Roolipeleissä paha on aina konkreettinen uhka, jonka voi voittaa ihan kaveriporukalla. Namcon Dragon Valorin paha on niin pirullinen tuhottava, että sen kukistamiseen tarvitaan usea sankarisukupolvi.
Dragon Valor on Namcom yritys luoda uutta ja omaperäistä risteyttämällä aineksia tasohyppelystä, mätkintäseikkailusta ja roolipelistä. Lopputulos on varsin omalaatuinen. Sitä voisi parhaiten luonnehtia Crash Bandicootin, Alundran ja Fighting Forcen risteytykseksi.
Pahansisuinen lohikäärme tuhoaa Clovisin kotikylän ja kärventää pikkusiskonkin hengiltä. Kiukkua kihisten Clovis lähtee kostoretkelle ja löytää muutaman askeleen päästä kuolevan lohikäärmeentappajan. Mies jättää perinnöksi mahtavan taikamiekan, joka vyöllä sankari lähtee lohikäärmejahtiin maailman ääriin.
Dragon Valoria pelataan kuin tasohyppelyä. Ruutu scrollaa joko sivu- tai pystysuunnassa sankarin taivaltaessa eteenpäin kävellen, juosten, hyppien ja vihollisia joko miekalla hutkien tai loitsuilla kärventäen. Välillä eteen tulee tavanomaisia puzzleja, jotka vaativat yleensä vipujen vääntämistä tai laatikoiden työntelyä. Kolmiulotteisuutta hyödynnetään sen verran, että hahmo pääsee liikkumaan vapaasti ympäri ruutua niin paljon kuin ympäristö sallii, mikä ei yleensä ole paljon.
Tasohyppelyllisiä toimintaosuuksia seuraa aina lyhyt juonta kehittävä keskusteluosuus, joka etenee tökeröissä vuorosanapätkissä. Roolipelimäisyyttä lisää karttaruutu, josta nappia painamalla singahdetaan joko kauppaan ostamaan tarvikkeita tai suoraan seuraavaan toimintaosuuteen.
Päähenkilö iskee hirviöiden lisäksi tyttöjä, joiden kanssa hankitulla jälkikasvulla pelaamista aikanaan jatketaan. Näin kostoretki ei rajoitu vain yhteen sukupolveen, mikä on mukavaa vaihtelua. Pelattavuus ei tosin muutu sankareiden mukana tippaakaan, vaan ase, loitsut ja hankittu kokemus siirtyvät identtisinä sukupolvelta toiselle.
Miekkojen kilinää ja loitsujen rätinää
Sankarin ainoa ase on miekka, jota heiluttelemalla hirviöitä pääasiassa tapetaan. Pelkkää yksitoikkoista huitomista elävöittämässä on muutama liikeyhdistelmä ja erikoisisku, jotka vaativat useamman napin yhtäaikaista painamista. Toinen tappokeino ovat taikapisteitä kuluttavat loitsut, mutta ne ovat peruskamaa tulipalloista parannustaikoihin.
Tapetut viholliset jättävät jälkeensä bonuspalleroita, joita keräämällä hahmo kehittyy roolipelityyliin vahvemmaksi ja taitavammaksi. Myös perinteisiä pomohirviöitä kohdataan ja niiltä saa loitsuja tai jotain muuta etenemisen kannalta olennaista tavaraa.
Kontrollit ovat yksinkertaiset ja sujuvat, mutta pelin tempo saisi olla nopeampi. Liikkuminen ja taisteleminen ovat sen verran hidasta, että pelaaminen muuttuu nopeasti puuduttavaksi löntystelyksi ja yksitoikkoiseksi hutkimiseksi.
Hahmot ja hirviöt ovat enimmäkseen mielikuvituksettomia, tylsästi animoituja polygonimöhkäleitä ja ainoastaan muutama erikoisefekti yltää peruslaadukkaalle tasolle. Musiikki on vaatimatonta, 16-bittiseltä aikakaudelta kotoisin olevaa luritusta, joka herättää korkeintaan nostalgisia tuntemuksia.
Tasohyppelyä ja toimintaroolipeliä voi yhdistää onnistuneestikin. Tämän ovat todistaneet Squaresoftin Brave Fencer Musashi ja Threads of Fate, joita kumpaakaan ei valitettavasti Euroopassa nähdä. Vaikka Dragon Valor ei varsinaisesti kelvoton olekaan, on se hieman liian tylsä, jotta sitä voisi kenellekään suositella.
68
