Goku ja kumppanit ovat jälleen täällä. Lohikäärmepallosta taistellaan maalla, vedessä ja ilmassa. Anime-sarja Dragon Ball Z on osoittautunut Atarille kultasuoneksi. Kolmessa vuodessa pelitalo on julkaissut neljä Dragon Ball-peliä käsikonsoleille, tuottanut PS2:lle kolme Dragon Ball Z: Budokai-mättöä ja laajentaa nyt rahasampoaan 3D-mätkimisen suuntaan Tenkaichi-sarjallaan.
Toisin kuin Budokai-mätkinnöissä Tenkaichi-peleissä ei taistella pienellä rajatulla areenalla. Nyt taistelutantereena on kokonainen kenttä, jossa on korkeuseroja, esteitä, taloja, puita ja vettä. Lentokyvyn ansiosta hahmot mättävät toisiaan pääosin ilmassa, mutta välillä laskeudutaan maan kamaralle tai syöksytään veden alle. Kamera seuraa tapahtumia viistosti hahmon takaa.
Loharipallo-ensyklopedia
Tenkaichi 2:ssa pääosassa on valtava tarina-moodi, jossa käydään läpi koko Dragon Ball -juonikaari. Mukana on tv-sarjasta poimittuja avainkohtauksia, joiden ympärille sadat juonitaistelut on rakennettu. Seikkailun kuluessa ehditään mätkiä lähestulkoon kaikilla Dragon Ball-hahmoilla, joita pelissä on kaikkine variaatioineen hulppeat 120.
Taistelusysteemi on vauhdikas ja suoraviivainen. Yksi nappi on varattu iskuille ja potkuille, yksi ki-energiahyökkäykselle ja yksi puolustamiselle. Monimutkaisemmat erikoisliikkeet ja kombot vaativat muutaman napin yhteistyötä. Napakan ja nopean kontrollituntuman ansiosta taisteluissa on parhaimmillaan nautittava määrä räiskettä, kun hahmot riepottelevat toisiaan satoja metrejä ympäri kenttää. Sekä liike- että kombovalikoima on lisenssipeliksi yllättävän suuri, joskin liikearsenaali on kaikilla hahmoilla lähes sama.
Ongelmia aiheuttaa pelin kolmiulotteisuus. Koska hahmot osaavat liikkua ylös, alas ja sivuille, turhan monta nappia on jouduttu valjastamaan hahmon liikutteluun. Tästä johtuen vähänkään vaikeampien erikoisliikkeiden ja liikkumisen sulava yhdistäminen on turhauttavan vaikeaa, mikä kannustaa rakentamaan taktiikat yksinkertaisten perusliikkeiden varaan. Ongelmaa korostaa heikko tekoäly. Suurin osa vastustajista lakoaa helpoimmin pelkkää isku- ja potkunappia rämpyttämällä. Ainakaan yksinpelaajalle on vaikea keksiä järkeviä syitä opetella monimutkaisia erikoishyökkäyksiä. Asiaa ei auta kömpelö kamera, jonka ansiosta vastustaja on harmillisen helppo kadottaa näkyvistä.
Kaunis, mutta pinnallinen
Roolipelityyliin taisteluista ropisee kokemuspisteitä sekä esineitä, joilla hahmojen taistelukyky paranee. Idea on hyvä, joskin kokemusta saa vain tarina-moodin taisteluista sekä Ultimate Battle Z -moodista, jossa taistellaan survival-hengessä yhä vahvempia vastuksia vastaan. Muita pelimuotoja ovat Dragon Tournament -turnaus, harjoittelu sekä kaksinpeli, joka on yllättäen pelin heikoin lenkki. Kamerasta johtuen kaksinpeli käydään kömpelösti jaetulla ruudulla, mikä tehokkaasti puolittaa myös peli-ilon.
Toteutuksesta ei löydy moitteen sanaa. Värikäs yleisilme vangitsee mainiosti tv-sarjan tunnelman ja lohikäärmepallomainen vauhdikas musiikki istuu taustalle hyvin. Hahmot, erikoisefektit ja kentät on toteutettu yksityiskohdista tinkimättä ja taistelun räiske on parhaimmillaan vaikuttavaa katseltavaa. Vioistaan huolimatta Dragon Ball Z: Budokai Tenkaichi 2 on lisenssipeliksi varsin kelvollinen kokonaisuus. Ilman fanitaustaa suoraviivainen taistelumekaniikka, monimutkaiset kontrollit ja kömpelö kamera alkavat nopeasti tökkiä.
75
