Arokh on lohikäärme niin iloinen. Nyt vaalenneet ja haalenneet ovat suomut sen. Teräksestä tehtiin Arokh kai aikoinaan, ja tuhat vuotta sitten Arokh painuikin nukkumaan.
Fantasia-aiheita ei paljon näe muualla kuin roolipeleissä. Siksipä Drakanin kaltainen Dungeons & Dragons -asetelma on virkistävää vaihtelua muuten kovin scifiin painottuneiden 3D-toimintapelien lomassa.
Vuosisatojen ajan liiton ihmisten ja lohikärmesten välillä solminut Liekin veljeskunta ylläpiti rauhaa ja järjestystä Drakanin maassa. Kansa kukoisti ja meno oli muutenkin auvoista. Sitten velho Navros, veljeskunnan yksi arvostetuimpia jäseniä, käänsi kelkkansa ja halpamaisesti selkäänpuukottaen surmautti lähes koko veljeskunnan. Navros ja tämän pimeyden armeija saatiin lopulta vain vaivoin lyötyä, sankareina lohikäärme Arokh ja sen ratsastaja Heron. Viimeinen mättö Navrosia vastaan oli kuitenkin rankkaa: Heron heitti henkensä ja Arokhkin haavoittui niin pahasti, että päätti vetäytyä kuvioista lopullisesti, uinumaan jonnekin maan poveen.
Vaan nytpä Navros on tekemässä comebackiä, eikä Liekin veljeskuntaa ole enää estämässä tätä. Sankarittaremme Rynn astuu kuvioihin siinä vaiheessa, kun Navrosille uskolliset öhkömölliäiset vievät Rynnin pikkuveljen mennessään. Kun kotikyläkin on poltettu maan tasalle, Rynnille ei jää juuri muuta vaihtoehtoa kuin lähteä epätoivoiselle pelastusretkelle.
Rynn aloittaa seikkailunsa jalan, miekalla ja kunnioitusta herättävillä polygoneillaan (rynn-täillään? _nn) varustautuneena. Pian mukaan tarttuu myös ikivanha lohikäärme Arokh, jonka Rynn onnistuu puoliväkisin pakottamaan mukaansa. Rynn ja Arokh ovat Liekin veljeskunnan rituaalien mukaisesti yhtä: jos Arokh kuolee, Rynnkin on vainaa.
Rynn voi seikkailla Drakanin maailmassa joko omin jaloin tai sitten Arokhin selässä lentäen. Arokhilla ratsastamista tietysti rajoitetaan pelin aikana niin, että lohikäärmeen mentävä reitti on suljettu ovella tai kaltereilla, jotka Rynnin täytyy itse käydä jostakin avaamassa.
... oli sumu hirmuinen
Kauttaaltaan upean näköisen Drakanin grafiikan suurin hienous on siinä, kuinka pelialueet vaihtelevat saumattomasti ahtaista luolastoista avariin vuoristoihin. Tosin ulkoilmassa huomaa helposti, kuinka grafiikka ei piirry maksimidetaljitasollakaan kovin pitkälle, vaan häipyy kaukaisuudessa usvaan. Sinänsä tämä on harmillista, sillä grafiikka pyörii muuten niin sutjakkaasti, että rahkeet varmasti riittäisivät vähän parempaankin näkyvyyteen.
Vaikka peli eteneekin varsin lineaarisesti, siellä tuntee silti voivansa liikkua varsin vapaasti, johtuen kenttien valtavasta koosta. Uusille alueille ei kuitenkaan pääse suorittamatta tarvittavia tehtäviä, jotka valitettavan usein vaativat erilaisten tasohyppely- ja ansahelvettien läpikäymisen. Välillä tuntuu kyllä aika turhauttavalta, kun joissakin kentissä ei ole muuta mielekästä päämäärää kuin eteenpäin pääseminen. Onneksi mukavat minitehtävät, kuten maagisten aseiden metsästykset tuovat vaihtelua tylsimpiin luolien komppaamiseen.
Drakanin kiinnostavuus nousee kirjaimellisesti siiville aina kun päästään Arokhin kanssa telmimään. Paitsi että lentely on hauskaa, se myös tuntuu lohikäärmeeltä lentelyltä eikä vain ilmassa levitoimiselta. Arokh esimerkiksi käy komean näköiseen syöksyyn, kun pelaaja komentaa sen yläilmoista kohti maata.
Kun tulta syösten kidastaan, sille Arokh vain huusi huii!
Erilaisia aseita Drakanissa on useita kymmeniä, mutta ne ovat käytännössä kaikki samanlaisia lyömäaseita, vain asegrafiikan ja aseen tehon erottaessa niitä toisistaan. Kirves siis on vain "miekka", joka tekee enemmän vahinkoa mutta heiluu hitaammin. Toki pelissä on muutamia erikoisaseitakin, kuten vaikkapa liekkejä syöksevä sapeli ja pelihahmon terveydestä voimansa saava mahtimiekka.
Lyömäaseiden lisäksi Rynnillä on käytössään erilaisia jousipyssyjä sekä muutama loitsu. Tavallisen mäiskimisen lisäksi aseilla voi suorittaa puolen tusinaa erilaista erikoislyöntiä. Erikoislyönnit suoritetaan naputtelemalla liikkumisnäppäimillä erilaisia yhdistelmiä, mikä tuntuu kovin vaivalloiselta verrattuna Heretic II:n ketterästi toteutettuun taistelusauvan käsittelyyn.
Arokhin selässä taistelu on sitten vähän toisenlaista. Lohikäärme kun on, Arokh osaa luonnollisesti syöstä kitusistaan tulta (ja pelin edetessä myös muutakin). Tulen voi pölläyttää ulos joko pieninä tulipalloina, tai sitten yhtenä voimakkaana hönkäyksenä. Ei olekaan mitään hauskempaa kuin laiskasti lentää läpsytellä maassa kauhuissaan säntäilevän pikkuörkin yläpuolella, sitten grillata tämä kebabiksi. Täydellistä ilmaherruutta Arokhilla ei kuitenkaan ole, sillä ilmatilassa pörrää muitakin lohikäärmeitä.
Jos löydät sen, ja korjaat sen, joku jälleen lentää saa
Nykyään lähes kaikissa 3D-grafiikkaa käyttävissä toimintapeleissä juonta kuljettavat välianimaatiot on toteutettu videokuvan sijasta samalla grafiikka-enginellä kuin pelin muukin grafiikka. Näin myös Drakanissa.
Miksi näin yleisessä tekniikassa jatkuvasti unohdetaan niin yksinkertainen asia kuin suun liikkeet hahmojen puhuessa? Drakanin dialogeja on todella rasittava seurata, kun aina ei tiedä kuka on äänessä, koska animaation perusteella sitä ei ainakaan pysty päättelemään.
On Drakanissa pahempiakin lapsuksia. Esimerkiksi lattiat tuntuvat paikoin vuotavan niin, että pelihahmo putoaa niiden lävitse jonnekin tyhjyyteen. Myös Arokhin kanssa on omat ongelmansa, kun typerä elikko ilmestyy välillä aivan käsittämättömiin paikkoihin, kuten keskelle luolastoa, ja toisaalla välillä katoaa maisemista kokonaan.
Pyyhkeitä Drakanille tulee myös siitä, miten samoja hirviöitä kierrätetään jatkuvasti uudestaan ja uudestaan pelaajaa vastaan. Myös pelattavuudesta löytyy muutamia kummallisuuksia, kuten että Rynn ei osaa kyyristyessään liikkua muuten kuin tekemällä kuperkeikkoja.
Vaikkei se aivan erinomaisen Heretic II:n tasolle ylläkään, on Drakan: Order of Flame silti mitä mainioin fantasia-mäiskintä. Kenttien lievän epätasaisuuden paikkaa hyvin lohikäärmeellä lentely, joka on sen verran harvinaista herkkua, että Drakania pelailee jo yksinomaan sen takia. Ja päinvastoin kuin Heretic II, Drakan ei ole läpi yhdessä viikonlopussa, vaan sen suurissa kentissä riittää varsin mukavasti pelattavaa.
Matroxin G400 -korttien omistajille Drakanissa on vielä erikoislisänä bump-mapatut lohikärmesten suomut ja vedenpinnat. Kuulemma.
89
