mitattuna se voisi sitä olla. Kaikki toimii juuri niin kuin ensimmäiseksi ajattelee, mutta meno ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Pelkällä maalaisjärjellä hoituvat ongelmat tukevat tarinaa ja päinvastoin. Helppous perustuu ennen kaikkea siihen, että tavarat löytyvät lähietäisyydeltä siitä, mihin niitä pitää käyttää.

Tarinan ainoa epäloogisuus on Draculan paluu. Alkudemo näyttää, kuinka lävistetty Dracula palaa kouralliseksi tuhkaa auringonvalon rei'ittäessä vampyyrikreivin mustanpuhuvaa asustetta. Seitsemän vuotta lienee keskimääräinen aika, jolloin vampyyrin tuhkasta kasvaa uusi verenimijä, sillä Dracula palaa elävien kirjoihin ilman sen kummempaa syytä. Takertumatta pikkuseikkoihin, mutta kumminkin.

Dracula the Ressurection on harmittavan lyhyt. Juoni on tiivis ja pitää mukanaan koko ajan, mutta ei kestä monia pelikertoja.

Pois tieltä Dorka!

Dracula the Resurrection kantaa legendaarisen vampyyriaatelisen nimeä, mutta torahampaiseen ukkopahaan ei törmää koko pelissä! Juuri kun Harker saapuu Draculan linnaan, kreivi lähtee Lontooseen asioille. Hammaslääkärilläkö pitää käydä, tiedä häntä, mutta taistelu Mina-vaimon pelastamisesta käydään Keanu Reevesia häkellyttävästi muistuttavan Harkerin, selkäänpuukottajavampyyri Dorkan ja kolmen alastoman naisvampyyrin välillä.

Draculan ylivoimaisesti vahvin puoli on grafiikka. Peli on yksi komeimpia mihin olen törmännyt. Tekstuurit ovat tumman täyteläisiä ja hahmojen renderointi hipoaa täydellisyyttä.

Todellisia leuanloksauttajia ovat kuitenkin välianimaatiot, joita piisaa. Videopätkät ovat loistavia ja niitä katselee mielellään pidemmänkin aikaa. Pisimmät kestävät viitisen minuuttia ja syövät paljon tilaa, joten Dracula the Resurrection on kahden levyn paketti.

Pimeässä kaikuvat huudot ja pelottavat kolinat, mahtipontinen orkesteripauhu ja tuonelan rumpujen pauke saa karskeimmankin karjun pusertumaan sikiöasentoon paksun villapeiton alle. Dialogit ovat eläviä, puheesta saa selvää ja tekstit ovat hyvin kirjoitettuja.

Dracula the Resurrection on kaunis ja jännittävä seikkailu, joka täytyy kokea, kerran. Sen lyhyys harmittaa vietävästi ja tekee Draculasta vain keskinkertaisen, joskin mieleenpainuvan seikkailun. Kauhun ystäville kuitenkin ehdoton ostos.

80