Tuskinpa Frank Herbert vuonna 1965 uskoi, että hänen uutta kirjaansa olisi vajaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua myyty noin kolme miljoonaa kappaletta, että siitä olisi tehty Hollywood-elokuva tai että sen pohjalta ohjelmoitaisiin tietokonepelin.
Toki Dyynin tuoreeltaan saamat palkinnot, Hugo ja kaikkien aikojen ensimmäinen Nebula antoivat Herbertille osviittaa tulevasta. Mutta että joku tekisi vielä 90-luvulla kirjasta pelin... Itse asiassa Herbertin ei olisi tarvinnut Dyynin jälkeen kirjoittaa yhtään mitään, ja hänen paikkansa tieteiskirjailijallisuuden kaapin päällä olisi ollut taattu. Valitettavasti Dyyni oli sen luokan menestys, että Herbert kirjoitti joko kustantajan, palkkioiden tai lukijoiden painostuksesta Dyynille yhä uusia ja uusia jatko-osia _ kaikki edeltäjiään huonompia.
Dyyni kertoo nuoren Paul Atreidesin tarinan. Paul joutuu isänsä, herttua Leto Atreidesin kanssa galaksin hallitsijan, Padishah-keisari Shaddam IV:n sekä Atreidesien vanhan vihollisen, paroni Vladimir Harkonnenin asettamaan ansaan. Ansan nimi on Arrakis, äärimmäisen kuiva autiomaaplaneetta, jonka Atreidesit saavat keisarilta läänityksekseen. Karuudestaan huolimatta Arrakis, Dyyni, on koko imperiumin arvokkain planeetta. Vain sen autiomaista löytyy rohtoa, jonka voimin avaruusalusten suunnistajat löytävät tiensä perille. Lisäksi rohto pidentää elämää ja laajentaa käyttäjänsä tietoisuuden ajan ja paikan rajojen ylitse.
Keisari ja Harkonnenit eivät kuitenkaan ota huomioon Arrakisin alkuasukkaita, fremenejä, joiden legenda Dyynin ulkopuolelta saapuvasta messiaasta osuu yksiin Paulin kohtalon kanssa. Eivätkä fremenit ole suinkaan niin avuttomia kuin ovat antaneet Harkonnenien ymmärtää, eikä Arrakis ole suinkaan niin eloton kuin kaikki uskovat.
Dyynin tarinaan voi tutustua myös suomeksi, sillä WSOY on juuri tuonut markkinoille Dyynin kolmannen osan taskukirjapainoksen. Myös kahta aiempaa osaa on vielä saatavilla.
140 minuutin fiasko
Star Warsin menestyksen jälkeen Hollywoodissa alkoi filmauskelpoisten tieteistarinoiden metsästys. Hyvin myynyt Dyyni messiaanisine väristyksineen sopi elokuvateollisuuden tarpeisiin kuin krysveitsi haimaan. Kukaan ei vain tullut laskeneeksi Dyynin sivuja, niitä kun on liki 800 kappaletta.
David Lynchin ohjaamasta elokuvasta oli viidakkorummun mukaan tulossa liki kuusituntinen spektaakkeli, kun tuottaja Dino de Laurentiis puuttui asiaan ja vaati filmin silpomista katsojaystävällisempiin mittoihin. Herbert itse toivoi, että materiaalista työstettäisiin tv-sarja. Lopulta Dyyni rutistettiin 140 vaivaiseen minuuttiin, mikä oli sen lopullinen tuho. Tuloksena oli joukko yhteen liimattuja sinänsä upeita kohtauksia, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Vain yksi lause
Kaikeksi onneksi Virgin Gamesin ohjelmoijat ovat ottaneet Lynchin virheistä opikseen ja keskittyneet pelissään vain joihinkin Dyynin yksityiskohtiin. Itse asiassa pelin ydin on yhdessä ainoassa lauseessa, jossa todetaan Paul-Muad'dibin keränneen fremenit ympärilleen ja ajaneen Harkonnenit tukikohdistaan. Lisäksi pelaaja voi yrittää muokata planeetan ekosysteemiä, mutta se ei ole välttämätöntä kuin fremenien moraalin kohottamiseksi.
Pelin juoni poikkeaa muutenkin kirjan ja elokuvan tapahtumista. Esimerkiksi vanha herttua oli Paulin aloittaessa fremenien värväyksen jo aikaa vainaa, ja Duncan Idahokin oli palautettu kloonauskammioihin. Lisäksi Harah ei ollut suinkaan Paulin ensilempi, vaan Paul peri hänet kaksintaistelussa tappamaltaan fremeniltä. Paulin siskoa Aliaa ei huomioida lainkaan saati Harkonnenien juonelle tärkeää Atreidesien henkilääkäri Yuehia.
Pelissä on kuitenkin hyödynnetty elokuvan materiaalia, ja osa henkilöistä on digitoitu sellaisenaan. Onneksi Kyle MacLachlanin kasvoja on sentään hieman jykevöitetty, vaikka Paul edelleen käyttäytyy kuin paraskin isin ja äidin kullannuppu. Kun Harah vierailee Paulin mukana tämän vanhempien luona, Lady Jessican hellantuuteli-kommentit olivat aiheuttaa akuutin suolisolmun! Jopa Paulin varsinainen vaimo Chani on fremen-neidoksi varsin tietämätön elämän tosiasioista... Kirjassa he saavat sentään lapsenkin aikaiseksi _ noin kuuden-seitsemäntoista vanhoina.
Pari vinkkiä naisista lienee paikallaan. Harah kannattaa ottaa mukaan, sillä hän tuntee tien esimerkiksi Stillgarin sietchiin. Pian tämän jälkeen Harah kuitenkin haluaa palata kotiinsa, ja hänet on syytä viedä sinne, sillä vasta sitten Stillgar esittelee Paulille Chanin, jonka isä planetologi Kynes puolestaan on. Chani ei kuitenkaan lähde Paulin matkaan, ennen kuin Paul vie hänet kahden autiomaan yöhön... Sen jälkeen Chanista ei sitten eroon pääsekään.
Varsinainen värväystoimisto
Dyyni-pelin ja sen esikuvien eroavaisuuksia voisi toki ruotia jopa semutan käyttötarkoitukseen asti, mutta teknisesti peli on joka tapauksessa huippuluokkaa. Maisemat ovat kauniita, ja CD-tason muzak hivelee korvia. Parasta on kuitenkin juoni, jossa on imua kuin hiekkamadon hampaissa. Vaikka peli alkuvaiheessa hieman taluttaakin pelaajaa, hän on pelin vanhetessa yhä enemmän omillaan. Valitettavasti Paulin kohtaamilta henkilöiltä alkavat samalla kommentit loppua eli heitä ei jaksa enää pahemmin jututtaa.
Paulin ensimmäisenä huolenaiheena on löytää fremenejä liittolaisikseen. Atreidesien tiedossa on kuitenkin vain pari kolme fremenien asuisijaa, sietchiä, joten Paulin on etsittävä niitä autiomaasta joko ornitopterin tai satojen metrien mittaisen hiekkamadon kyydissä. Toki myös Paulin joukkoihin liittyneet fremenit osaavat neuvoa tien joihinkin sietcheihin, mutta niitä kannattaa etsiä myös omin avuin kaikkialta muualta paitsi vuoristoista.
Kun fremenejä löytyy, heidät on taivuteltava liittymään Atreidesin riveihin. Tämä helpottuu huomattavasti, jahka Paul saa fremenien johtajan, Stillgarin luottamuksen. Paul voi käskeä fremenit joko tuottamaan rohtoa, harjoittelemaan sotataitoja, mieluiten Gurney Halleckin johdolla, tai viheriöittämään autiomaan. Yksi erikoisjoukko on erikoistunut rohdonetsintään, ja se kannattaa varustaa mahdollisimman pian ornitoptereilla.
Vähitellen Harkonnenit huomaavat, että Atreidesit eivät aio antautua suosiolla ja ryhtyvät hyökkäykseen. Viimeistään Chanin kidnappauksen jälkeen myös Paulin on pakko aloittaa sotatoimet. Pienistä Harkonnenien tukikohdista löytyy lisäksi aseita, joiden voimin käydä paremmin varustettuja linnakkeita vastaan. Myös Chani löytyy erään linnoituksen vankiluolasta.
Toivottomia taisteluita ei kannata pitkittää, vaan joukot on syytä vetää takaisin oitis, jos päälliköiden raportit vaikuttavat huolestuttavilta. Jos sietch uhkaa joutua Harkonnenien käsiin, sen maat kannattaa viheriöidä, sillä Harkonnenit eivät piittaa tällaisista alueista. Liika kosteus nimittäin tuhoaa rohdon.
Aika aikaa kutakin
60-luvulla Dyyniä pidettiin merkittävänä sen ekologisen tarkkuuden vuoksi. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nykylukijaa voi järkyttää, että joku on voinut edes kuvitella kokonaisen planeetan ekosysteemin peukaloimista.
Niin kirjat kuin pelikin on joka tapauksessa nautinnollista ajanvietettä.
92
