Ducati World on moottoripyöräpeli. Merkittävin ero autopeliin on se, että kuskin näkövinkkelistä katsottaessa rata kallistuu moottoripyörän asennon mukaan. Kyseinen efekti on maittava, eikä vauhdin puutteestakaan voi juuri valittaa. Muutenkin meno on alkumetreistä alkaen hulppeaa ja sutjakkaa.
Ducati Life -moodi on pelin ydin. Sen toteutus on silkkaa Gran Turismoa, jopa niin tarkalleen, että Sony voisi halutessaan ryhtyä oikeustoimiin.
Ensin on ostettava käytetty, halpa moottoripyörä, minkä jälkeen on viisainta lampsia ajokouluun. Ensimmäisen, vaatimattomimman lisenssin saamiseksi on suoriuduttava muutamasta pienestä tehtävästä. Niistä ensimmäinen on suoranpätkä, joka on ajettava mahdollisimman nopeasti ja jonka päässä olevan ruudukon kohdalle moottoripyörä on parkkeerattava mahdollisimman tarkasti. Kyseinen tehtävä on suora toisinto Gran Turismon vastaavasta.
Kisojen voittorahoilla ehostetaan pyörää, kuinkas ollakaan Gran Turismon malliin. Osakaupan lisäksi voi tällä kertaa käydä myös kypärä- ja haalarikauppaa. Mitä parempi haalari on, sen paremmin pyörä pysyy kuulemma tiellä. Näin ainakin väittää opaskirja.
Kaunis katsella
Ducati World on näyttävä, etenkin PS2-pehmennysefektien silottamana. Ruudunpäivitystä ei sitäkään tarvitse moittia. Näyttävimmillään peli on öisiä ratoja mallittaessaan.
Vaikeustaso on alkumatkasta ylettömän helppo, mikä johtaa ylhäisessä yksinäisyydessä porhaltamiseen. Useimmissa ajopeleissä tietokoneen ohjastamat kuskit ovat yltiövarmoja virheitä karttavia kaunosieluja, mutta tällä kertaa viholliskuskit tujauttelevat surutta päin seiniä. Kökkölisenssin omaavat kuskit saavat toki olla aloittelijoita, mutta moinen hurlumhei-meininki tuntuu pikemminkin ohjelmointivirheeltä.
Vaikeustason kohotessa kanssakisaajatkin alkavat pysyä tiellä ja haaste nousee uudelle tasolle. Silti sumppuefekti jää harmittamaan: pelaaja ajaa joko ypöyksin johdossa tai sitten jossakin kaukana takavasemmalla peränpitäjänä. Moottoripyöräkisoista tuttua kipakkaa ohittelua ja liikenteen seassa veivaamista ei juuri nähdä.
Vioistaan huolimatta Ducati World nappaa hetkittäin mukaansa ja jopa tanakasti. Hyvästä esimerkistä käy ajokokeen läpisaaminen. Läpäisyyn vaadittavan ajan jääminen muutaman sadasosan päähän pakottaa tarttumaan ohjaimeen yhä uudelleen ja uudelleen. Melkoista tyydytystä tuottaa myös hankalan, mutkaisen ja pomppuisen ratakierroksen täydellisen onnistunut läpipeluu. Peli tallentaa oikeaoppisesti ennätykset muistikortille.
Haluan Ducatiksi Ducatin paikalle
Uusien moottoripyörien ostaminen ei iske samalla tavalla kuin "oikeiden" autojen kerääminen. Lisäksi kaikki pyörät ovat samanmerkkisiä. Lohtua tuovat onneksi kalliit ja nostalgiset 50- ja 60-luvun hekumapyörät.
Ajotuntuma on sujuvan rento ja näpsäkkä. Realismifriikkiä ja oikean moottoripyörän omistajaa kontrollit tuskin ihastuttavat. Moottoripyörän ohjastamiseen arkisemmin suhtautuva pääsee oivaan ajotunnelmaan muutaman kierroksen harjoittelun jälkeen. Mureat ääniefektit siivittävät menoa mukavasti, mutta tylsänpullea musiikki puolestaan ei jää lainkaan mieleen.
Ducati World ei ole klassikko, vaan pikemminkin suora Gran Turismo -klooni moottoripyörillä. Sitä ei ole pahemmin viimeistelty, mihin viittaa epätasainen vaikeustaso. Silti sitä pelaa hetken mielellään. Pelin tekijälistan silmäily herättää kummaa kunnioitusta. Tiimiin on kuulunut vaivaiset kymmenkunta hemmoa, mikä on käsittämättömän vähän nykyisten megapelien aikakaudella.
77
