Alkusyksystä julkaistu Dungeons & Dragonsin kolmas laitos on saavuttanut Suomessa yllättävän suuren suosion. Tottahan jonkinlaista menestystä osattiin odottaa, mutta menestys on ylittänyt markkinoijien ja myös sivustaseuraajien odotukset, vaikka pelistä on julkaistu vasta kolme peruskirjaa ja muutama ohut lisäläystäke.
Kaksi pakollista sääntökirjaa, Player's Handbook ja Dungeon Master's Guide ilmestyivät ensimmäisinä, käsikirja avasi koko systeemin elokuussa ja luolamestari paukahti peliin kuukautta myöhemmin. Lähes pakollisen Monstrous Manualin ilmestymisen myötä peliä pääsi pelaamaan täysipainoisesti. Kaikki arvostelut perustuvat tietysti lähes kokonaan näiden kolmen teoksen arviointiin.
Melkein poikkeuksetta kritiikki on ollut positiivista, jopa yllättävän suosiollista, kun ottaa huomioon sen, että kaikella uudella on aina vastustajansa. Ja kun kyseessä on ropemaailman klassikko, ei olisi ihme vaikka negatiivista kritiikkiä olisi tullut sekä sen (aiemman laitoksen) kannattajilta että vastustajilta. Vaan ei.
Jos jotakin sanomista on ollut, se on ollut hyvin perusteltua ja monesti pelkäksi mielipide-eroksi kuitattavaa. Kritiikiksi en laske kommentoijansa tasosta kertovia perusteellisia analyyseja tyyliin: "Uusi D&D sucks" tai "Se on ihan paska peli".
Pelaajaprofiili
Osana D'n'D:n uuteen nousuun on varmasti pelin tunnettuus. Kaikki vähänkään roolipelaamisesta tietävät tuntevat tuon nimen. Harvassa eivät ole ne, jotka ovat sitä pelaamalla hankkineet ensikosketuksensa ropemaailmaan urhealla fighterilla tai haarniskaa kaihtavalla wizardilla seikkaillen.
Kun sitten tällaisesta kulttipelistä ilmestyy kokonaan uudistettu laitos, uuden kustantajan ja uusien tekijöiden saattelemana, ei ole ihme, että monen vanhan deedeeläisen kiinnostus herää uudelleen. Lukuisa on varmasti myös niiden ropeilijoiden joukko, jotka eivät ole aiemmin (A)D&D:ia pelanneet, mutta saavat nyt hyvän syyn siirtyä kokeilemaan sitä uuden laitoksen myötä.
"Voisihan sitä nyt katsoa, jos se on vaikka mennyt parempaan suuntaan..." on aika yleinen kommentti tuollaiselta pelaajalta, vaikkei hän olisi koskaan vanhan laitoksen sääntökirjoja lukenutkaan. Lisäksi asiaan vaikuttaa se karmea tosiseikka, että fantasiaropeja on nykyisin aika vähän tarjolla. Rolemasteria, Ars Magicaa, Earthdawnia ja Warhammer Fantasya vielä löytyy, samoin marginaalisia Hârnia, Hero Wars'ia, Elriciä ja muutamaa muuta. Mikään näistä ei kuitenkaan yllä suosiossa lähellekään D&D:tä.
Varmasti peli on houkutellut mukaan myös joitakin kokonaan uusia pelaajia. Dungeons & Dragonsin laajalle levinnyt maine on aina tuonut harrastajia roolipelaamisen pariin. Uusi laitos tekee sen kaksinverroin. Ihmiset kun ovat tottuneet siihen, että muutamien vuosien välein tapahtuva 'uudistuminen' tekee yleensä ainakin näennäistä hyvää tuotteelle kuin tuotteelle.
Merkittävää on se, että ainakaan Suomessa peliä eivät osta kovin nuoret ropeilijat. Suurin osa uuden D&D:n ostajista on jo jonkin aikaa pelanneita, monet jo toistakymmentä vuotta.
Komea kokonaisuus
Mitä pelissä on sitten uudistettu ja muutettu? Ainakin ulkoasu poikkeaa selvästi entisestä. Kyse on jälleen makuasioista, mutta kovasti nykytrendin mukaiseksi on kuvitus mennyt.
Taitto sinänsä on varsin tyylikästä ja ulkoasu hieno. Kuvien suurempi määrä saisi lukemisen vaikuttamaan hieman kevyemmältä. Ruskeasävyiset piirrokset ovat selviä, mutta jotenkin kliinisen neutraaleja. Vanha konkari jää kaipaamaan elmore- ja caldwellmaisen kauniita maisema- ja henkilökuvia.
Sääntöjen osalta muutoksia on ensinnäkin hahmoluokissa ja niiden käytössä. Hahmoluokkia on tarkistettu ja hahmoja voi luoda myös pistein. Suosittujen multiclass characterien tekeminen on helpompaa, selvempää ja tasapainoisempaa. Luokkien eli 'ammattien' valinnalle ei siinä ole varsinaisesti ylärajaa, mutta järkeä saa toki käyttää. Hahmon kehittyminen tasojen kautta on samaten järkeistetty ja yhdenmukaistettu.
Taistelusäännöt ovat suurelta osin perinteiset, mutta niihin tehdyt muutamat muutokset ovat asiallisia ja perusteltuja, muun muassa armor classin ja saving throw'ien osalta. Mukana on paljon pieniä taulukoita eri tilanteisiin samoin kuin vaihtoehtoisia lisäsääntöjä. Loitsujen ja magian käytössä on samoin tehty pieniä viilauksia, jotka yleisesti parantavat pelin loogisuutta ja realismin tasoa.
Hirviöitä on enemmän ja ne ovat hiukan muuttuneet vanhoista tutuista. Tältä osin muutoksissa on keskustelun varaa, mutta upea teos Monstrous Manual on.
Ylipäänsä säännöistä saa sen vaikutelman, että ne ovat tulleet todella perusteellisesti testatuiksi. Yksityiskohtia on mietitty ja kokeiltu ennen niiden mukaan ottamista. Mitään muutoksia ei ole tehty turhan takia. Näin ison projektin ollessa kyseessä se lieneekin järkevä toimintatapa.
Tavatessani pelin pääsuunnittelijan, jo huippupeli Over the Edgen ajoilta tutun Jonathan Tweetin hän kertoi, että töitä on tehty aikalailla tunteja laskematta. En kehdannut kysyä, että oliko stressi syynä myös hänen ulkonäkönsä muuttumiseen: ennen ponnaria pitänyt mies oli hukannut kaikki hiuksensa! Tweet kertoi myös, että onneksi työryhmä oli saanut suhteellisen vapaat kädet, eikä esimerkiksi markkinointiosasto ollut päässyt haittaamaan luomistyön sujumista, kuten joskus valitettavasti on käynyt.
Pelaajan kannalta katsottuna tiimi on näköjään ottanut vastuullisen työnsä tosissaan ja lopputulos on sen mukainen. Uusi D&D on hyvin tehty ja ilmeisen toimiva kokonaisuus.
