Pleikkaria on siunattu joukolla tosi hyviä autopelejä. Nyt aivan kärkipaikoille kiilaa Interactiven kaupunkirälläys Driver.
Juonen piti mennä näin: pelaaja on rikollinen kuski, joka renkaat ulvoen kaahaa poliisia pakoon ryöstöpaikoilta, kuljettaa varastettuja autoja ja yleensäkin syyllistyy kaikkiin lainvastaisuuksiin, joita kuskin istuimelta käsin voi suorittaa.
Ihan Grand Theft Auto 3D:stä ei kuitenkaan ole kyse, Reflectionsin sanoin: "Haluamme myydä peliämme Saksassakin." Petyin pahasti, vaikka moiseen löperyyteen olisikin jo pitänyt tottua itsesensuurin luvatussa maassa. Varsinainen juoni kertoo epäuskottavan tarinan peiteroolin omaksuneesta poliisista. Luit oikein. Pelaaja on poliisi, joka hissuksiin nousee rikollisten nokkimisjärjestyksessä asemaan, josta käsin voi napata pahan mafiapomon kiinni.
Onneksi typerä juoni ei pilaa erinomaista peliä. Driverissä ajetaan lujaa kaupungeissa, usein poliisin seuratessa pillit ulvoen. Tarkoituksena on aikarajan sisällä joko ehtiä kartan paljastamaan kohdepaikkaan, tai sitten suorittaa muita tehtäviä: henkilöiden kuljettamista, toisten autojen tai kohteiden runttaamista. Reitti on vapaa. Siinä irtaimisto lentelee ja aidat ryskyvät, kun pelaaja oikoo mutkia pihojen kautta, kylki edellä nurmikkoa kyntäen.
Siisti grafiikka
Pelin neljä kaupunkia, Miami, San Francisco, Los Angeles ja New York, tuntuvat katutasolta tiirailtuna yllättävän aidoilta. Muut autot ajelevat hissuksiin järjellisen tuntuisesti, ja jopa pysähtyvät risteyksissä odottelemaan, jos valo on punainen.
Autot heiluvat ja niiailevat jousillaan vakuuttavan näköisesti. Varsinkin kolaritilanteissa fysiikan mallinnus on erinomaista. Driver on ensimmäinen näkemäni peli, jossa ketjukolari vaikuttaa aidolta. Kaarat kolhiutuvat näkyvästi ja näyttävästi, mutta vaurioilla ei ole vaikutusta ohjattavuuteen. Auto toimii täydellisesti, kunnes liikaa vahingoiduttuaan sammuu.
Sää vaihtelee tehtävittäin. Yleensä ajetaan päivällä, toisinaan yöllä, välillä sataa vettä ja niin päin pois. Lisää aitoutta maailmaan tuovat taivaalla liitävät lentokoneet, vesillä suihkivat veneet ja terasseilla istuskelevat kansalaiset, ja kävelyteilläkin taapertaa jalankulkijoita. Autojen valot heijastuvat märästä asfaltista, ja pimeällä ajovalot näyttävät erinomaisilta. Driverin autot ovat kuin Burt Reynolds -leffasta revittyjä jenkkirautoja 70-luvulta: bensaa polttavia painavia metallihirviöitä, joissa on löysä jousitus ja sulavat linjat.
On vaikea kuvitella, miten autopeliä voisi ainakaan teknisesti tästä parantaa, Pleikkaria kun selvästi revitään jatkuvasti äärirajoilleen. Tocamaista takkuilua esiintyy vain harvoin, yleensä peli pyörii täysin sutjakkaasti. Se, miten muistiin on mahdutettu kokonainen kaupunki kerralla, jää minulle mysteeriksi.
Haarautuva tehtäväpuu
Vaihteet toimivat automaattisesti, käsijarrulla saa tehtyä kivoja käännöksiä ja automaatti-käsivaihde-ohjaustilassa auton perä heittää itsestään mutkissa. Kun on totutellut pelaamaan tässä tilassa, tuntuu auto kuin auto kivireeltä normaalitilassa. Nopeita käännöksiä pikkunopeuksilla auttaa myös se, että vaikka kaasu toimiikin vain digitaalisesti napeilta, on kumin polttamiselle oma nappinsa.
Yleisimmät kikat opetellaan parkkitaloon sijoitetulla harjoitteluradalla, ennen kuin edes päästään peliin asti. Itse pelissä toimii välietappina nuhruinen hotellihuone. Puhelinvastaaja kerää nauhalleen työtarjouksia, joista sitten valitaan mieluinen. Laitteen 90-lukulainen naisääni rikkoo tehokkaasti illuusion 70-luvusta. Sivuutettua tehtävää ei välttämättä pääse enää pelaamaan, joten Driver kestää useammankin läpipeluukerran.
Tehtävässä on vaikkapa kolme minuuttia aikaa ehtiä ryöstöpaikalle, jota kohden sojottaa kartalla tumma nuoli. Mitä huolettomammin ja lainvastaisemmin ajaa, sitä todennäköisemmin poliisi huomaa liikenteenvaarantajan ja lähtee perään. Virkavallan ainoa keino pysäyttää auto on ajaa suoraan päin, joten luvassa on paljon mielipuolisia tilanteita ja vaarallisia kolareita.
Aitoutta poliisin käytökseen tuovat tiesulut. Jos vaikkapa ajaa pitkää moottoritietä pitkin, voi poliisiradiosta kuulua: "The perp is heading west", ja kotvan muutaman kuluttua siintääkin kaukaisuudessa tien laidasta toiseen levittäytynyt poliisiautorivistö. Läpi vaiko ohitse?
Joissain tehtävissä ei jenkkirauta kestä kuin muutaman kolarin eikä auto aina edes korjaudu tehtävien välillä, joten tilanteita kannattaa tallennella kolmeenkin eri muistikorttilokeroon. Vaikka tehtävissä onkin vaihtelua, on totuuden nimissä todettava Driverin muuttuvan pian itseään toistavaksi. Myös muutama "mahdoton" tehtävä söi hermoja vaarallisen tehokkaasti, varsinkin hidas romuauto San Franciscon pomppuisilla kaduilla oli ikävä yllätys. Jonkinlainen mahdollisuus ohittaa vaikeat tehtävät olisi ollut tervetullut.
Hullu kizza pannassa
Driverin pahin virhe on rattituen päälle sylkeminen. Testasin peliä MadCatz Dual Forcella. Sillä sai auton liikkeelle asti, mutta ohjaaminen oli mahdotonta. Analog-tilassa ohjaus ei toiminut lainkaan. Dual-tilassa keskellä oli kuollutta aluetta 45 asteen kaarella, ja sitten ohjaus yliherkistyi kolmen mikrometrin matkalla. Digital-asento oli vitsi, jolla auton sai joko porottamaan suoraan, tai polttamaan katuun mustia ympyröitä.
Kun tämän on saanut sydämeltä, pitää kuitenkin heti todeta, että DualShockilla pelattavuus on erinomainen. Ohjausnappeja ei voi muuttaa, mikä on ainoa periaatteellinen virhe vaikka siitä ei olekaan käytännön haittaa.
Driverin myyntiversiossa on bugeja. Peli jumittui pari kertaa resetointikuntoon, mutta yleistä kaatuilu ei ole. Kannattaa kuitenkin tallennella pelitilanne hankalien tehtävien jälkeen, jottei tule ikäviä yllätyksiä.
Driveria voi pelata joko auton takaa tai etupuskurin vasempaan kulmaan liimatusta kamerasta maailmaa tarkkaillen. Colinmaiset kuvakulmat ohjaamosta tai konepellin päältä puuttuvat kokonaan. Viimeinen rutkutus liittyy valikoihin, jotka ovat sekavat. Mitä hyötyä on kysyä joka valinnan jälkeen "Oletko varma, kyllä vai ei?", kun kysyttäessä ei kerrota, mitä sitä tulikaan edellisestä ruudusta valittua. Onnetonta.
Jos aikoo ostaa vain kaksi autopeliä, on Colin se ykkönen, mutta Driver kaasuttelee heti takapuskurissa. Simulaatioksi ei Driverista ole, mutta rentona autopelinä se on parhaimmistoa.
93
