Vihdoinkin sellainen PlayStation 2 -peli, jota ei olisi voitu tehdä PSOnella. Kuvaruudulla käy hurmahenkinen miekankalske kun sankari mittelee kolmeakymmentä vihollista vastaan samanaikaisesti.
Dynasty Warriorsin näkymät soljuvat sujuvasti, kamera seuraa tapahtumia vaivatta ja ohjaimen käskyt välittyvät napakasti kuvaruudulle. Koskaan ennen ei joukkotappelun raakaa riemua ole siirretty bittiviihteeksi näin vakuuttavasti.
Koei on ollut PlayStation 2 -pelien ensimmäisen aallon yllätysmenestyjä. Kessen-strategiapeli myi Japanissa mainiosti, eikä Shin Sangokumusouna Japanissa tunnettu Dynasty Warriors 2 ollut sekään hassumpi menestys.
Koei on ottanut selvän askeleen tiellä kohti suurta ja merkittävää pelitaloa. Ehkäpä merkkinä tästä Dynasty Warriors 2 on pikemminkin toimintaa kuin aivopoimuja mutkistavaa strategiaa, toiminta kun vetoaa tunnetusti laajempaan yleisöön kuin perinteiset strategiapelit.
Kolmen kuningaskunnan romanssi
Koein strategiapelipainotteista historiaa ei ole kuitenkaan tyystin unohdettu, Dynasty Warriors perustuu Koein Romance of the Three Kingdoms -strategiapelisarjaan. Tarina vie kaukaiseen Kiinan historiaan, jossa miekat heiluvat ja komeapukuiset sankarit mittelevät paremmuudesta.
Pelaaja voi valita hahmonsa Wei-, Wu- tai Shu-kuningaskunnan kenraaleista. Kunkin kenraalin ulkoiset avut ovat erilaiset, samoin ase- ja erikoisliikkeet. Hahmo vaikuttaa myös kampanjan luonteeseen, kullakin kuningaskunnalla kun on omat harminsa.
Dynasty Warriors I oli perinteinen Tekken-tyylinen mätkintä. Kokeneet taistelupelien ystävät pitivät sitä helppona, mutta Romance of the Three Kingdoms -veteraaneille se oli mainio välipala. Dynasty Warriors 2 on kokonaan erilainen elämys. Kaksintaistelut ovat muuttuneet yksi vastaan tuhat vihollista -miekankolisutteluiksi. Yhden taistelutantereen onnistunut läpikahakointi saattaa kestää jopa tunnin, ylikin! Tekemistä piisaa eikä miekkapeukalo saa hetken rauhaa.
Yhdellä napilla saa aikaan perusliikkeen, toisella hieman erikoisemman piruetin ja kolmannella vaikuttavan musou-hyökkäyksen, kunhan musou-mittari on ensin täynnä. Mitään mystisiä erikoisliikkeitä ei tarjoilla, vaan eteneminen jää suoraviivaiseksi hakkaa päälle -nujakoinniksi. Välillä mieleen pongahtaa jopa vanha ikiklassikko Gauntlet. Viholliset käyvät herkeämättä kimppuun jokaisesta kuviteltavissa olevasta suunnasta etenkin silloin, kun eksyy yksinään syvälle vihollisten selustaan.
Ensimetreillä Dynasty Warriors 2 häkellyttää. Peli tuntuu tasapaksulta ja silmittömältä miekan, keihään tai muun aseen heiluttelulta. Tunnin hikisen puurtamisen jälkeen pelaamiseen meinaa jo kyllästyä: eikö tämä ensimmäinen kenttä todellakaan lopu koskaan?
Hiljaa hyvä tulee
Vähitellen pelin nyanssit alkavat kuitenkin paljastua. Viholliset liikkuvat pienissä ryhmissä samoin kuten omatkin sotilaat. Vihollisryhmän korskeimmin pukeutuneen komentajan nitistäminen aiheuttaa paniikkia vastustajissa ja ruudun ylälaidassa oleva moraalimittari nytkähtää piirun verran. Jos nuolisade yllättää, kannattaa etsiä vihollisen jousiampujarykmentti ja viipaloida ne kilon paloiksi. Elinvoiman hiipuessa on syytä siirtyä takavasemmalle ja tiirailla, ilmestyykö taistelutantereelle lisävoimia tuovia valkosipuleja.
Yleensä kannattaa pysytellä omien joukkojensa tukena, mutta joskus soolohyökkäykset vihollislinjojen taakse kannattavat. Järkevää on koukata etukäteen vaikkapa vihollislinnakkeen varustuksille ja käydä nikkaroimassa kymmenkunta jousimiestä pois päiviltä, ennen kuin omat vahvistukset ovat nuolenkantaman päässä.
Sotaretket (campaigns) monipuolistuvat nekin. Alakynteen jääneitä joukkoja saattaa karauttaa vahvistamaan rykmentillinen tuoreita sotilaita. Aina päämääränä ei ole kaikkien vihollisten nistiminen, vaan esimerkiksi kartan oikean alakulman valtaaminen tai viholliskenraalin kidnappaaminen. Ruudulle ilmestyvät viestit saattavat kertoa hädästä taistelutantereen toisessa päässä, jolloin on viisainta varastaa vihollisen ratsu ja karauttaa itse katsomaan mikä on tilanne. Toisinaan suorin reitti ei ole se helpoin vaan joukkojen ohjaaminen kiertotietä vie voittoon.
Osana suurta kokonaisuutta
Dynasty Warriors 2 tempaa mukaansa lopulta yllättävän napakasti. Verenpunaisten joukkokahakoiden ja laajan taistelutantereen ansiosta pelaaja tuntee todellakin olevansa osa laajempaa kokonaisuutta, osa kokonaista sotaa. Jotkut ovat jo luokitelleet pelin kokonaan uuteen genreen, strategiatoimintapeleihin kuuluvaksi, mikä tuntuu loogiselta.
Pelaajan ohjaaman kenraalin edesottamukset vaikuttavat siihen, mitä sodassa tapahtuu. Joukkojaan ei kuitenkaan voi varsinaisesti käskyttää, vaikka Start-napilla eteen pongahtava kartta tuokin mieleen strategiapelin.
Kaikki juonenkääntämöiset eivät aina tunnu täysin loogisilta, mutta yllättävyyden voi selittää sillä, että testipenkissä oli pelin Japanin-painos. Ruudulla näkyvien avunhuutojen ja muiden vinkkien merkitys jäi pääosin tyystin hämäräksi. Vastaavasti kunkin taistelun päämäärä oli arvattava yrityksen ja erehdyksen kautta. Englanninkielisyys selvittää varmasti osan salamyhkäisyydestä, mutta samalla saattaa kadota osa pelin itämaisesta mystiikasta.
Uusi aika koittaa
Dynasty Warriors taitaa olla ensimmäinen PlayStation 2 -peli, jossa 128-bittiset sisuskalut tuovat ruudulle jotakin laadullisesti uutta, sellaista mikä ei ole ollut mahdollista PSonella. Kolmenkymmenen sotilaan sutjakkaasti animoitu ja vauhdikas nujakointi on hypnoottinen näky. Musou-hyökkäykset ovat nekin vaikuttavia, mutta melskeellä on kuitenkin hintansa. Taustat ovat vaisut eivätkä näkymät piirry järin kauaksi. Koein päämääränä ovat olleet sujuvat, näyttävät taistelut muun tilpehöörin kustannuksella. Moinen ratkaisu on ollut viisas.
Hetkittäin Dynasty Warriors 2 turhauttaa todella tanakasti. Kuolema sotaretken loppusuoralla ottaa niin sielun kuin ruumiinkin päälle. Tunti tehokasta peliaikaa katoaa kankkulan kaivoon kiitos yhden kiusallisen osuman ja koko sotaretki on aloitettava alusta, sillä lisäelämiä tai jatkoyrityksiä ei tunneta. Hinku muuttaa vaikeustaso helpoksi on melkoinen, mutta se pilaa tunnelman tyystin. Eteneminen muuttuu tuolloin etenkin alkumatkasta järkyttävän helpoksi, ja kantava hengissä pysymisen jännite katoaa kokonaan. Easy-vaihtoehtoon ei siis kannata sortua kuin äärimmäisessä hädässä ja turhaumamittarin hipoessa taivaita.
Palkkionmetsästys jää puolitiehen
Dynasty Warriors 2 ei valitettavasti kohoa klassikoksi. Se ei palkitse pelaajaa tarpeeksi. Tunnin tahkoaminen ja onnistunut sotaretken läpäiseminen tuo plakkariin muutaman tuhat pistettä, ei muuta. Uusilla aseilla tai musou-hyökkäyksillä ei herkutella. Oman kenraalin ja perässä uskollisesti seuraavien henkivartijoiden ominaisuuksien hienoinen koheneminen on liian laiha lohtu. Läpipelaaminen palkitaan sentään lisähahmoilla, mutta vain sitkein Romance of the Three Kingdoms -fani jaksaa kerätä pelin kaikki 28 hahmoa.
Moni saattaa myös kyllästyä suoraviivaiseen hakkaa päälle -mentaliteettiin kauan ennen kuin pelin hienoudet nousevat esille. Mitäänsanomaton japanilainen siirappinen sukkahousuhevi ei sekään istu Kiinan historiaan kurkottavan pelin taustamusiikiksi.
80
