Dragon Ball -mytologia on kuin luotu videopelejä varten. Infogrames ei edes yritä taistella lisenssikirousta vastaan tv-sarjaan perustuvalla mätkinnällään.

Dragon Ball Z: Budokai on tv-sarjalle uskollinen, sarjakuvamaisen vauhdikas mätkintäpeli, jossa nopeat sormet ja fanitausta ovat valttia. Kontrollit ovat pelkistetyn yksinkertaiset. Potkuille, iskuille ja torjunnalle on kullekin oma nappinsa, samoin heitoille ja tulipalloa muistuttavalle ki-energiahyökkäykselle. Mutkattoman napakan pelituntuman ansiosta aloituskynnykseen ei kompastu kukaan.

Yksinpelaajille pääosassa on tarinamoodi, joka kertaa tv-sarjan tapahtumia peligrafiikalla toteutetuissa animaatiopätkissä ja ujuttaa väliin juonenkäänteisiin punottuja taisteluja. Tarinan edetessä pelattava hahmo vaihtuu juonikäännösten mukaan, vaikeuskäyrä jyrkkenee ja uusia hahmoja ja kenttiä avautuu muissa pelimuodoissa pelattaviksi.

Tarinamoodin idea on näppärä. Taistelut on upotettu juonipätkiin luontevasti ja juoni tuo mättämiseen kiinnostavuutta. Kääntöpuolena juonipätkät ovat varsin pitkiä ja koska ne on kloonattu tv-sarjasta, Dragon Ball -ummikoille rönsyilevä juoni on jokseenkin sekava. Lisäksi moodi on koluttu läpi kolmessa tunnissa, minkä jälkeen sen pariin ei tule enää palattua.

Lisää peliaikaa ostaa World Tournament, kolmen ottelun pudotuspeliturnaus, jossa voi voittaa rahaa ja erinäistä bonussälää. Harjoittelu, kaksinpeli ja bonuksena aukeneva survival-tyylinen The Legend of Hercule -moodi täydentävät pelimuotoluettelon.

Hyvänä ideana hahmojen taitoja voi kehittää ja muokata skill edit -moodissa. Kykykapseleita, joilla hahmoja parannellaan, saa sekä tarinamoodissa etenemällä että World Tournamentista saadulla rahalla ostamalla. Hahmoille voi antaa esimerkiksi haluttuja taisteluliikkeitä ja muokata ominaisuuksia vaikkapa vahvaan puolustamiseen tai terävään hyökkäämiseen soveltuviksi.

Toisiaan turpaan mättämässä ovat kaikki tärkeimmät Dragon Ball Z -hahmot Gokusta ja Gohanista Friezaan ja Raditziin. Yhteensä hahmoja on 23 ja sarjan maisemia mallintavia kenttiä yhdeksän.

Nopea, mutta tyhmä

Dragon Ball Z: Bukokain suurin ongelma on, että sen taistelumekaniikasta puuttuu tyystin koukku. Pelattavuus on selkeää ja yksinkertaista, mutta taistelussa ei ole lainkaan syvyyttä tai joustavuutta, mikä antaisi tilaa peli-ilolle. Kun kontrollit on viidessä minuutissa sisäistetty, pelissä ei ole oikeastaan enää mitään opittavaa.

Yksinkertainen kombosysteemi on helppokäyttöinen, sillä se perustuu muutaman napin peräkkäiseen paineluun, mutta ihmeellisesti pitkätkään iskusarjat eivät ole merkittävästi tehokkaampia kuin yksittäiset iskut. Aivan sama pänttääkö hienoja liikesarjoja vai tyytyykö mielivaltaisesti rämpyttämään perusiskuja. Systeemin yksitoikkoisuus korostuu, kun hahmojen välillä ei ole muuta eroa kuin ulkonäkö. Kaikki sankarit tuntuvat käyttävän samaa taistelutekniikkaa.

Omaperäisesti hahmot osaavat lentää, mikä ei ole yhtä hauskaa kuin miltä se kuulostaa. Pelaaja ei voi suoraan kontrolloida lentämistä, vaan vastustajan pitää ensin heittää hahmo ilmaan. Tämän jälkeen hahmot mättävät toisiaan ilmassa roikkuen, kunnes omia aikojaan laskeutuvat maahan. Pelattavuuteen tällä ei ole merkitystä, sillä hahmot käyttäytyvät ilmassa samoin kuin maassa.

Tv-sarjalle uskollinen ulkoasu toimii tarinamoodin hienoissa välinäytöksissä, mutta ankeahkoon peligrafiikkaan olisi kaivannut lisää yksityiskohtia. Suoraan sarjasta letkutettu musiikki ja autenttiset japaninkieliset ääninäyttelijät varmistavat kuitenkin, ettei tunnelmassa ole valitettavaa.

Dragon Ball Z: Budokai ei ole huono peli, mutta hengetön, tylsä ja äärimmäisen keskinkertainen. Sarjan fanit voivat lisätä arvosanaan pisteitä fanikertoimellaan, mutta muille pinnallinen ja yksitoikkoinen taistelumekaniikka on rahanhukkaa.