Viime vuosina seikkailumarkkinoille rynnistyksensä aloittanut MicroProse vahvistelee asemiaan uudella, keskiaikaisia legendoja hyodyntävällä seikkailullaan. Dragonsphere jatkaa Rex Nebularin ja Return of the Phantomin viitoittamalla tiellä.
Kostajan varjo
Kaksikymmentä vuotta sitten Callahachin kuningaskuntaa terrorisoi ilkeä ja voimakas noita Sanwe, jota myös lohikäärmenoidaksi kutsutaan. Silloinen kuningas sai vihdoin velhosta tarpeekseen ja määräsi oman arkkivelhonsa vangitsemaan Sanwen torneineen suuren taikakuvun sisään. Kotimatkallaan voittoisalta retkeltään kuningas seurueineen kuitenkin näki Sanwen lähettämän viestin, jossa ilkeä velho vannoi kostoa kuninkaan pojalle.
Moiset uhkaukset eivät prinssiä hermostuttaneet, sillä Sanwe vaipui tornissaan syvään uneen. Varmuudeksi arkkimaagi kuitenkin valmisti Dragonspheren, pienen kristallipallon, joka kuvaa noidan vankilan tilaa. Nyt, kuninkaan kuoltua ja hänen poikansa astuttua uudeksi valtiaaksi Dragonspheren pintaan on huolestuttavasti alkanut ilmestyä hiushalkeamia, jotka laajenevat päivä päivältä. Vaikka itse noita yhä nukkuu tornissaan, on enää vain ajan kysymys, milloin hän lopulta herää kokonaan ja toteuttaa uhkauksensa. Uudelle kuninkaalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin matkata vuoristoon vastustajansa tornille, Lohikäärmeen Kyyneleille, ja yrittää tuhota tämä lopullisesti. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, eikä kuningas pian voi olla varma edes omasta identiteetistään.
Kieroutta kerrakseen
Vaikka juonen alkuasetelma vaikuttaa melko tavalliselta fantasia-aiheelta, on sen pohjalta onnistuttu rakentamaan poikkeuksellisen viihdyttävä ja mukaansatempaava tarina. Dragonspheren kirjoittajat ovat todella paneutuneet aiheeseensa ja jatkaneet tarinaa siitä, mihin monet muut olisivat sen jo lopettaneet. Hyvän ja pahan kamppailu kääntyy pelin edetessä yhä kierommaksi, eikä sankarinkaan henkilöllisyydestä enää ole varmuutta. Pian pelaaja huomaa epäilevänsä jokaista vastaantulijaa, ja tunnelma kohoaa kiitettävällä vauhdilla. Dragonsphere kuuluukin harvaan hyvin kirjoitettujen seikkailupelien joukkoon, enkä voi sen juonta tässä enempää paljastaa ilman peli-ilon mahdollista pilaamista.
Siinä missä Prosen edellinen seikkailu Return of the Phantom oli lyhyt ja erittäin lineaarinen, on Dragonsphere aivan toista maata. Koska Callahachin valtakunta on laaja, on kuninkaalla täysi vapaus vierailla tarjolla olevissa paikoissa haluamassaan järjestyksessä. Jos tietyssä paikassa jää jumiin, on jossain muualla yleensä tekemistä aivotauon ajaksi.
Pelin vaikeuskin on onnistuttu säätämään sopivaksi, ja kahdesta valittavana olevasta vaikeustasosta kinkkisemmällä peli tarjoaa todella nautittavia pähkinöitä pelaaja purtavaksi. Phantomista tutut sokkelohelvetitkin loistavat poissaolollaan, ja peli on puhdasta seikkailua. Edes tekemisen vähyydestä ei voi uutuutta moittia, sillä koluamista riittää useammaksi päiväksi.
Kättä pitempää
Dragonsphere käyttää vanhaa, jo hyväksi havaittua MicroProsen MADS-engineä, joka edelleen osoittautuu tehokkaaksi ja mukavaksi käyttää. Verbit valitaan Lucas-tyyliin hiirellä ruudun alalaidasta, jossa esillä on myös inventaario ja tarkempi kuva kulloinkin valitusta esineestä. Jokaisella tavaralla on vielä lisäksi omat erikoistoimintonsa, jotka näkyvät esineen oikealla puolella. Systeemi juurtuu nopeasti alitajuntaan, eikä muutaman minuutin jälkeen ongelmia ilmene. Mitään muutoksia ei systeemiin ole Phantomin jälkeen tehty, mutta hyvää on vaikea tehdä enää paremmaksi.
Pelin keskustelupuolikin noudattelee Prosen aikaisempien seikkailujen tyyliä, jossa pelaaja saa valita sanomisensa ruudun alalaitaan ilmestyvistä vaihtoehdoista. Tällä kertaa pelaajalla on kuitenkin hitusen enemmän todellisia valinnan mahdollisuuksia, sillä enää ei tarvitse valita kaikkein typerimpiäkin vaihtoehtoja ennen keskustelun loppua. Tämä pieni, mutta kaivattu parannus tekee pelistä mielekkäämmän pelata. Monet pelin ongelmista nojaavat myös vahvasti keskusteluun, ja diplomaattisia kykyjä kaivataankin aina silloin tällöin.
Pussillinen jalokiviä
Grafiikka tuntuu olevan MicroProsen suunnittelutiimillä hanskassa, ja Dragonsphere onkin todella ilo silmille. Kuten käsikirjoittajat, ovat taiteilijatkin sisäistäneet aiheensa ja luoneet peliin uskottavan keskiaikaisen satumaatunnelman. Värit ovat kauniin pehmeitä ja niitä on käytetty tehokkaasti. Muutenkin kuvat on tehty ammattitaidolla ja huonon näköisiä ruutuja ei löydä etsimälläkään. Pelin animoinnissa on myös venytty: kaikki toiminta on pehmeää ja sulavaa. Etenkin hahmojen liikkeet ovat hienoja: puhuessaan he liikehtivät elävästi tekstinsä mukaan, esimerkiksi neuvoessaan pelaajaa etelään beduiini myös viittoo kyseiseen suuntaan.
Animaatioita on myös tehokkaasti käytetty jännityksen lisääjänä. Sankarin kiivetessä vuoren rinnettä tai köyttä pitkin pelaaja huomaa pureskelevansa kynsiään ja toivovansa, ettei sankari lipeä. Ainoa huono puoli sankarin liikehdinnässä on tämän hienoinen hitaus, mutta moiseen tottuu nopeasti. Seikkailun kaunis suunnittelu yltää jopa pelilaatikkoon, joka on yksi hienoimmista koskaan näkemistäni.
Callahachin kuningaskunnan tutkimista ryydittää myös nautittava äänitausta, joka tekee oman tehokkaan osansa tunnelman luonnissa. Musiikkia on pelissä paljon ja se on todella kaunista. Sopivasti keskiaikaiselta kuulostavat soittimet sopivat seikkailuun todella hyvin, eikä huonoja biisejä ole oikeastaan ollenkaan. Rolandia on käytetty taidokkaasti hyödyksi, mutta myös Sound Blasterille käännetyt musiikit saavat pelaaja hyräilemään mukana aina silloin tällöin. Samplattuja efektejä ei pelissä tunnu paljon olevan, mutta niiden puutetta ei huomaa, koska digitoimattomatkin efektit kuulostavat kiitettäviltä.
CD-ROM-versiona peli kohoaa vielä askeleen korkeampiin sfääreihin, sillä kaikki puhe tulee digitoituna CD:ltä, introa ja loppudemoa lukuunottamatta. Äänet on näytelty todella loistavasti, parhaana kuitenkin nousee esille Sanwe, tämä kun kuulostaa (ja näyttää) aivan keisari Palpatinelta.
Seikkailun riemua
Pelin loputtua oli todella ilo nähdä, että MicroProse on pystynyt oppimaan aiemmista virheistään ja luottanut Return of the Phantomin saamaan palautteeseen. Lähes kaikki kahden aiemman seikkailun viat on saatu hiottua pois, ja seikkailun riemu on lopulta vienyt voiton karmeilta sokkelosähellyksiltä. Ainoastaan yksi ongelma vaatii pientä pinnan venytystä, muuten peli on silkkaa nautintoa. Englannin kielen taito ei tosin ole haitaksi, sillä eräässä kohtaa peliä sankari joutuu kyhäämään oman rakkausrunonsa, joka saattaa aiheuttaa vaikeuksia heikommin englantia osaaville.
Dragonsphere onnistuu välttämään tehokkaasti myös turhan latailukierteen syntymisen, sillä sankarin tehtyä kuolettavan virheen tämä kätevästi herää eloon ennen kriittisen mokan tapahtumista. Yksinkertaista, mutta kaunista.
MicroProse on vihdoin osunut etsimäänsä kultasuoneen ja onnistunut rakentamaan todella nautittavan ja mukaansatempaavan seikkailun, joka ei joudu häpeilemään isojen seikkailupelitalojen tuotosten rinnalla. Herkkua koko vatsan täydeltä.
92
