Driver 2: Back on the Streets (PSone) – Lukkoperä laulaa

Alkuperäinen Driver tuli melkein pystymetsästä eikä sen ilmestymistä edeltänyt juuri minkäänlainen hype. Driver 2:n kohdalla asia on aivan toinen.

Driver yhdisti 70-luvun takaa-ajoleffojen hengen peliin eikä tunnelmaa riittänyt latistamaan sekään, että alkuperäistä juonta muutettiin sensuurin pelossa. Ensin Tannerin piti olla oikea autovaras ja rikollinen, mutta hurjien poliisipakojen tekosyy muutettiin hyväksyttävämmäksi eli salaiseksi soluttautumistehtäväksi rikollisliigaan.

Driver 2:ssa seurataan Tannerin seikkailua neljässä kaupungissa eli Chicagossa, Las Vegasissa, Havannassa ja Riossa, joissa on kymmenisen tehtävää kussakin. Peitepoliisi Tannerin tehtävänä on löytää gangstereiden kirjanpitäjä Pink Lenny ennen roistoja. Mies yritettiin jo kerran murhata, sillä Lenny pystyy tiedoillaan romuttamaan koko järjestäytyneen rikollisuuden Yhdysvalloissa.

Monipuolista menoa

Juoni etenee välianimaatioissa, mutta katkonainen tarina jää taustalle eikä sitä pahemmin mieti hurjastellessa. Loistavat välianimaatiot tuovat mieleen poliisileffat ja varsinkin alkukohtausten blues- ja rockpainotteinen musiikki toimii. Hyvä niin, sillä varsinaisessa pelissä kuulee aivan riittävästi itseään toistavia lirutuksia.

Rakenne on lineaarinen eli toiseen tehtävään päästäkseen pitää ensin selvittää ensimmäinen. Tehtävätyyppejä on periaatteessa vain neljä erilaista. Tylsimmissä ja onneksi myös harvinaisemmissa seurataan autoa, joka ajelee liikennesääntöjen mukaan ja pysytellään kohteesta sopivalla etäisyydellä. Muissa tehtävätyypeissä kaahataan sitten sitäkin enemmän, yleensä syynä on kovavauhtinen takaa-ajo tai autojen kaappaustehtävät.

Tehtävien tiukka lineaarisuus ärsyttää, sillä pelissä on muutama tavallista hankalampi kohta, joita joutuu yrittämään useampaan kertaan. Vaikeinta tehtävää jouduin vääntämään kiukulla, sillä Tannerin oli tuhottava neljä autoa seitsemässä minuutissa ja kaarat olivat hajaantuneet Havannan sokkeloisille kaduille.

Driver 2:ssa on pelivaihtoehtoja paljon enemmän kuin ykkösosassa. Kaduilla voi huristella mielensä mukaan ilman aikarajoja, takaa-ajaa muita tai olla takaa-ajettuna, kaahata aika-ajoissa, ajaa tötsien välistä, niiden päältä tai check-pointteja seuraten tai paeta kaikkia kaupungin poliiseja niin pitkään kuin voi. Vähän turhauttavasti ajettavakseen saa vain ne kaupungit, joihin on päässyt varsinaisessa juonipelissä.

Moninpeleissä suurin puute on se, että kaduilla on vain pelaajien autot, vaikka juuri liikenne on osa koko Driverin viehätyksestä. Kaveria vastaan pääsee leikkimään rosvoa ja poliisia, aika-ajoja tai lipunryöstöä, jossa kartalle putkahtava lippu on haettava ennen vastustajaa ja vietävä se omaan pesään. Yksinpeli on kuitenkin moninpeliä hauskempaa, vaikka teknisesti moninpeli toimiikin takkuilematta.

Pois tieltä

Muut autot pysähtyvät liikennevaloihin ja vaihtavat kaistaa vilkku välkkyen kuten kunnon autoilijan kuuluukin. Poliisit ovat hieman järkiintyneet viime näkemältä, sillä nyt niitä ei voi karistaa vain ajamalla hetken vastaantulijoiden kaistalla. Tosin ne puskevat edelleen lähes suoraan kohti pelaajaa.

Vastaantulevan poliisin voi jallittaa pitämällä auton itsensä ja poliisin välissä, jolloin virkavalta yleensä kolauttaa suoraan tiellä olevan auton kylkeen. Takaa-ajajan voi karistaa kurvaamalla tolpan ympäri, minkä seurauksena putkinäköinen jahtaaja kalauttaa pylvääseen. Aina poliisien karistaminen ei ole näin helppoa ja suurin virhe onkin, etteivät takaa-ajot pääty pelaajan auton pysähdykseen. Nyt poliisit saavat pidätettyä pelaajan vasta auton hajottua, jolloin takaa-ajoista tulee silkkaa romurallia.

Osaa tekoäly toki ajaakin ja se on vahvimmillaan silloin kun pelaaja joutuu takaa-ajajan rooliin. Kone osaa kurvailla hyvin sivukaduille ja käyttää muuta liikennettä suojanaan.

Driver osaa blueskaavan

Autojen fysiikka on aivan mainio, sillä kaarat todella muistuttavat 70-luvun raskaita jenkkirautoja. Kurveissa kiihdytettäessä käryävät renkaat, perä luistaa ja auto niiaa kaarteessa kuin iskunvaimentia ei olisi lainkaan. Ainoastaan ilmalennoissa fysiikka tuntuu naurettavalta, sillä moottoritien rampissa autot lentelevät jatkuvasti ryömintävaihteellakin ja poliisiautot näyttävän lentävän katolleen pienimmästäkin nyppylästä. Virhe on ilmeisen tahallinen, sillä Blues Brothersissa ja muissa pelin esikuvissa sinivuokot eivät juuri renkaillaan pysy.

Ohjattavuus on loistava, mutta auton ulkopuolella kävellessään Tanner horjuu kuin humalainen. Tosin meno hieman rauhoittuu digitaalinapeilla ohjatessa. Virhe ei ole suuren suuri, sillä jalkamiehenä ollaan varsin vähän. Peliin on tosin jäänyt pieni bugi. Parissa tehtävässä Tanneria voi kävelyttää vain tatilla, sillä suuntanäppäimillä mies steppaa moonwalkia taaksepäin.

Ratin voi unohtaa komeroon, se ei toimi kuin auttavasti. Ratilla ohjaaminen on liian kiikkerää ja varsinkin Tannerin kävelyttäminen on sillä liki mahdotonta. Onneksi Dualshock toimii ykkösosan tapaan erinomaisesti eikä rattia jää edes kaipaamaan.

Grafiikka ei ole käsittämättömän komeaa, vaan jää ihan kivan tasolle. Ulkoasun suurin vahvuus ei ole loistokkuus vaan se, että kaduilla ajelee aidon oloisesti autoja, kulkee jalankulkijoita ja kaupungit tunnistaa. Neljä kaupunkia ovat paitsi persoonallisen näköisiä myös sen verran kookkaita, ettei pääkatuja saati jokaista sivukujaa muista ensinäkemältä.

PSonesta on paikoin yritetty puristaa irti enemmän kuin koneessa tehoja onkaan, sillä ruudunpäivitys hidastuu diashowksi joidenkin esteiden läpi huristellessa ja varsinkin ketjukolareissa. Moottoritiellä näkyvyyttä ei ole kuin parisataa metriä ja maisema pomppaa tyhjästä esiin, mikä näyttää hieman tökeröltä.

Driver 2 on tyypillinen jatko-osa. Vaikka kaikkea on enemmän ja parempana, ykkösosa teki suuremman vaikutuksen. Auton ulkopuolella kävely, kaarevat tiet ja erilaiset kaksinpelivaihtoehdot on hyviä lisiä, mutta ilmankin olisi selvitty. Driver 2 on kuitenkin mainio ajopeli, joka sijoittuu samaan huippukastiin kuin Colinin ja Gran Turismon jatko-osatkin.

90