Kiinan keisarikunnan syntymäsodat ovat Koein peleissä samanlainen ikuisuusaihe kuin toinen maailmansota täällä lännessä. Shun, Wun ja Wein kuningaskuntien myyttiset sankarit käyvät jälleen kerran taistoon kovasti käytetyillä kunnian kentillä.
Dynasty Warriors -sarjan idea on yksinkertainen. Kiinan kohtalo ratkotaan suurissa taisteluissa, joissa kilpailevien klaanien tuhannet soturit kohtaavat toisensa. Rivimosurien seassa seikkailevat puolijumalia muistuttavat sankarit, jotka pätkivät kumoon keskimäärin tuhat vastustajaa per taistelu.
Hahmot ja kentät perustuvat löyhästi Kiinan historian kolmen kuningaskunnan aikaan vuosilta 220–280 jKr, mutta omat sankarityöt voivat kuitenkin muuttaa historian kulun ja niillä voitetaan taistelu, joka oikeasti hävittiin.
Omalla supersankarilla hakataan vihollisklaanin joukot palasiksi nopeilla perushyökkäyksillä, hitailla, mutta vahvoilla voimaiskuilla ja maagista musou-energiaa syövillä erikoishyökkäyksillä. Aivan aivotonta hakkaaminen ei onneksi ole, sillä taistelun voittamiseen vaaditaan myös vähän taktista ajattelua.
Upseerit kannattaa kaataa ensimmäiseksi, sillä he ovat ainoita, joista on oikeasti vaaraa omalle hahmolle, ja lisäksi heidän kaatamisensa hävittää heikompien mosureiden taistelutahdon. Häröpallomuodostelmassa käytävien tappeluiden ympäriltä kannattaa myös nopeasti metsästää jousimiehet ja tuhota vihollisen sotakoneet.
Taisteleminen kärsii samasta itsensä toistosta kuin kaikissa aikaisemmissakin Dynasty Warriorseissa, mutta tehtävien ja olosuhteiden vaihtelu pitää kuitenkin mielen kohtuullisen virkeänä.
Taistelukenttien teräsmies
Tuhansien tekoälyn ohjaamien soturien kokoisissa taisteluissa voisi kuvitella, että sitä tuntisi olevansa osa jotain suurta ponnistusta, vain yksi palanen suuressa sotakoneessa. Tästä ei Dynasty Warriorseissa ole koskaan ollut kyse. Oma upseeri on aina koko taistelukentän ylivoimainen ruhtinas, todellinen oikeuden ja rohkeuden ritari, joka saapuu ratsullaan pelastamaan hätää kärsivät toverinsa.
Kukaan ei osaa tehdä mitään ilman oman sotasankarin tukea, ja kaikki taktiikat nojaavat yksinomaan hänen suorituksiinsa. Koko ajan täytyy olla tarkkana, sillä vähän väliä jonkun toverin yksikkö on hätää kärsimässä toisella puolella karttaa. Useimmiten se on oman armeijan kenraali, jota ei ole varaa menettää.
Pelin yksinpelin voi läpäistä peräti 17 eri hahmolla kolmen eri lipun alla. Kullekin sotasankarille on kirjoitettu oma tarinansa, joka kestää kourallisen tehtäviä. Alussa sankareista on tosin vain yhdeksän valittavana, loput avautuvat yksi kerrallaan tehtävien läpäisyjen myötä.
Runsaudenpulasta ei ainakaan tarvitse kärsiä, sillä hahmoilla on taistelutyylejä joka lähtöön. On miekkamies, keihäsmies, nuijamies, viuhkamies, isoa kirvestä heiluttava järkäle ja toinenkin, ja pakollisena vähemmistöedustajana jousella ammuskeleva teinityttö.
Tarinatilan lisäksi suorituspelaajia hellitään tehtävien vapaalla ratkaisemisella ja erillisellä haastetilalla, jossa mahdollisimman tehokkaita verilöylyjä voi otella peräti 41:llä eri hahmolla, jotka avataan käyttöön yksinpelin tehtäviä läpäisemällä. Tarinaa voi tahkota myös kahden pelaajan voimin jaetun ruudun co-opina.
Dynasty Warriors 6 rikastaa peruskaavaa muutamalla pikkukikalla. Oma hahmo voi kiivetä tikkaita pitkin puolustajien muureille tai tähystystorneihin. Lisäksi monitaitoinen upseeri osaa myös uida, joskin taidolla oli oikeasti merkitystä vain yhdessä taistelussa.
Perushakkaamista rikastetaan kykypuusta tasonnousun yhteydessä ostettavilla renbu-liikkeillä, jotka kasvattavat perusliikkeiden repertoaaria ja tekevät omasta sankarista todellisen tappavan ikiliikkujan.
Tie taistojen ei ole ruusuinen
Dynasty Warriorsin kuopus on selvästi suunniteltu sarjan pitkän linjan veteraaneille. Mitään ei pysähdytä selittelemään, vaan dynastioiden sotien hienoudet on kaikki opittava verisen kantapään kautta. Vaikeustaso ei armoa anna eikä pyydä, ja rajoittamattomilla tallennuksilla siunattu helpoin taso onkin vasta-alkajan pakollinen valinta. Pelkkä normal-taso heitti vastaan niin epäreiluja tilanteita, etten edes viitsinyt kokeilla hardia saati sitten ensimmäisestä läpipeluusta aukeavaa masteria.
Ruudulla pyörivien valtavien ihmismassojen takia grafiikka ei loista, mutta valitettavasti simppelillä ulkoasulla ei ole siltikään ostettu täysin sulavaa ruudunpäivitystä. Kaikkein tiukimmissa tilanteissa ruudunpäivitys putoaa huomattavasti, mutta onneksi nämä tilanteet jäivät erittäin harvinaisiksi.
Ääniraita alkaa nopeasti kuulostaa puulta. Musiikki on alusta loppuun hikistä japsirokkia, jota kukaan täysjärkinen ei kuuntele sellaisenaan ilman pelin tukea. Ääninäyttely on tasaista b-luokkaa: se ei ärsytä, muttei myöskään saa samaistumaan hahmoihin.
Dynasty Warriors 6 on hyvässä ja pahassa jälleen yksi Dynasty Warriors. Sarjan vanhoille faneille uusi annos Kiinan muinaishistorian eeppisiä taisteluja kelpaa varmasti jo kuudennen kerran, uusia pelaajia tämä vaikea häkkensläsh tuskin houkuttelee.
75
