Kaukana tulevaisuudessa ihmiset ja älykkäät delfiinit ovat liittoutuneet. He vaeltavat kohti galaksin ääriä mystisissä kuplissa, jotka purjehtivat taivaankappaleiden vetovoimakentissä.
Matkan aikana avaruuden säälimätön valloittajarotu hyökkää lähes tyhjilleen jääneen maan kimppuun. Sinisen planeetan suojakenttäkristalli murtuu hyökkäyksen voiman alla ja muukalaisten torjuminen jää pienen delfiiniryhmän olemattomille harteille.
Poppoon johtoon nousee nuori, mutta neuvokas Ecco. Sankarin tavoite on kristallin voiman palauttaminen ja maan pelastaminen, mutta merilevätasolla taistellaan petojen kanssa, pelastetaan kamuja ja kerätään supervoimia.
Ecco the Dolphin on omaperäinen seikkailupeli, jossa kommunikoidaan muiden merenelävien kanssa, uidaan ja suoritetaan erilaisia tehtäviä. Seikkailua seurataan Eccon takana kelluvan linssin läpi. Tarina etenee suoraviivaisesti, mutta kentät ovat laajoja ja paikoitellen suorastaan sekavia. Kauniit maisemat muistuttavat toisiaan ja selkeitä kiintopisteitä ei juuri ole, joten suunnistaminen on turhauttavaa tuhertamista.
Delfiini ei ole kala, joten Eccon on pulpahdettava pintaan hengittämään tasaisin väliajoin. Taisteluissa ja ylipitkissä sukelluksissa huvennut puhti palautetaan kaloja mutustelemalla.
Heitä voltti
Eccon komentaminen on johdonmukaista ja sujuvaa. Delfiinin nokka kääntyy tatilla ja pyrstö vatkaa rämpytyksen tahdissa. Ecco hyökkää ja kalastaa nopeilla syöksyillä. Vinkumalla keskustellaan ja hämätään vihollisia. Monipuolisten kontrollien myötä Ecco osaa lähes kaikki Särkänniemen serkkujen temput, kuten pyrstökävelyn ja voltit.
Laajakuvaa tukeva grafiikka on tyylikästä ja vetiset maisemat rullaavat pääosin riittävän pehmeästi. Näkyvyys ei ole kovin pitkä, mutta syyttävä sormi voitaneen osoittaa suttuisen meriveden suuntaan. Vedenalaiset valot, varjot ja heijastukset ovat erinomaisia. Eläinten ja etenkin taipuisan Eccon animaatio on joustavan sulavaa ja delfiinien liikehdintä on häkellyttävän aidon näköistä.
Musiikki on etupäässä taustalla vellovaa rauhallista pulinapimputusta, joka yltyy jännityspaikoissa rytmikkäisiin biitteihin. Efektipinon päällimmäisenä on runsaasti plutinaa ja läiskettä. Delfiinit vinkuvat ja viheltävät sopivan terävästi, mutta haiden matalat murahdukset ovat lähinnä epäilyttäviä.
Ecco the Dolphinin maisemat, tunnelma ja etenkin sankari ovat piristävän omaperäisiä, mutta kokonaisuutta vesittää leväperäinen kenttäsuunnittelu. Avoimuus on periaatteessa kivaa, mutta pahimmillaan kryptisten vinkkien varassa vaeltaminen on puuduttavan päämäärätöntä törmäilyä. Eccon seikkailut sopivat pitkäpinnaisille toimintaseikkailujen ystäville, jotka eivät kavahda pitkiä pohdiskelusessioita tutun koralliriutan kätköissä.
79
