Dungeons & Dragons: Stronghold – Kuningaskunta kuin painajaisunta

Lukija meidän, joka olet haaveillut fantasiamaailman kuninkuudesta. SSI:n Strongholdissa sinun on valtakunta, voima ja kunnia. Sinun tahtosi tapahtuu niin taloudenpidossa kuin sotimisessa. Anna alamaisillesi heidän jokapäiväinen leipänsä (ja rahaa ja asuntoja), mutta älä vahingossakaan anna vihollisillesi heidän hyökkäyksiään anteeksi. Muuten tulee aamen.

Stronghold on SSI:n uusi kuningaskuntasimulaattori, johon markkinointihenkisen väkinäisesti on pultattu Dungeons & Dragonsia. Pelaaja aloittaa paronin rupuna. Hyvien (lawful) paronien tarkoitus on kaupunkia kasvattamalla ja asukkaat tyytyväisinä pitämällä tarkoitus edetä keisariksi (tai keisarinnaksi), pahojen (chaotic) täytyy saavuttaa sama päämäärä nitistämällä kaikki muut ja neutraalien täytyy tehdä sekä että.

Tuekseen tuleva keisari joutuu valitsemaan neljä vasallia haltioiden, maagien, pappien, taistelijoiden, kääpiöiden ja puolituisten joukosta. "Joutuu" on hyvä ilmaisu, koska neljä vasallia mutkistavat peliä ja mieluummin olisin nähnyt eri ryhmien olevan osa omaa yhtä alamaisjoukkoa. Arkielämän termein ilmaistuna ongelma on sama elättääkö yhtä lasta vaiko viittä vinkuvaa pikku verenimijää.

Kalliolle kukkulalle

Kun päälinnoitus ja neljän alipäällikön linnoitukset on rakennettu, alkaa kuningaskunnan laajennus. Tärkeitä tekijöitä on kolme: raha, ruoka ja asunnot.

Liiallisen yksinkertaisesti selitettynä mökit lisäävät asutusta, maanviljely ruokaa, kaivokset tuottavat jonkin aikaa rutkasti rahaa, muun muassa basaarit (ja vastaavat) myös, harjoitushallit lisäävät tasoja, sepänpajat tekevät parempia aseita ja haarniskoita. Eri rakennustyyppejä on kymmeniä, ja yleensä jokaisen saa päivitettyä isommaksi (tuottavammaksi, tehokkaammaksi) kolmessa vaiheessa tyyliin kotipuutarhasta tulee farmi ja sitten plantaasi. Tuotoista tilitetään osa yhteiskassaan, josta rahoitusrajoitteiset johtajat voivat sitä lainata. Ruudussa, jossa on rakennus, täytyy olla yksikköjä, tai muuten rakennukset rappeutuvat ja aikanaan tuhoutuvat.

Talvella sitten ruoantuotanto laskee neljännekseen normaalista, jolloin maataloudesta saatavat tulot pienenevät, ja ilman etukäteishamstrausta viljasiiloihin alkaa väestö kuolla nälkään. (Onneksi ei tarvitse maksaa vientitukea, jotta naapuri saisi markan maataloustuotteita. Fantasiapeli mikä fantasiapeli.) Tämä hallinnollinen puoli oli sen verran mielenkiintoinen ja monipuolinen että pelisessioissa riitti pituutta.

Ja välillä luonnollisesti pitäisi käydä kurmottamassa naapurin hirviöitä, ennen kuin ne saavat päähänsä tehdä maahanmuuton itse. Peli päättyy, jos pääjohtajan linna vallataan.

Joukkojen "hallintaa"

Pikku hiljaa yksikköjä ilmaantuu. Ne saa pysymään paikallaan asettamalla ne home-tilaan, jolloin ne eivät paikaltaan liiku. Muut mahdollisuudet ovat ready, jolloin yksikkö on marssivalmis, ja unassigned, jolloin se on melkein yhtä valmis. Jos näihin tiloihin ei kosketa, vaeltelevat joukot automaattisesti lähiruutuihin ja "homeutuvat", jottei niitä löydä kuin vaikeasti hakemalla. Tämä tehdään yksikkö kerrallaan, jottei se sujuisi liian helposti ja nopeasti.

Pelialue on 144 x 57 -kokoinen ruudukko. Joukkoja liikutellaan menemällä ruutuun, jonne ne halutaan, ja vääntämällä "magneettia", joka toimii vähän kuin Populouksen vastaava. Vapaat joukot alkavat tällöin hakeutua paikalle, ja mitä enemään magneettia vääntää, sen enemmän porukkaa tulee paikalle.

Joukot saa keskittymään värväykseen, rakentamiseen tai harjoitteluun räpläämällä hauskaa pikku pyramidia. Harjoittelemalla he keräävät kokemuspisteitä ja kasvattavat tasoja, rakentaminen säätelee tietysti rakennusten valmistumisen nopeutta ja värväyksellä houkutellaan lisää joukkoja. Tottakai joukkojen tekeminen säädellään paitsi johtaja myös ruutu kerrallaan.

Moni cache päältä kaunis

SSI on päättänyt panostaa grafiikkaan, ja onnistuu menemään metsään niin että kaarna lentää. Kuten kuvista näkyy, on kuvakulma uusi. Kuvaruudun keskellä on neljä "koloa", joihin rakennukset voi nostattaa. Kuvaruudun etuosassa liikuskelevat peliruudussa olevat joukot, ja takana näkyy sitten takana olevien peliruutujen sisältöä. Ihan kiva jippo, joka ei tosin sovi pelityyppiin pätkääkään. SimCity-tyyppinen linnunsilmäratkaisu olisi ollut parempi vaihtoehto.

"Mutta eikö ole karttamoodia, josta saisi kokonaiskuvan?", huudahtaa joku. On, mutta oudosti se näyttää vain joukkojen ja linnojen paikat, joukot vielä kaikki valkoisina pisteinä (tai välkkyvinä, jos ne ovat ready tai unassigned). Asutettuja ruutuja ei ole merkitty mitenkään, joten tyhjään asettuneiden yksikköjen löytäminen ei ole vaivatonta, hehän ovat menneet automaattiseen home-tilaan. Ahkerat valikoiden selaajat pystyvät kyllä tyyppi kerrallaan selvittämään missä mikin rakennus on, eihän niitä ole ole kuin kymmeniä eri tyyppejä.

Vetovoimaa

Väännetäänpä rautalankaa: sangen monilukuinen joukko luurankoja lähestyy asutustani. Valitsen kohdan, johon haluan joukkoni. Nyt alkaa hupi: ensin valitsen johtaja ykkösen ja napsautan magneetin täysille. Tällöin alkavat readyt ja myöhemmin unassignedit siirtyä paikalle. En vain tiedä mistä he ovat tulossa. Sama operaatio täytyy toistaa jokaisen viiden johtajan kohdalla. Toivottavasti olen käyttänyt paljon aikaa ja hiirtä pistääkseni kaikki tyhjiä tontteja partioivat, automaattisesti home-tilaan menneet joukot ready-tilaan, tai muuten minulla on hiukan joukkoja turhan panttina.

Aikanaan joukot notkuvat paikalle ja taistelu on surullista katseltavaa. Enimmäkseen joukot haahuilevat velttoina edestakaisin sen enempää vihollisen kimppuun rynnimättä. Kantomatkastaan huolimatta heikot maagit vaeltavat vihollisen viereen kuolemaan, jämerän kääpiölauman pyöriskellessä ruudun toisella puolella.

Ihan oikeasti teidän pitäisi kokeilla Strongholdia ymmärtääksenne kuinka samperin hauskaa tämä on. Periaatteessa armeijan pitäisi koostua mahdollisimman monesta eri lajista, mutta kun niiden hallinta on mahdotonta. Miksen pentele voi rakentaa armeijaa, johon liitän porukkaa, joita sitten komennetaan yhtenä? Miksen edes voi komentaa klassiseen "menkää paikasta A paikkaan B" -tyyliin? Mitään Stronholdin tyyppistä uskomattoman typerän, avuttoman aivottomasti toteutettua en ole koskaan nähnyt enkä toivottavasti toiste näekään.

Eli pähkinänkuoressa: mitä isommaksi kuningaskunta laajenee, sen mahdottomammaksi sen hanskassapito menee. Ja kun viholliset lähtevät liikkeelle, ei niitä näillä eväillä pysäytetä kuin tuurilla.

Strongholdin tuho on sääli, sillä epäonnistuneen kikkatoteutuksen takana häilyy mielenkiintoinen strategiapeli. Minun järkeeni ei mahdu millaiset pelitestaajat ovat tälle kehdaneet julkaisuluvan antaa.

Muutakin sanottavaa olisi, mutta sitten suu taas maistuisi kuukausikaupalla saippualta.

62