E3 99 LA CA USA
1 900 peliä ja 55 000 ihmistä, siinä tämän vuoden E3:n anti. Mukana oli niin simulaattoreita kuin söpöpelejä, mutta silti ainut, mikä uutisoinnissa puhutti, oli väkivalta.
Television uutisoinnissa päällimmäiseksi nousi veri ja tappaminen, muunlaista näkökohtaa eivät CNN:n ja KTLA:n journalistit edes halunneet miettiä. Kun kerran Littletonin mustatakkiset surmaajat pelasivat, kaikki pelaaminen johtaa joukkomurhiin.
Rauha maassa
Itse asiassa Los Angelesin E3 oli viimevuotista Atlantan E3:a rauhallisempi - konsolit oli työnnetty omaan halliinsa ja ne veivät suurimman osan metelistä mukanaan. Muutenkin tuntui, että julkimoita ja babeja oli paljon entistä vähemmän, nimmareita oli jakamassa vain pari WWF-painijaa, muutama vanha b-luokan näyttelijä ja Jadzia Dax.
Meteliä ja meininkiä riitti silti aivan uupumukseen asti. Oman shownsa järjestivät Psygnosis ja Eidos, jotka vuorotellen yrittivät huutaa toisensa kumoon heittelemällä t-paitoja ja muuta krääsää ihmisjoukkoon. Ja ihmisethän hyppivät. Viimeisten tietojen mukaan kävijöitä oli 55 000, viime vuonna 41 000.
Eidosin ständi oli jälleen kerran täynnä tavaraa ja kapeita käytäviä, joten sen tungokseen ei kukaan vapaaehtoisesti halunnut mennä. Acclaim taas ei päästänyt ketään ständilleen - ei vaikka oli tapaaminenkin sovittuna. En ymmärrä, ketä moinen messuilla oleminen oikein palvelee.
Braveheartin strategiapeli näytti koostuvan maailmanvalloituksesta ja hienon näköisestä taistelusta. Final Fantasy VIII tulee PC-versiona Eidosilta ja se on upea.
Star Wars -maniaa
Messujen vaikeimman näytteilleasettajan tittelin voitti kuitenkin LucasArts, joka lähetti eurooppalaisille kutsut lehdistötilaisuuteensa vasta sen jälkeen, kun ilmoittautumisaika oli jo umpeutunut. Kukaan koko Euroopasta ei siis päässyt tilaisuuteen. Muutenkin tuntuu kuin Lucas olisi saavuttanut ääripisteen vainoharhaisuudessaan: joka kuvaan, joka juttuun pitää erikseen pyytää lupa, omia kuvia ei saa käyttää, eikä pelejä saa käsitellä ennen kuin "yksinoikeusjutut" ovat ilmestyneet.
LucasArtsin julkistus koski episodi ykköseen liittyviä pelejä. Kahden jo julkistetun eli Phantom Menacen ja Racerin lisäksi on tulossa Episode 1: Obi-Wan sekä multimediaromppu Insider's Guide, jossa seikkaperäisesti pääsee tutustumaan siihen, miten elokuva tehtiin ja kuka on kuka. Kaksi ensimmäistä ilmestyi Yhdysvalloissa elokuvan ensi-iltapäivänä, toiset myöhemmin.
Star Wars -mania on Yhdysvalloissa melkoinen. Elokuvan ensi-ilta oli 19. toukokuuta ja lipunmyynti aloitettiin edellisenä perjantaina. Niin New Yorkissa kuin Los Angelesissakin lippujono kulki kortteleiden ympäri, innokkaimmat olivat saapuneet jonottamaan jo huhtikuun alussa!
Star Wars -krääsää oli joka paikka täynnä, jopa niin paljon, että meikäläinen ehti jo kyllästyä koko aiheeseen. Ne leffa-arvostelut, joihin törmäsin, olivat aika mitäänsanomattomia _ kukaan ei täysin tuominnut, muttei myöskään ylistänyt. Mutta sanovatpa kriitikot mitä tahansa, elokuva menestyy joka tapauksessa. Star Wars on Yhdysvalloissa omaa luokkaansa oleva ilmiö.
Itse peleistä Phantom Menace on myös PlayStationille ilmestyvä toimintaseikkailu, jonka juoni seuraa hyvin pitkälle elokuvan juonta. Racer taas on kilpa-ajopeli, jossa ajellaan häkkyrää, jota elokuvassa ajavat vain oliot sekä pikku Anakin. Obi-Wanista on tulossa Jedi Knight 2, eli kolmiulotteinen first-person-peli.
Indiana Jones and the Infernal Machine ei enää näyttänyt niin pahasti Laralta kuin viime vuonna. Luvassa on kunnon juoni ja indymäisiä tapahtumia sitten joskus ensi syksynä. Force Commander oli lupaavin: reaaliaikainen strategiapeli, jossa pääpaino on sotimisella eikä niinkään keräilyllä ja rakentelulla. Isot AT-AT:t ovat vaikuttavan näköisiä harppoessaan aavikolla pienten X-Wingien kieppuessa jalkojen ympärillä.
Kuka kenet osti
Kaikki on kaupan kun hinnasta sovitaan. Eidos sai oikeudet julkaista Capcomin peleistä tulevan Resident Evil 3:n sekä kaikki jo julkaistut pelit, ja osti osan Michael Crichtonin uudesta pelifirmasta Timeline Studios. Eidos järjesti myös hauskan pikku pressitilaisuuden, jossa vanha rokkistara David Bowie ja vaimonsa Iman kertoivat tulevasta pelistään nimeltä Omikron, jossa molemmat myös esiintyvät. Valitettavasti kutsu tilaisuuteen saapui liian myöhään, mikä olikin messujen pahin pettymys.
GT Interactive sai oikeudet Psygnosiksen PC-peleihin, eli Drakan tulee GT:n kautta. Activision puolestaan sai oikeudet Foxin urheilupeleihin ja myös Accolade siirtyi EA:lta Activisionille.
Titus osti Interplaysta määräysvallan. Pieni ranskalainen pelitalo taitaa olla tosissaan maailmanvalloituksessaan.
Microsoft teki Konamin kanssa sopimuksen pelien kääntämisestä PC:lle, joten saatamme sittenkin nähdä Metal Gear Solidin myös PC:llä! (Muutenkin kuin Bleemillä, vai? _nn.) Konami puolestaan saa kääntää vaikka MS Flight Simun mille tahansa konsolille. Klubikansa hurraa.
Konsolipuolen suurimpia julkistuksia oli uusi Nintendo koodinimeltään Dolphin, delfiini. Vitsi on siinä, että yhteistyökumppaneina ovat IBM ja Matsushita. Koneesta tulee varteenotettava kilpailija PSX 2:lle, sillä sen pitäisi ilmestyä jo ensi vuonna.
Civ ja Sid
Tärkein julkistus oli Firaxisin ja Hasbron diili seuraavasta Civilizationista, mukana kaikki alkuperäiset jäsenet eli Sid Meier, Brian Reynolds, Tony Parks ja Jeff Briggs. Julkistus aiheutti niin itse pressitilaisuudessa kuin seuraavan päivän käytäväkeskusteluissakin suurta hälyä.
Itse peli on vasta suunnitteluvaiheessa. Sen verran herrat Meier ja Reynolds lupasivat, että moninpelaamiseen kiinnitetään entistä suurempaa huomiota. Kumpikaan ei suostunut kommentoimaan muita Civ-pelejä, Call to Poweria ja tulevaa Test of Timea.
"Missään tapauksessa emme ole myyneet Firaxista Hasbrolle, vaan teemme sopimuksia peli kerrallaan", korosti Reynolds, ja kertoi että Alpha Centauri 2 on tulossa. "Kakkonen pyörii jo mielessäni ja siinä on paljon pelaajien toivomia parannuksia. Seuraan aktiivisesti esimerkiksi internet-keskusteluja. Pelin tekemistä ei kuitenkaan ole vielä aloitettu, enkä halua edes spekuloida, koska se mahdollisesti tulisi. Nyt keskitymme Civ kolmoseen", Reynolds hymyili.
Suomalaisia pilvin pimein
Muistanpa vielä ajan, jolloin meitä suomalaisia oli E3:ssa noin kolme. Nyt meikäläisiin törmäsi joka puolella.
Ilahduttavaa oli se, että suomalaisia oli myös pelintekijäpuolella. Housemarque näkyi messuilla jopa valkokankaalla, kun Infogrames esitteli Supreme Snowboardingia. Tutustuminen jäi turhan hätäiseksi, mutta ilman Suomi-lisääkin uskaltaa kehaista, että näyttävästä lumilautailusta on kyse ja hienoa grafiikkaa ihaillaan ilta- ja päivärinteessä, auringon paisteessa, sumussa ja lumisateessa. Muuten noudatellaan snoukkapelien perinteitä, sillä tarjolla on kuusi erilaista laskijaa, kolme lautaa ja ainakin yhdeksän rataa. Peliä oli esittelemässä Housemarquen Jani Penttinen. Me katsastamme Snowboardingin paremmin heti alkusyksystä.
Remedy ei ollut paikalla ja Max Paynea esiteltiinkin muiden G.O.D:n pelien joukossa Take 2:n osastolla pelkkänä pyörivänä demona. Ehkä on hyväkin, että Max Payne -hyp
elle lyödään vähän jarrua päälle, ja annetaan Remedyn keskittyä pelin hiomiseen.
Kolmas suomalainen peli, tässä lehdessä arvosteltu, TTT ei osunut silmiini Take 2:n osastolta, vaikka saattoi se siellä ollakin.
Omat pirskeet
G.O.D. ei ollut messuhallissa, vaan vastapäätä olevalla parkkipaikalla, mihin se oli pystyttänyt asuntovaunun per peli. Idea sinänsä oli ihan hyvä ja keskellä olevassa kahvilassa istuskeli porukkaa, mutta kovin tuntui hiljaista olevan. Kaikki eivät ehtineet, muistaneet tai huomanneet lähteä messuilta varta vasten Gatheringia tapaamaan.
Ritualin Levelord kertoi, että Sin kakkosta ei tule ainakaan Ritualilta. "Meille tuli pieniä erimielisyyksiä Activisionin kanssa siitä, kenen virhe oli julkaista Sin keskeneräisenä. Nyt keskitymme tekemään Heavy Metalia, joka perustuu samannimiseen sarjakuvalehteen ja on jatkoa tulevalle elokuvalle", kertoi Levelord.
Myös Interplay oli kovin piilossa oman käytävänsä varrella. Huoneen ovella seisoi aseistettu turvamies, joka tarkisti, että jokaisella tulijalla varmasti oli leima kädessä. Miksi, oi miksi?
Interplayn valikoima oli hyvinkin vakuuttava. Baldur's Gaten parannellulla enginellä tehty Planescape: Torment oli todella lupaavan tuntuinen roolipeli, jossa jo kuollut pelaaja yrittää selvittää kuka hän on ja missä.
Vanhaan tuttuun pikkuenkelipeliin Messiahiin oli saatu jo juonenpoikasta, eikä enää pelkkää animaatio- ja enginenesittelyä. Messiahissahan pelaaja on pieni vaippapöksyinen enkeli, joka kykenee sujahtamaan sisälle ihmiseen ja ottamaan hänet valtaansa. Koska enkeli itsessään on hyvin heikko eikä kestä tappelua, koko peli perustuu siihen, että valitsee itselleen kulloinkin sopivimman käskytettävän. Vartijakaverit saattavatkin kokea hyvin ikäviä yllätyksiä.
Planet Moon Studiosin Giants: Citizen Kabuto alkaa jo näyttää pikkuhiljaa peliltä. Ideana on valita ketä pelaa: jättimäistä Kabutoa, jonka ravintoa ovat kauniissa maisemassa vaeltavat eläimet, sotilasjoukkoa vai upeata veden haltijatarta, joka kykenee nostattamaan vaikka myrskyn. Giantsin on tehnyt sama porukka kuin MDK:n, joten tiedossa on myös omituista huumoria.
Sierra, eiku Cendant, eiku Havas
Havas Interactive on nykyisin se nimi, joka ennen tunnettiin Sierrana. Jostain syystä vanha pelifirma vaihtaa omistajaa tämän tästä.
Lupaavin tulokas Sierralta on ehdottomasti Homeworld, kolmiulotteiseen avaruuteen sijoittuva reaaliaikainen strategiapeli, jossa vitsinä on juuri kolmiulotteisuus: vihollinen voi iskeä mistä suunnasta tahansa. Kaksiulotteisissa strategiapeleissä kouliintunut strategiantaju ei välttämättä toimi avaruudessa.
Babylon 5 taas on siirtynyt jonnekin ensi vuoden puolelle. Avaruustaistelustrategiassa seikkailevat myös televisiosta tutut hahmot, mutta vieläkään esillä ei ollut kuin kauniita aluksia. Nyt ne tosin osasivat jo ampua.
Pharaoh on Egyptiin sijoittuva Caesar, eli rakentelua ja kansasta huolehtimista pyramidien varjossa. Kauan odotetun Gabriel Knight kolmosen julkaisu on nyt syyskuussa. 3D-pelirunkoa käyttävän seikkailun hahmot näyttivät hiukan rujoilta ja kulmikkailta, vaikka kuvien perusteella luvassa onkin kaunista maisemaa.
Pelikeskus
Games Centralina itseään tituloinut GT Interactive keräsi valtavasti porukkaa Unreal Tournamentilla. Alituinen jono kiersi pelipaikkoja.
Pienessä pimeässä huoneessa piilossa yleisöltä istui Clayton Kauzlaric, Cavedogin Total Annihilation -mies, joka esitteli Kingdomsia. Saimme previkan mukaamme ja esimulgasu on tässä lehdessä.
Upean näköinen on Amen: The Awakening. Pelaaja on SAS:n huippusalainen kommando Bishop Six, jonka tehtävänä on arvatkaa mikä. Joka tapauksessa piispa ei pääse päämääräänsä roiskimalla lyijyä ympäriinsä, vaan olemalla ovela, kuin Thiefissä ikään. Jokaiseen ongelmaan luvataan monta eri ratkaisua, erityisen vaikuttavan näköinen oli upeista riippusilloista koostuva puzzle, jossa sillat hajosivat alta hyvin vakuuttavan tuntuisesti lauta kerrallaan, sitä mukaa kun niille astui.
Tuttuakin tutumpaa
Infogrames näytti pääasiassa jo ilmestynyttä Silveriä sekä ilmestymäisillään olevaan Outcastia. V-Rally 2 oli myös kova sana, PlayStationilla tosin.
Gremlinillä oli käytössään vain pieni esittelyhuone. Tunnelma osastolla oli odottavainen: kukaan ei tiennyt, miten firman myynti Infogramesille vaikuttaa yhtiön tuotteisiin ja varsinkin henkilökuntaan.
Ubisoft keskittyi esittelemään Tonic Troublea, joka tuntuikin varsin hauskalta tasohyppely-toiminnalta, sekä Raymania, joka saa peräti oman televisiosarjan ensi vuonna. Sarjakuvatarjontaansa (muun muassa Asterix-pelit) Ubi pääsee laajentamaan Akulla ja Mikillä.
Yleisvaikutelmaksi messuilta jäi tuttuus: kaiken tämän olen nähnyt jo aikaisemminkin. Tuotantoajat ovat venyneet niin pitkiksi, että pelejä esitellään kaksilla, jollei peräti kolmilla messuilla, ennen kuin ne lopulta valmistuvat. Hyvää kannattaa silti odottaa.
Tuija Linden
Kamalaa ja mahtavaa
E3 oli tällä kertaa huomattavasti aikaisempaa sivistyneempi tapahtuma. Osastot eivät olleet yhtä mielikuvituksellisia kolosseja, silikonikurvittaria joutui melkein metsästämään, julkkiksia ei näkynyt ja ylipäätään showbiziä oli karsittu reippaasti. Missään nimessä E3 ei silti ole mikään kuivan asiallinen tapahtuma, vaan kaikessa järjettömyydessään se on, kuten ensikertalainen Tuukka sanoi "samaan aikaan kamala ja mahtava".
Samalla kun ylimääräinen sälä on vähentynyt, ovat osastot entistä massiivisempia suurten ostaessa pienempiä julkaisijoita siipiensä suojaan. Ilmiö korostaa erästä ikävämpää pelibisneksen oiretta. Pelien varsinaisten tekijöiden ja suurten julkaisijoiden PR- ja markkinointi-ihmisten välillä on nimittäin hämmästyttävän suuri kontrasti. Ala on täynnä ihmisiä, jotka eivät koskaan pelaa mitään eivätkä ole oikeasti pätkääkään kiinnostuneita sen enempää peleistä kuin pelaajistakaan. Heille pelit ovat vain myytäviä tuotteita ja pelaajat kohderyhmä.
Poikkeuksiakin on, mutta kaikkein eniten ongelma korostuu kun PR-ihmisten pitäisi esitellä hieman marginaalisempia pelejä, kuten vuoropohjaiset strategiapelit tai simulaattorit. Eräskin PR-ihminen kuvaili edustamaansa lentosimulaattoria sanoin "no, se on jälleen yksi lentosimu, aivan kuin ne kaikki muutkin".
Onneksi oikeat pelientekijät eli koodaajat, graafikot, tuottajat ja suunnittelijat olivat aina väsymättömän ystävällisiä ja innostuneita keskustelemaan tekemisistään. Esimerkiksi eräs Rogue Spearin tekijä esitteli peliään täysin innoissaan viimeisen messupäivän viimeisellä minuutilla, kunnes joku julkaisijan edustaja tuli sanomaan, että nyt olisi aika lopettaa, johon tekijä vastasi vain, että "ei vielä, näytän vielä tämän...". Ei tietoakaan väsymyksestä tai leipääntymisestä.
Konsolihörhöilyä
Seitsemäntenä päivänä levätään, mutta minä menin kolmantena messupäivänä hetkeksi hurvittelemaan konsolipelien halliin. PlayStation 2:ta esiteltiin teknologiademoilla ja Gran Turismo 2:lla, mutta minuun sen erinomainen grafiikka ei tehnyt vaikutusta. Saman tasoista kamaa on jo nähty PC:llä.
Siinä missä PlayStation 2 yrittänee olla koko perheen viihdekeskus,
on Segan Dreamcast häpeilemättömästi "pelkkä" pelikone, joka rohkeasti noudattaa papanilaisten parhaita konsoli- ja kolikkopelien perinteitä. Dreamcastille oli tarjolla juuri sellaisia pelejä, joita PC:lle ei vieläkään tehdä, eli laadukkaita ja nopeita mättöpelejä ja tasohyppelyitä. Olen aina tykännyt Segan tavasta tehdä yksinkertaisen sujuvia pelejä ja luulenkin Dreamcastista tulevan todellisen kulttikoneen PlayStation 2:n viedessä valtamedian huomion. Siitä olen joka tapauksessa varma, että olen ensimmäisenä jonossa lunastamassa Dreamcastin, heti 9.9.99 kun se julkaistaan Jenkeissä, ja toivon mukaan myös Euroopassa.
Positiivisinta E3:ssa oli se, ettei PC-pelaajien tarvitse ainakaan vielä pelätä pelitarjonnan kaventuneen koko kansan kevyeksi viihdemössöksi. Tarjolla oli yllättävän paljon vähän marginaalisempiin ryhmiin kuuluvia pelejä, kuten realistisia simulaattoreita ja entistä taktisempaan suuntaan vietyjä 3D-ammuskeluja. Samaten nettipelaamista ollaan viemässä monessa pelissä aivan uudenlaisiin suuntiin.
Kovin monta tajuntaa räjäyttävää peliä ei messuilla esitelty, mutta tarjonnan laatu ja sisältö ovat paremmalla tolalla kuin vielä pari vuotta sitten. Suuria pettymyksiä ei ollut monta, mutta ehkä pahin niistä oli se, ettei Team Fortress 2:ta esitelty kuin parilla valmiiksi skriptatulla pätkällä ja ettei se ilmesty kun vasta aivan loppuvuodesta.
Hulppea grafiikka on lähes kaikissa peleissä jo niin itsestään selvä asia, etteivät tekijät enää jaksa vouhottaa pelkästään viimeisimmistä 3D-kikoista, vaan pitkästä aikaa puhutaan myös sisällöstä ja uusista ideoista.
Kaj Laaksonen
Kaizun himotuimmat
Rainbow Six: Rogue Spear
B-17 Flying Fortress 2
Black and White
Nox
Dreamcast
Väkivallan varjossa
Activision oli ilmiselvästi säikähtänyt Coloradon murhien liittämistä tietokonepeleihin ja firman edustajilla olikin tarkat ohjeet välttää kaikkea keskustelua väkivallasta peleissä. Ehkä samasta syystä Ravenin erittäin lupaava Soldier of Fortune oli piilossa.
Soldier of Fortune on tasan yhtä epäkorrekti kuin samanniminen lehti, jossa on muun muassa juttuja siitä, miten sinko on ainoa oikea väline kodinturvaan. Peli tuntui hyvältä yhdistelmältä Rainbow Sixin realismia ja perinteisten 3D-räiskintöjen edistynyttä tekniikkaa. Aseiden osumat vaikuttivat todella tarkasti ja vihollisilta pystyi muun muassa ampumaan aurinkolasit silmiltä tai napsauttamaan aseen kädestä. Soldier of Fortune perustuu Quake 2:n engineen, mitä ei heti uskoisi.
Raven Softwaren toinen uutuus oli Star Trek: Voyager _ Hazard Team, joka on ensimmäinen Quake 3:n engineä käyttävä peli. Ehkä tähän asti huonoimmasta Trek-sarjasta oli tehty hulppean kaunis 3D-räiskintä, mutta koska en ole trekkeri, en osaa sen enempää sen ansioita arvioida. Kaunista katseltavaa olivat Activisionin muutkin Star Trek -pelit. Star Trek: Armada on aidosti kolmiulotteinen avaruusstrategia ja leffaan perustuva Star Trek: Insurrection näyttäisi seikkailupeliltä.
Suurinta älämölöä Activisionin osastolla piti osaston ylle rakennettu ympyrän muotoinen areena, jossa pelattiin Quake III:a verkossa. Näytillä oli sama Q3Test, joka on jo kaiken kansan imuroitavana ja tässä numerossa esimulgasussa.
Koska Battlezone ei kaikista kehuista huolimatta myynyt kovin hyvin, on kuulunut huhuja jatko-osan olevan vain pelkkää räiskintää. Onneksi ne huhut osoittautuivat vääriksi, sillä Battlezone 2:ssa näytti olevan lähes kaikki samat taktiset elementit kuin edeltäjässä. Suurin uudistus oli tapahtunut maastoissa, jotka eivät ole enää paljaita kuumaisemia vaan täynnä kasvillisuutta ja elämää. Battlezone 2 ilmestyy kesän aikana.
Reilu vuosi sitten pahasti Total Annihilationin jalkoihin jäänyt Dark Reign on sekin saamassa jatko-osan, joka on edelleen reaaliaikainen strategiapeli, mutta tällä kertaa täysin kolmiulotteisena. Sekä Battlezone 2 että Dark Reign 2 ovat molemmat Pandemic Studiosin käsialaa ja ainakin kaverit osaavat tehdä silmiä hivelevän kaunista grafiikkaa.
Vanhat tutut
Interstate '82 ja Heavy Gear 2 käyttävät nekin molemmat samaa pelirunkoa. Interstate '82 tapahtuu nimensä mukaisesti 80-luvulla. Tiedossa on kaikki pahimmat yltäkylläisen vuosikymmenen kliseet Miami Vice -ällötyksineen. Autojen lisäksi tällä kertaa taistellaan jalkaisin ja muun muassa kolaroidaan autoja romuksi Las Vegasin Stripillä. Jottei homma olisi turhan vaatimatonta, on asevalikoimassa muun muassa Ronald Raygunin kovasti aikoinaan toitottama SDI-laserase.
Heavy Gear 2 on julkaisua vaille valmis. Se näyttää Mechwarrior-kloonilta, mutta on oikeasti lähempänä 3D-räiskintöjä nopeine kontrolleineen ja pienempine mecheineen. Osa taisteluista käydään painottomasti avaruusasemien pinnoilla, mikä oli lievästi sanottuna eteeristä.
Jedi Knightin pääsuunnittelijoiden perustaman Nihilistic Softwaren ensimmäinen peli on saman nimiseen roolipeliin perustuva Vampire: The Masquerada _ Redemption. Tietokoneversio on kolmiulotteinen, vuoropohjainen roolipeli, jossa perinteiset iloiset fantasia-aiheet on korvattu synkän goottisilla sävyillä. Redemptionin tarina keskittyy Prahassa asustelevaan vampyyriin nimeltä Christof Romuald, jonka verenmakuista elämää seurataan kahdeksan sadan vuoden ajan.
Kovana ja pehmeänä
Microsoftin osastolla pääosassa olivat Age of Empires 2: Age of Kings, johon palaamme pelin tuottaja Bruce Shelleyn haastattelussa myöhemmin. Toinen suuri uutuus oli Chris "Wing Commander" Robertsin Digital Anvil -firman uusi peli Starlancer, joka suoraan sanoen näytti vain erittäin kauniilta ja modernilta versiolta Wing Commandereista. Sarjaan kuuluu myös toinen peli, Freelancer, jota näytettiin vain suljettujen ovien takana, emmekä tällä kertaa päässeet sinne. Eräs pelin nähnyt toimittaja kutsui sitä "kaikkien aikojen suurimmaksi peliksi", mitä se sitten tarkoittaakin.
Avaruuteen sijoituu myös Digital Anvilin kolmiulotteinen strategiapeli Conquest: Frontier Wars. Eikä siinä kaikki, Digital Anvililta on tulossa myös palkkasoturipeli Loose Cannon, jossa taistellaan paitsi jalkaisin, myös yli viidellätoista kustomoitavalla ajoneuvolla.
Flight Simulator 2000 ilmestyy kahtena versiona. Toinen on tarkoitettu aloittelijoille ja toinen kokeneille lentäjille. Suurin näkyvä uudistus oli paljon entistä parempi maastografiikka, mutta siviililentosimujen kilvasta tulee kova, sillä myös Looking Glassin Flight Unlimited III ja Gathering of Developersin Fly! vaikuttivat hemmetin hyviltä.
Microsoftin ohjaimissa oli hyviä sekä huonoja uudistuksia. Täysin ilman kuulaa toimiva ja vilkkuvaloineen futuristisen näköinen Intellimouse Expoler ei tarvitse hiirimattoa alleen vaan toimii tarkasti vaikka housunlahjetta vasten. Uusia peliohjaimia oli kaksi, joista SideWinder GamePad Pro ei vaikuttanut ollenkaan niin hyvältä kuin Microsoftin nykyinen padiohjain. SideWinder Dual Strike on tarkoitettu 3D-räiskintöihin korvaamaan hiiri ja näppis, tosin Microsoftin edustajien mukaan se ei ole tarkoitettu Quaken hardcore-pelaajille, vaan "cooliksi" vaihtoehdoksi satunnaisille pelailijoille. Ei vakuuttanut.
Uudestisyntynyt MicroProse
Lelujätti Hasbro tuntuu ymmärtävän hankkimansa MicroProsen vahvuuden. Hasbro itse keski
ttyi valtavalla osastollaan leluista tehtyihin lastenpeleihin, vanhojen kolikkopelien uusversioihin ja lautapelien tietokoneversioihin, mutta MicroProsen se antoi keskittyä strategiapeleihin ja simulaattoreihin. Vanhan veteraanin tarjonta olikin yksi messujen vahvimmista.
Näkyvimmin Prosen osastolla jytisi kesäkuussa ilmestyvä Mechwarrior 3, joka vaikuttaa juuri niin hyvältä kuin demo antoi olettaa. Vieläkään Mechwarriorista tehdyt tietokonepelit eivät ole täydellisen uskollisia kaikille lautapelin säännöille, mutta Mechwarrior 3 pääsee erittäin lähelle.
B-17 Flying Fortress 2 "The Mighty Eighth" on Wayward Studiosin ensimmäinen lentosimu ja kaverit tähtäävät heti korkealle. Nimensä mukaisesti pääosassa on B-17 "lentävä linnoitus", joka on mallinnettu Norden-pommitustähtäintä myöten niin tarkasti kuin mahdollista. Pommarin sisällä kaikki miehistön jäsenet liikkuvat omina polygonihahmoinaan. Miehistön puuhailun seuraaminen koneen sisällä oli jo yksissään hauskaa, mutta mikä parasta, moninpelissä miehistön voi täyttää ihmispelaajilla.
B-17 2:ssa tuntuu olevan kaikki tarpeelliset elementit: dynaaminen kampanja, realistiset lentomallit sekä pommittajille että hävittäjille, kunnollinen maasto sekä kolmiulotteiset pilvet, jotka eivät ole pelkkää silmänruokaa. Hauskana yksityiskohtana moottorit paitsi savuttavat, myös päästävät ulos öljyä, joka voi roiskua omaan tuulilasiin ja takana lentävän koneen päälle. B-17:n lisäksi tärkeimmät liittoutuneiden ja saksalaisten hävittäjät ovat lennettävinä. Tuskin maltan odottaa. B-17 Flying Fortress 2 ilmestyy loppuvuodesta.
Gunship 3 jatkaa modernisoituna edellisten Gunship-kopterisimujen linjalla. Apachen lisäksi siinä voi lentää kolmella eri kopterilla. Mielenkiintoisimmalta uudistukselta näytti erinomainen maasto, jossa vihdoin viimein myös metsät ja puut on tehty kunnolla. Gunship 3 näytti upealta, mutta ilmeisesti työtä on vielä paljon, sillä se ilmestyy vasta joskus ensi vuoden aikana. Jatkossa sen pystyy linkkaamaan moninpelissä yhteen tulevan M1 Tank Platoon 3:n kanssa.
GP500 lupaa olevansa realistisin prätkäpeli tähän asti. Peli perustuu vuoden 1998 500-kuutioisten Grand Prixiin, joten mukana ovat kaikki oikeat kuskit, prätkät ja radat. En päässyt peliä kokeilemaan, mutta ainakin se näytti upealta.
Grand Prix Legendsin jäljille, mutta vielä kauemmaksi historiaan suuntaa Spirit of Speed 1937. Sen sijaan Grand Prix 3:sta ei hiiskuttu sanaakaan eikä sitä ollut näytillä, vaikka Geoff Crammondin tiedetään kehittelevän sitä jo.
Civilization: Test of Time ei olekaan pelkkä Civilization 2 paremmalla grafiikalla, vaan peliin on lisätty muutamia mielenkiintoisia uudistuksia, kuten päällekkäiset maailmat, joissa voi rakentaa sivilisaation vaikka kilpailijoiden kaupunkien alle. Peli ei myöskään pääty Alpha Centaurin löytymiseen, vaan homma jatkuu rinnakkain avaruudessa ja maan päällä. Pelimuotoja on laajennettu fantasiaan ja scifiin. Midgard-skenaariossa pelataan neljässä yhteen linkatussa maailmassa: maan- ja veden alla, maan pinnalla ja taivaassa. Lalande 21185 -skenaario tapahtuu kokonaan tulevaisuudessa.
Kaj Laaksonen
Viva Las Westwood!
Modernissa konttorikompleksissa Las Vegasissa majaileva Westwood keskittyy tällä hetkellä kahden pelin valmiiksi saattamiseen. Command & Conquer: Tiberian Sun on niistä taatusti tunnetumpi ja odotetumpi, mutta E3:ssa ensi kertaa esitelty toimintaroolipeli Nox on vähintään yhtä kiinnostava. Pääsimme tutustumaan Westwoodin studioon, joka sijaitsee jossain Las Vegasin keskustasta suoraan Area 51:n suuntaan.
Toiveiden täyttymys
Tiberian Sunissa kamppailevat maan herruudesta tutut GDI, NOD sekä uutuutena tiberiumille altistuneet mutantit, jotka vihaavat NODia enemmän kuin ankeaa elämäänsä. Juoni paljastaa, miksi tiberium ilmestyi maapallolle sekä, mitä todella tapahtui NODin pahamaineiselle johtajalle Kanelle ensimmäisen Command & Conquerin lopussa. Lähtökohta ainakin on kunnianhimoinen, sillä Westwood on päättänyt tehdä helposti pelattavan mutta syvällisen reaalistrategiapelin.
Yksinkertainen ja toimiva perusrunko, jossa rakennetaan taloja tukikohtaan, joista saadaan yksiköitä, joita ohjataan vain yhdellä hiiren korvalla on lähes sellaisenaan tallella. Kaiken raaka-aineena toimivaa tiberiumia on nyt kahta lajia, perinteistä vihreää ja räjähtävää sinistä. Sininen tiberium on yhtä tehokas kuin ydinpommi ja metallia ampumalla kentän voi laukaista, mutta samalla menettää kaiken korvaamattoman tiberiumin. Paikallaan nysvääjien kiusaksi maaperä kasvaa läpitunkematonta rikkaruohoa, jonka kasvualue laajenee jatkuvasti ja kasvin kohdatessa rakennuksia tai yksiköitä se kuluttaa ne nopeasti pelkäksi romuksi.
Armeijasta näkee heti yhdellä silmäyksellä mitä yksiköt ovat tekemässä. Vihreät viivat kukkulalle merkitsevät, että kaverit ovat vain kiipeämässä mäelle ja punaiset viivat tarkoittavat, että porukka on hyökkäämässä sinne. Tulikosketuksen saatuaan joukot eivät poukkoile päämäärättömästi ympäriinsä, vaan yksiköille voi antaa välietappeja tai tuhottavien kohteiden tärkeysjärjestyksen. Systeemi on muuten kätevän oloinen, mutta ryhmä ei pysy kasassa vaan nopeimmat yksiköt häröilevät kauas muiden edelle. Tämä voi osoittautua ongelmaksi, sillä prätkäjengissäkin voi olla eri vauhtisia kavereita, koska kokemusta keränneet soturit paitsi taistelevat paremmin myös liikkuvat alokkaita nopeammin.
Valoefekteillä loogisuutta
Grafiikkamoottori on pantu kokonaan uusiksi, jolloin mukaan tulee sellaisia ominaisuuksia kuin kolmiulotteinen maasto ja vuorokaudenajan myötä muuttuva valoisuus. Valoefektit ovat juuri yksi niistä pikkujipoista, joilla peliin on saatu lisää mielenkiintoa. Pimeässä oleviin joukkoihin osuu huonommin, mutta rakentamalla valonheittimiä saa hyökkääjät valaistua ja osumatodennäköisyyttä parannettua. Maailma on yritetty tehdä mahdollisimman loogiseksi, joten metsässä lymyävän vihollisen saa näkyviin puut sytyttämällä. Ongelmana on vain se, että niin metsäpalo kuin myrkyllinen savukin leviää tuulen mukana ja hetken kuningasajatukselta vaikuttanut merkkivalo voi kostautua moninkertaisesti.
Valaistuksen lisäksi peli on täynnä vastaavia ominaisuuksia, joita voi oppia kokeilemalla ja käyttää hyväkseen. Kranaatit pomppivat alamäkeen, jolloin niitä voi huipulta ampua kauemmas ja alamäestä ampuessa ne saattavat kimmota takaisin syliin. Maastoon syntyviä kranaattikuoppia voi käyttää suojana vihollistulta vastaan, talvitehtävissä järvet ja joet jäätyvät, mutta liian ohut jääkerros tai räjähdykset voivat upottaa järvellä kulkevan raskaan aluksen.
Moninpeli onnistuu neljän pelaajan kesken netissä ja kuuden välisinä koitoksina lähiverkossa. Nettipeliä varten Westwood pistää pystyyn oman palvelimensa, joka pitää ranking-taulukkoa Tiberian Sunin pelaajista. Pelissä on automaattinen karttaeditori, joka tekee annettujen arvojen pohjalta kartan, jolloin kenelläkään ei ole etua maaston tuntemisesta. Taisteluiden ja sään tahtiin muuttuva maasto ei edes rajoita pelaamista, sillä suurimpien kenttien luvataan olevan kaksi kertaa kookkaampia kuin Red Alertissa.
Sinikankaan tähdet
Uusia rakennuksia ja yksiköitä on tietenkin lisää. Kiinnostavimmasta päästä on NODin suojakenttä, joka verhoaa koko tukikohdan niin, ettei sitä erota kuin aivan viereen eksynyt jalkaväkiyksikkö. Täydellisesti tukikohtaa ei voi piilottaa, sillä laite syö rutosti energi
aa ja viimeistään kentän laidalta esiin putkahtavat NOD-joukot paljastavat piilopaikan.
Toisen yllätysmomentin tarjoaa maahan kaivautuva APC, joka voi ilmestyä maan alta vaikka suoraan vihollistukikohtaan, ja kävelevä Hunter Seeker -pommi, jonka tehtävänä on vain kulkea päättömästi maastossa. Jos vehje kohtaa minkä tahansa vihollisen se räjäyttää sekä itsensä että vihollisen. Laite on kätevä vahvoja vihollisia vastaan sekä viimeisiä vastustajia saalistaessa.
Tarina etenee video-osuuksissa, joihin on panostettu huomattavasti voimavaroja. Pääosiin on palkattu Darth Vaderin tummana äänenä tunnettu James Earl Jones, joka esittää GDI:n johtajaa kenraalia Solomonia. Hänen kakkosmiehenään toimii komentaja McNeil, jota näyttelee Terminatorista tuttu Michael Biehn. Westwoodin omaa väkeä edustaa Nodin komentajana tuttu Kane eli Joe Kucan.
Kohtaukset kuvattiin lavasteita useammin pelkän sinikankaan edessä, jolloin ympäristön tapahtumille loihti Babylon 5:ssä ja Godzillassa työskennellyt Ron Wild. Saa nähdä, joutuuko osa videopätkistä leikkaamon lattialle viimeistään Euroopassa, sillä rajuimmassa kohtauksessa viilletään mieheltä kurkku auki kansanjoukon hurratessa.
Westwood uskoo Tiberian Sunin mahdollisuuksiin. Talo julkaisee myyntiin pelkkää numeroitua erikoispainosta 50 000 kappaletta. Spesiaalipaketissa on tavallista kattavampi ohjekirja, soundtrack ja muuta lisäkrääsää.
Ainakin nopean ennakkotutustumisen valossa Tiberian Sun vastasi yllättävän hyvin Pelit 4/98:ssa ollutta ensimmäistä hypejuttua. Valmiin pelin arvioitiin ilmestyvän jo kesän aikana, mutta samalla Las Vegasin autiomaasta muistutettiin kesäsäiden jatkuvan siellä pitkälle muun maailman syksyyn.
Nix, nax, NOX
Nox voi pikaisesti silmäiltynä näyttää kovasti Diablolta, mutta on oikeasti aivan eri tyyppinen peli. Se on kuin yhdistelmä Diabloa ja Magic: the Gatheringiä. Tuukan kanssa pitkäksi venyneessä pelisessiossa suurimman vaikutuksen tekivät intuitiivisen helpot, mutta monipuoliset kontrollit ja todella fiksu taikasysteemi, jossa taikoja voi paitsi yhdistellä toisiinsa, myös kumota vastataioilla sekä koittaa jallittaa vastapelaajia erilaisiin ansoihin.
Ympäristö ei ole pelkkä tausta, vaan lähes kaikkea pystyi käyttämään, liikuttelemaan ja ennen kaikkea tuhoamaan. Kaiken päälle Noxin taikaefektit olivat hulppean komeaa katseltavaa.
Noxiin tulee kymmenien pelaajien moninpeli ja yksinpelissä se generoi joka kerralla uudet luolastot, joten pelattavaa luulisi riittävän pitkäksi aikaa. Vaikka Nox onkin itse asiassa Virginin konkurssissa Westwoodille siirtyneen Irvinen studion peruja, se on tyypilliseen Westwood-tapaan helppo oppia ja sujuva pelata.
Theme EA
Electronic Arts oli oma mahtipontinen itsensä PC-puolen suurimmalla osastolla. Pääosassa näyttivät olevan urheilupelit, mutta osaston liepeiltä löytyi monia EA:n siipien suojissa olevia tuttuja pelitaloja uutuuksineen.
Bullfrog esitteli kahta tunnetun pelin jatko-osaa. Theme Park World ei etukäteen kiinnostanut pätkääkään, mutta pelin tuottajan tekemän esittelyn jälkeen muuttui suhtautuminen kummasti.
Oman huvipuiston suunnittelu on tehty tavattoman helpoksi ja uuden täysin kolmiulotteisen enginen takia se on myös hemmetin havainnollista ja hauskan näköistä. Erilaiset laitteet ja vuoristoradat ovat kerrassaan upeita ja vaikka peli näyttää yksinkertaiselta, on taustalla bisnes-simulaatio, jossa pelaaja voi kontrolloida huvipuistonsa kaikkia pikku aspekteja aina ihmisten palkkauksesta jäätelön hintaan ja ajeluiden kestoon.
Hulvattominta Theme Park Worldissa on kuitenkin se, että pelaajan ei tarvitse olla pelkkä sivustakatsoja, vaan puistoon voi mennä itse liikkumaan ja kokeilemaan laitteita ikään kuin puiston vieraan näkövinkkelistä. Systeemi toimii kerrassaan mainiosti.
World pelin nimeen tulee siitä, että oman huvipuiston voi lähettää Bullfrogin nettipalvelimelle, missä kuka tahansa voi käydä kokeilemassa omaa huvipuistoasi. Kävijät voivat äänestää palvelimella ja pistää huvipuistoja eri kriteereillä paremmuusjärjestykseen. Parhaille on kuulemma luvassa monenlaisia palkintoja. Muutenkin nettiä on pelissä käytetty hyväksi, sillä omasta huvipuistosta voi lähettää vaikka kuvalla varustetun postikortin sähköpostina. Bullfrog lupasi myös rakentaa weppisivuilleen ajoittain uusia laitteita pelaajien imuroitavaksi.
Tuttuja & odotettuja
Peter Molyneaux piti messuja edeltävänä päivänä seminaarin tekoälyn historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, ja käytti esimerkkinä Black and Whitea. Esitelmän jälkeen yleisö oli meidät mukaan lukien ällikällä lyöty: Black and White saattaa hyvinkin olla hypensä ansaitseva mullistaja. Seminaarista lisää seuraavassa numerossa.
Lähes yhtä vaikuttavan esityksen antoi myös Richard "Lord British" Garriot. Siitäkin enemmän ensi numerossa, mutta hyvänä uutisena on pakko kertoa, että Garriot on vuodessa tullut järkiinsä ja unohtanut Tomb Raider -kotkotukset. Ascensionista on kolmiulotteisuudesta huolimatta tulossa oikea Ultima.
Looking Glass on jakanut pelinsä kahdelle julkaisijalle. Thief 2 on tulossa Eidoksen kautta ja vaikka se on vielä pahasti vaiheessa, näyttää grafiikka paljon ensimmäistä osaa paremmalta.
Electronic Artsin kautta julkaistavista Looking Glassin peleistä odotetuin on varmasti System Shock 2. Ensimmäisen pelin ystävät tuskin pettyvät jatko-osaan, sillä vanha tuttu Shodan on jälleen pistämässä systeemit sekaisin. Pelaaja taistelee seonnutta tekoälyä vastaan taistelemalla sekä fyysisesti että psyykevoimilla Shodanin rakentamia mutantteja ja robotteja vastaan. Vielä suuremmassa roolissa on hakkerointi moniin avaruusaseman järjestelmiin kuten sähkölukkoihin, valvontakameroihin ja asejärjestelmiin, jotka voi kääntää vihollista vastaan.
System Shock 2:n käyttöliittymä ja liikkuminen ovat tuttua kamaa edeltäjästä, tosin reippaasti viilailtuna. Uutta sen sijaan on moninpeli, jossa Shodania vastaan voi käydä kimpassa toisen ihmispelaajan kanssa.
Lentoon!
Tähän asti Looking Glassin lentosimut ovat olleet pelkkää siviili-ilmailua ja linja tulee jatkumaan Flight Unlimited 3:ssa. Sen rinnalle on kuitenkin tulossa Flight Combat: Thunder Over Europe. Tekijöiden mukaan se on realistinen näkemys ilma-taistelusta Euroopassa. Konevalikoimassa on kymmeniä variantteja tunnetummista hävittäjistä. Niiden lisäksi lennettävinä on muutamia pommikoneita kuten JU-88, Lancaster ja Stuka. Hulppein koneista on kuitenkin rakettimoottorinen Me 163 Komet.
Mukana on myös saksalaisten sodan aikaisia asekokeiluita, kuten hävittäjän selkään asennettu kranaatinheitin, joka ampuu automaattisesti hävittäjän lentäessä pommitusmuodostelman alta. Uusi jippo ovat myös yötehtävät. Demonstraatio yöpommituksesta valonheittimien keilojen seassa oli hyvinkin vaikuttava. Hyvä etteivät WW2-lentosimut jääneet vain hetken huumaksi.
Jane's USAF antaa lennettäväksi kaikki yleisimmät nykyaikaiset USA:n ilmavoimien koneet. Se on kuin yhdistelmä Jane'sin aivan ensimmäistä peliä, US Navy Fightersia. Grafiikkaengine on otettu Israeli Air Forcesta, mutta nyt maasto ei näytä enää läheskään niin rumalta. USAF:n todellinen koukku on sen moninpeli. Jane's aikoo tehdä USAF:sta massiivisen moninpelin, jossa pelaajat jaetaan kahdelle puolelle ja sota pyörii 24 tuntia vuorokaudessa. Valtaukset, konei
den saatavuus, kohteiden vauriot ynnä muu muuttuvat sen mukaan, miten pelaajat tehtäviään suorittavat. Olisiko vihdoin käsillä WarBirdsin tapainen satojen pelaajien lentosimu modernilla kalustolla?
Jane's F/A-18 jatkaa viimevuotisen F-15:n linjalla. Tuttua ovat puoliksi dynaaminen kampanja ja viimeistä nippeliä myöten tarkka ase- ja havaintojärjestelmien mallinnus. Suomalaisia kiinnostanee kuitenkin enemmän se, että F/A-18 sijoittuu pohjoismaihin ja siinä pääsee lentämään suomalaisilla Horneteilla. Jane'sin leipiin siirtyneen entisen WarBirds-konkari CJ "Smut" Martinin mukaan maastojen pohjana on käytetty aitoja topografisia karttoja, joihin yksityiskohdat on retusoitu käsityönä. Helsingin ympärillä ei taatusti tulla näkemään vuoristoa, kuten EF2000:ssa.
Graafisesti F/A-18 on aikamoinen harppaus F-15:ttä kunnollisine pilvineen ja F-15:n tapaan räjähdykset ovat spektaakkelimaisia. F/A-18 ilmestyy vielä tämän vuoden aikana, kuten myös Andy Hollisin toistaiseksi viimeiseksi jäävä Jane's A-10 Warthog, jota ei ikävä kyllä messuilla näytetty lainkaan.
Moottoripää
Need for Speed -sarja jatkuu kahdella uudella pelillä. Need for Speed: High Stakesin suurin uudistus on vaurioituvat autot, mutta paljon mielenkiintoisempi on Need for Speed 3:n pohjalle rakennettu Motor City. Sen innoittajana on ollut leffa nimeltä American Graffiti, joka lienee ainakin jenkkiautojen harrastajille tuttu.
Motor Cityssä rakennetaan oma 50-luvun hot rod. Tarjolla on sellaisia klassikoita kuten '57 Thunderbird, '65 Mustang ja '70 Chevelle. Kisoja käydään kilparadan lisäksi kaduilla ja netissä oman rassinsa voi pistää likoon kiihdytyskisassa muiden pelaajien rassien kanssa. Voittaja saa pitää häviäjän auton. Vanhana diinarina Kaizu oli erittäin tohkeissaan.
Hanki elämä
EA:n osaston ehkä suurin yllättäjä oli hiljaisen vaatimaton Will Wright, mies joka on kehitellyt muun muassa Sim Cityn ja perusti aikoinaan Maxis-yhtiönsä, koska mikään firma ei suostunut julkaisemaan Sim Cityä.
Wrightin uusin peli Sims ei ole enempää eikä vähempää kuin peli elämästä. Sim Cityjen kokonaisia kaupunkeja pyörittelevästä mittakaavasta on siirrytty aivan ruohonjuuritasolle ohjailemaan yksittäisen ihmisen elämää. Pelaaja rakentaa alter egolleen talon ja ohjailee jokaista pienen ihmisen elämän aspektia tehden suuria ammatinvalintaan ja rakkauteen liittyviä päätöksiä sekä aivan pieniä asioita, kuten keittäisinkö kahvia vai katsoisinko telkkarista futismatsia vai olisiko aika siivota makuuhuone. Päätös suudella bailuissa kaunista tyttöä voi päätyä naimisiinmenoon, perheen perustamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään.
Pelaajan ainoa tavoite on tehdä yhdestä hahmostaan tai kokonaisesta perheestä niin onnellinen kuin mahdollista. Hyvä työpaikka mahdollistaa suuremman ja hienomman kodin sekä kaikenlaisten ylellisyyksien hankkimisen, mutta myös ihmisten tunteilla ja henkisillä asioilla on pelissä sijansa. Hahmojen välille kehittyy monenlaisia ihmissuhteita, joista kaikki eivät ole hyviä ja pelin ihmiset muistavat, miten heitä on kohdeltu ja reagoivat sen mukaan. Hahmo voi myös sairastua, kuolla ja joutua erilaisiin onnettomuuksiin, riippuen siitä millaisia päätöksiä pelaaja tekee.
Fiksuna jippona oman Sims-perheen voi esitellä netissä. Peli osaa tehdä automaattisesti perheestä oman näyttävän kotisivun Maxisin palvelimelle, mistä kuka tahansa voi käydä kurkkimassa, miten muut pelaajat pärjäävät keinoelämiensä kanssa.
Simsin rakenne on täysin modulaarinen, eli siihen voi pultata uusia asioita myöhemmin, jolloin peli laajenee ja rikastuu vähitellen. Maxis aikookin julkaista pelin ilmestymisen jälkeen tasaisin väliajoin ilmaisia lisäpalikoita Simsiin. Wright ei tyrmännyt kysymystä siitä, voisiko oman kodin ja perheen jossain vaiheessa sijoittaa nettiin suureen "virtuaalikaupunkiin", jossa jokainen koti olisi eri pelaajan hoidettavana. Itse asiassa jotain vastaavaa on kuulemma jo kehitteillä.
Will Wright kertoi olleensa aina kiinnostunut arkkitehtuurista ja Sims syntyikin alunperin arkkitehtuurisimulaationa, joka kasvoi vähitellen aivan uusiin mittoihin. Minuun pienten ihmisten elämän ohjailu kolahti aivan totaalisesti ja ainakin aihepiiri on sellainen, ettei se sulje ketään pois. The Sims on kuin uusi, syvempi versio sellaisista kulttipeleistä kuin Little Computer People ja Alter Ego. Veikkaan The Simsin olevan tavattoman suosittu, sillä ketäpä ei elämä kiinnostaisi.
Kaj Laaksonen
Sarvipään paluu
Dungeon Keeper 2 ei sekään etukäteen aiheuttanut juurikaan väristyksiä. Bullfrogin Colin Robinson kuitenkin teki pian selväksi, että he ovat ottaneet ensimmäisen Dungeon Keeperin saaman kritiikin tosissaan. Omien sanojensa mukaan Colin kyllästyi Dungeon Keeperiin ensimmäisen kymmenen kentän jälkeen, koska siinä vaiheessa peli alkoi jo toistaa itseään. Luulenpa useimpien pelaajien kyllästyneen samasta syystä.
Perusidealtaan Dungeon Keeper 2 on edeltäjänsä kaltainen. Edelleen tarkoitus on rakentaa luolasto, turvata se inhottavilta hyviksiltä ja kerätä rahaa.
Suurimmat uudistukset ovat pelattavuuden hiomisessa ja tietysti grafiikassa. Hirviöt jakaantuvat nyt viiteen eri ryhmään. Bile Demonin kaltaisten blockereiden tarkoitus on vain sulkea tie vihollisilta ja ottaa vastaan iskuja. Flankerit, eli esimerkiksi varkaat pyrkivät kiertämään vihollisen selustaan, blitzerit koittavat iskeä vihollisen heikoimpiin taistelijoihin, velhojen ja jousimiesten kaltaiset supporterit ampuvat taikoja ja nuolia kauempaa. Lisäksi mukana on hahmoja, jotka eivät taistele lainkaan, vaan keskittyvät luolan rakenteluun.
Enää hirviöitä ei voi vain heitellä keskelle taistelua, koska ne ovat "tiputuksen" jälkeen hetken pökertyneinä ja siten helppoa riistaa vihollisille. Entiseen tapaan pelaaja voi siirtyä katsomaan peliä minkä tahansa hirviön silmistä, mutta tällä kertaa se on muutakin kuin pelkkä kikka. Omia hirviöitä voi kutsua mukaan ryhmään, jolloin ne taistelevat paremmin, mutta keskellä taistelua pelaaja ei välttämättä huomaa muun luolaston tapahtumia. Pelissä onkin mukana taika, joka moninpelissä näyttää, kun vastustaja katsoo taistelua hirviön silmin.
Jokaisella hirviöllä on omat kykynsä, jotka vaihtelevat myös 3D-tilassa. Esimerkiksi ritari katsoo maailmaa kapean silmikon läpi, kun taas kärpäsen suurin silmin maailman näkee hieman alienmaisesti ikään kuin laajakulmalinssin läpi.
Oiva lisä taisteluun on myös hirviöiden moraali. Esimerkiksi goblinit ovat yksinään pelkureita, mutta joukolla ne rohkaistuvat taistelemaan isompiaan vastaan. Pelko on muutenkin mukana esimerkiksi ansoina, joiden ainoa tarkoitus on herättää kauhua vihollisen joukoissa. Ylipäätään hirviöt reagoivat ylivoimaan ja alivoimaan, joten altavastaajina ne lähtevät herkästi karkuun ja toisaalta ylivoimaisina venyvät kovempiin suorituksiin.
Vanhojen tuttujen hirviöiden sekaan on tuotu muutamia uusia veijareita, kuten varkaat jotka ovat hyviä viemään vastustajan rahat ja puukottamaan selkään, mutta joita ei missään nimessä saa päästää lähelle oman luolan aarrekammiota. Vampyyrit kasvavat hautausmaalla ja osaavat hypnotisoida vihollisia omien joukkojen puolelle. Mistress on vanha tuttu sadomasokisti ja on saanut parikseen mustan enkelin, joka voi taistelussa kutsua ympärilleen luurankoja.
Uusista huoneista mielenkiintoisin on kasino, jossa hirviöt relaavat töiden välissä. Pelaaja voi määrite
llä kasinon pelien voittokertoimet ja paljon voittoja saaneet hirviöt pysyvät tietysti tyytyväisempinä, tosin pelaaja voi ryöstää hirviön rahat takaisin, kunhan vaan ei anna muiden hirviöiden nähdä ryöstöä, nimittäin siitä saattaa herkästi seurata kapina. Temppelissä hirviöt palvovat pelaajaa, joka voi uhrata rahaa, hirviöitä ja muuta. Riippuen urhausten sekoitussuhteesta, voi palkintona olla erilaisia yllätyksiä.
Taioilla pelaaja voi suoraan vaikuttaa taisteluun, menemättä kuitenkaan itse keskelle sitä. Hauskimpia on pelin päähenkilön, tulisia jalanjälkiä taakseen jättävän Horned Reaperin kutsutaika. Pelaaja ei itse sentään voi mennä rakastettavan sarvipään sisälle, mutta lyhyen hetken ajan Reaper tekee viikatteellaan selvää kaikesta mikä liikkuu. Lystisti Reaperin kutsutaian nimeksi on annettu "One Shot Horny", koska Reaperin voi kutsua peliin vain kerran per kenttä.
Vaihtelun vuoksi tehtävien tavoitteet vaihtelevat kentästä toiseen. Yhdessä saattaa esimerkiksi olla tarkoitus saada vihollisen sankari ansaan ja toisessa tietyn rahamäärän kerääminen. Raha ei muutenkaan ole ainoa menestyksen mittari, sillä sen lisäksi kerätään manaa taikoja varten. Luolaston voi painottaa joko rahan tai manan keräämiseen, mutta yleensä toisen kerääminen kostautuu toisen vähyytenä.
Dungeon Keeper 2 ei ehkä ole vallankumouksellinen uudistus, mutta tuntuu kuin useimmat edeltäjän mokat olisi paikattu. Se ilmestyy kesä_heinäkuussa, jolloin viimeistään selviää, onko pelattavuus niin hyvää kuin miltä se messuilla näytti.
Kaj Laaksonen
Combat General
Close Combateista tuttu Atomic Games on siirtynyt Mindscapen leiriin. Close Combat IV oli vielä aivan vaiheessa, mutta sen aiheena on saksalaisten ja liittoutuneiden välinen Bulgen taistelu. Uutuuksista mainittiin uudet visuaaliset sääefektit sekä toistaiseksi määrittelemättä jätetty "strateginen elementti", mitä se sitten tarkoittaakin.
Panzer General on edennyt jo kolmanteen osaansa. Panzer General III: Assault on edelleen vuoro- ja heksapohjainen ja ajallisesti se sijoittuu toiseen maailmansotaan. Uutta on kolmiulotteinen, 3D-kiihdytetty grafiikka. Karttaa voi pyöritellä vapaasti ja yksiköt on tehty polygoneista. Vauriot näkee suoraan esimerkiksi savuavina tai palavina yksikköinä.
Pelisysteemiä on muuteltu sen verran, että joukko-osastojen sijaan kokemusta keräävät nyt päälliköt, joita pelaaja johtaa. Päälliköiden taidot ja kokemus määrävät esimerkiksi minkä verran joukot liikkuvat ja kuinka usein ne pystyvät ampumaan. Suomalaisia skenaarioita ei tällä kertaa ole mukana. Harmi.
Warhammer-sarjan seuraava peli sijoittuu taas tulevaisuuteen. Warhammer 40.000: Rites of War pohjautuu Panzer General II:n pelirunkoon. Hieman Fantasy Generalia muistuttava vuoropohjainen strategiapeli nivoutuu ihmisten ja Tyranidien väliseen sotaan. Panzer Generaleista tuttuun tapaan yksiköt keräävät kokemusta, joka säilyy taistelusta toiseen. Kokemuspisteiden avulla yksiköitä voi kustomoida, niiden aseita voi parannella ja niille voi antaa uusia taitoja, kuten psyykkisiä Psyker-voimia. Rites of War ilmestynee vielä tämän kesän aikana.
Australialaisen Strategic Studies Groupin kulttisuosiota nauttiva Warlords-sarja on sekin siirtynyt Mindscapen siipien suojaan. Seuraava osa tulee luultavasti järkyttämään sarjan ystäviä, sillä kolmesta Warlords-sarjan edellisestä pelistä poiketen se on reaaliaikainen. SSG:n varapresidentti Gregor Whiley sanoikin heidän jättäneen tarkoituksella pelistä järjestysnumeron pois, koska Battlecry ei missään nimessä ole Warlords-sarjan seuraava osa, vaan aivan oma itsenäinen peli, joka vaan sattuu sijoittumaan Warlordsin maailmaan. Joka tapauksessa monet sarjan hyvät elementit, kuten ketterä tekoäly, sankarit ja taikasysteemi tuntuisivat olevan tallella. Whiley lupasi tulevan Warlords 4:n pysyttelevän vuoropohjaisuudessa.
Muistaako kukaan Reach for the Starsin? Jo pelkkä nimen mainitseminen varmasti värisyttää naavapartoja, nimittäin viisitoista vuotta sitten se oli täysin ylittämätön avaruusstrategia ja todellinen tiennäyttäjä. Mindscape on pyyhkimässä pölyt klassikon päältä ja tekee siitä modernisoidun version. Toistaiseksi Reach for the Starsin uusversio oli vielä aika vaiheessa, mutta ensimmäisenkin pelin tehneet kaverit esittelivät uudistettua grafiikkaa sekä käyttöliittymää. Hyvältä vaikuttaa.
SSI:n ja Mindscapen simulaattoreista näytillä olivat ikuisuusprojekti Flanker 2.0, laivastostrategia/simulaattori Fighting Steel ja ainoana oikeana uutuutena sukellusvenesimu Silent Hunter 2. Venäjällä kehitelty Flanker 2.0 tuntuisi säilyttävän edeltäjänsä SU-27 Flankerin äärimmäisen realismin, lisäten siihen upean ja varsin omaperäisen grafiikan. Pelin tuottaja Carl Norman esitteli, miten Sukhoilla laskeudutaan hassulla hyppyrikannella varustetulle, venäläisten ainoalle tukialus Kuznetznoville. Flanker 2.0 vaikutti ihme kyllä aivan valmiilta ja ilmestynee syksyn aikana.
Löytyi Mindscapen osastolta yksi täysin rauhallisesta linjasta poikkeava pelikin. Pitkään hypetty Prince of Persia 3D on lähes valmis ja myös edelliset osat tehnyt Jordan Mechner esitteli, miten näppärästi prinssi liikkuu kolmiulotteisessa maailmassa. Hassua, miten uudesta kuvakulmasta huolimatta millintarkka hyppely ja miekkataistelut olivat hyvällä tavalla juuri sellaisia kuin Prince of Persiassa kuuluukin olla.
Kaj Laaksonen
Mr. I-War
Infogramesin osaston edustalta löytyi herra nimeltä Glyn Williams esittelemässä uutta I-Waria. Glyn tunsi hyvin Pelit-lehden ja sanoi huomanneensa meidän olevan kovia I-War-fanaatikkoja.
Jenkeissä I-War tunnetaan nimellä Indenpendence War ja siitä on tulossa deluxe-versio, johon on lisätty kampanja Indiesin näkökulmasta. Tarjolla on uusia aluksia ja uusia aseita, joita ei ikävä kyllä julkaista pelkkänä lisälevynä. Tulevista suunnitelmista Glyn ei halunnut kertoa sen enempää kuin että tutuissa teemoissa liikutaan, mutta aika lailla uudenlaisin ja laajennetuin mahdollisuuksin.
Glyn sai meikäläisen kirjoissa messujen mukavimman miehen maineen. Vaikka tapasin hänet aivan messun viime hetkillä, oli hän itse ystävällisyys, ja jutteli letkeästi siitä, miten hänestä on hassua, miten Warhead ja I-War ovat tehneet hänestä eräänlaisen legendan ja kuinka häntä hieman naurattaa, kun aikuiset toimittajat pyytelevät nimikirjoituksia ja tunkevat samaan valokuvaan. Omasta mielestään hän tekee vain duunia josta tykkää, ilman sen kummempaa glamouria.
Glyn kertoi myös tsekkailleensa muita avaruuspelejä ja sanoi diggailevansa X-Wing: Alliancesta, mutta myhäili samalla ettei hänen parin vuoden takainen pelinsä edelleenkään näytä hassummalta, kun muut ovat vasta saamassa sitä kiinni. Jonkun muun suussa moinen kuulostaisi tympeältä pullistelulta, mutta tämän herran suussa se oli vain hyväntahtoista piikittelyä.
Kaj Laaksonen
Spörtin sporttiset
Urheilupelikuningas EA Sports saa itselleen lisää kilpailijoita melkein omasta talosta: EA:n julkaisulistoilla oleva Fox Interactive perustaa Fox Sports -osaston.
Midway tekee kolikkohalleista tutusta NBA Showtime: NBA on NBC:stä PC-version. Kyseessä on 2 vastaan 2 -korismatsi, jossa riittää hauskuutta, erikoisefektejä ja näyttävyyttä, mutta aidosta koripallosta muistuttaa vain pistelasku. Kolikkokäännös löytää varmasti kohderyhmänsä PC-pelaajistakin.
FOX Sports Entertainment esitteli vähän vakavamman korispelin, joka messujen aikaan totteli työnimeä Pro Basketball 2000. Ulkoisesti peli ei yllä viime vuotisen NBA Liven tasolle, mutta muuten NBA-korikseen keskittyvä peli vaikutti hyvältä ja siitä löytyy vähintään kaikki se mikä kilpailijoistakin, pelaajakaupat, valmennustaktiikat, harjoitukset, hienot donkit ja näyttävät korit. EA:n NBA Live ei valitettavasti ollut esillä, sillä peli oli vielä niin varhaisessa kehitysvaiheessa, ettei siitä juuri ollut näytettävää.
EA ainakin aloitti NHL 2000:n demoamisen yllättävästi, sillä ensimmäinen paljastettu uutuus oli mahdollisuus lisätä grafiikkatiedostoihin oman digitaalikuvansa, jolloin voi nähdä ilmielävän itsensä juhlimassa osumaa Teemun ja Paulin kanssa. Kasvoilla leikitään muutenkin, sillä viime vuoden NBA Livesta kopioitiin muuttuvat ilmeet ja jatkossa kaverit murjottavat jäähypenkillä tai tuijottavat epäuskoisina haamupelastukseen venynyttä veskaria.
Merkittäviäkin uudistuksia on luvassa, sillä tekoäly laitetaan täysin uusiksi ja ensi syksynä maalejakin pitäisi syntyä kaikkialta hyökkäysalueelta. Eurooppalaisten mieltymykset ja heiltä saatu palaute koitetaan ottaa entistä paremmin huomioon jo suunniteluvaiheessa. Hyvä niin, sillä pohjoisamerikkalaisessa ja pohjoismaisessa kiekkoilussa on eroa muussakin kuin pelaajien palkkapussissa.
Tänä vuonna NHL-sarja saa vaihteeksi varteenotettavan kilpailijan, kun FOX Sports tuo kauppoihin oman lätkäpelinsä työnimellä NHL Championship 2000. Lupauksia herättelevästi lätkäpelin ohjelmoi samainen Radical Entertainment, joka oli vastuussa kulttimaineen saavuttaneesta Powerplay 98:sta. Ainakaan enakkovaikutelman perusteella mitään Powerplay 2000:tta ei ole luvassa vaan Championship on omanoloisensa peli, jota keskeneräisyydestä huolimatta oli hauska pelata. Syksyllä nähdään, kumpi lätkäpeleistä jää vilttiin, molemmista kun on tietysti mahdotonta pitää yhtä aikaa.
Piristävästi vain alle puolet messuilla näkyneistä urheilupeleistä käsitteli jalkapalloa. Viimeksi Canal+ liitettiin jalkapalloon, kun kanava osti Valioliigan lähetysoikeudet itselleen eikä Suomessa nähdä lauantaisin futista kuin lautasella. Nyt kanava on lainannut nimensä ja tv-kommentaattorinsa Infogramesin julkaisemaan Canal+ Football 99 -peliin, joka käsittelee eurooppalaista seurafutista.
FOX Sportsin versio jalkapallosta liikkui vielä työnimellä Soccer 99. Yllättävästi se on Gremlin Interactiven tekemä ja on paljon mahdollista, että maajoukkuefutikseen keskittyvä peli esiintyy Euroopassa Actua Soccer -nimellä. Gremlin on siis tehnyt pelin Foxille, jota levittää Euroopassa Activision. Onko meillä siis kohta kaksi eri versiota Actua Soccerista samaan aikaan ulkona?
FIFA 2000 vaikutti olevan paljolti samoilla linjoilla kuin viimeksikin. Peli näyttää taas kerran paremmalta kuin kilpailijat ja animaatioihin on saatu selvästi lisää elävyyttä käyttämällä motion capturessa yhden miehen sijasta kahta yhtä aikaa. Kuulostaa kikkailulta, mutta vaikka pallontavoittelutilanteissa ja taklauksissa taisteluparin liikkeet ovat entistä aidompia kun tönimiset ja nojaamiset vaikuttavat heti vastustajaan. Pelkäksi grafiikalla leikkimiseksi FIFA:n uudistukset eivät jää, vaan tekoälyn ja varsinkin maalivahtien kehutaan parantaneen peliään viime kerrasta.
Kiinnostavana projektina EA työstää FIFA:a arcademaisemman futispelin, josta tehdään suurimpiin jalkapallomaihin omat versionsa, joissa lokalisointi menee valikoiden kääntämistä pidemmälle. Ideana on luoda tarkat kopiot maan pääsarjasysteemistä, joukkueiden peliasuista, stadioneista ja jopa faneista, jolloin Arsenalin matseissa kuulee vain tykkimiesten kannatuslauluja. Valitettavasti erillistä Suomi-versiota ei tehdä. Eipä tietystikään.
