Adam Greene on 12-vuotias pojankoltiainen, joka osaa puhua eläimille ja toimii aktiivisesti luonnon puolesta. Aktiivisuus ei tässä yhteydessä tosin tarkoita kettinkejä ja rakennustyömaita, vaan järkevää luontoystävällistä käyttäytymistä.
Selvittyään Cetuksen etsinnästä ja merenpohjan siivouksesta, on nuoremmanpuoleinen ekoaktivistimme matkannut isänsä mukana eteläisen Amerikan sademetsiin ottamaan selvää paikallisista ongelmista.
Yksin viidakossa
Paikalliseen asutuskeskukseen matkustetaan lentokoneella ja siellä tavataan kontaktihenkilö. Varsinaisen viidakkomatkan ollessa vielä valmisteluvaiheessa isä ja poika joutuvat vahingossa toisistaan eroon ja Adam herää keskellä viidakkoa, jossa kaksi saukkoa puhuu hänelle. Tästä alkaa varsinainen seikkailu.
Eläimet kertovat Adamille, että Metsän Sydän, ikivanha puu, on henkitoreissaan ja kaipaa apua. Syynä ahdinkoon on pelin muistaen tietysti taas ahne ihminen, jo nimeltäänkin karmiva heppu. Kokopäiväinen roisto ja vapaa-aikaanaan salametsästystä harrastava Slaughter toimii erään yrityksen paikallisosaston pomona ja on päättänyt työnsä ohella täyttää taskunsa sademetsien rikkauksilla, kuten eksoottisilla eläimillä.
Ilmeisesti Eco Quest 2 kuitenkin unohtaa intiaanien tuhoamisen ja sademetsän hakkaamisen, jotta länsimaat saavat hampurilaisia ja tupakkaa. Pitäähän pelaajien pystyä nukkumaan öisin.
Perillemennyttä palautetta
Eco 2:n teossa on todella kuunneltu ykkösosasta saatua palautetta: kakkonen on paljon laajempi, vaikeampi ja ekoaatteellisempi. Adam käy seikkaillessaan läpi kaikki Etelä-Amerikan sademetsien biosysteemit. Välillä hengaillaan puissa elävän flooran ja faunan parissa, toisinaan käväistään alkuasukkaiden kylässä ja pistäydytään myös ikivanhoilla inkojen raunioilla.
Ekoaatetta ei enää tuputeta ykkösosan "ihminen on suuri saatana" -periaatteella, vaan pelaajalle opetetaan mitä ahneus ja häikäilemättömyys saa aikaan ja mikä parasta, kerrotaan myös, kuinka ekotuhoja voi korjata. Mutta melko vihertävä peli silti on, sitä ei parane kiistää.
Trikooderia!
Hieman Willy Beamishiä muistuttavalla Adamilla on käytössään hyvin mielenkiintoinen väline _ ekooderi. Hieman Star Trekin tricoderista vaikutteita saaneella vempeleellä voi keilata maaston eri osa-alueita ja niistä saatavilla hakusanoilla tutkiskella laitteen tietopankkeja. Vehje jopa puhuu!
Ekooderilla voi myös testata tropiikkitietouttaan. Yksinkertaisessa tentissä läjäytetään näkyviin kuva kohteesta ja annetaan kaksi vaihtoehtoa. Ikävä kyllä tenttiminen on liian yksinkertaista kiehtoakseen vanhempia pelaajia ja toisaalta kieli muodostaa kynnyksen varsinaiselle kohderyhmälle.
Ekooderi toimii kuitenkin lähinnä vain tietopankkina, eikä sillä ole kovin suurta merkitystä seikkailun kulkuun. Olisi ollut kiva lisä saada näkyviin joitain mitattuja arvoja, kuten esimerkiksi saastumistaso, objektin tyyppi (orgaaninen, mekaaninen, yms) ja vaikka tunnetila.
Vaikka ekooderissa on puutteensa sen käyttäminen tuo mukaan tiettyä trekkiehenkeä. Ensimmäisenä uuteen paikkaan tultaessa onkin hyvä keilata kaikki mielenkiintoiselta vaikuttava.
Hiirellä läpi viidakon
Adamia ohjaillaan Sierran normaalilla ikoniohjauksella ja tämänkaltaiseen peliin se sopiikin varsin hyvin. Normaalien komentoikonien lisäksi valikosta löytyvät kierrätysikoni ja lepakko. Kierrätyksellä korjataan roskapussiin viidakossa siellä täällä lojuva ihmisen jäte (nämä ruudut tosin ovat laskettavissa yhden käden sormilla), lepakkonappulasta puolestaan saa nippelitietoa sademetsistä. Se on melko melko turha, sillä saman tiedon olisi voinut onkia ekooderista paljon järkevämmin.
Ikävä kyllä pelin suunnittelussa on tehty pari töppiä. Muutamissa kohdissa pikselit todella ratkaisevat ja tietoa ei silmäikonilla tunnu saavan kuin oikeista kohdista. Nämä kohdat ovat onneksi melko harvassa.
Eläköön Windows!
Eco Quest 2 on sinänsä merkittävä, että se on ensimmäinen Sierran todellinen Windows-peli. Pelin voi asentaa joko tavallisena DOSista ajettavana tai sitten Windowsin alta ajettavana versiona. Kumpikin vie yhtä paljon tilaa.
Winhotusversio on todellinen Windows-ohjelma. DOSin systeemipuolen tiedostot on muutettu Windowsin vastaaviksi ja peli pyörii ruudulla ikkunana. Kun ottaa huomioon, että 320 x 200 on 15 tuuman monitorilla 800 x 600-tilassa noin 7 x 5 cm, onkin ilo huomata, että ruudun voi suurentaa kaksinkertaiseksi. Lopputulos näyttää oikein kauniilta, eikä pikselien suurentamista huomaa.
Windows-versio jopa pyörii suhteellisen nopeasti. Tietenkin 800 x 600 x 256 -tilassa ajettaessa animointi ei ole ihan yhtä jouhevaa kuin DOSin 320 x 200 x 256 -tilassa ajettaessa, mutta säätämällä animaationopeuden täysille on peli täysin pelattava. Tästä tietysti selviäisi hommaamalla grafiikkakiihdyttimellisen näytönohjaimen (joka on muutenkin Windows-käyttöön suositeltava laite).
Äänipuolella ei ollut mitään ongelmia, lukuunottamatta sitä, että jonkun muun sovelluksen varatessa SoundBlasterin itselleen kytkeytyy karmea piipperimölinä päälle (tämä on tosin Windowsin, ei pelin ongelma). Puheet tai muutkaan efektit eivät tunnu kärsivän ajoympäristöstä.
Windows-versio on merkittävä askel DOSin unohtamisen suuntaan. Ainoa vika näissä kahdessa versiossa on se, että jos haluaa pelata DOS-versiota Windows-version ohella (tai toisinpäin) ei auta kuin installoida peli eri hakemistoon DOSille. Tallennetut tilanteetkaan eivät ole yhteensopivia.
Kaiken kaikkiaan Eco 2:sta jää suuhun hyvä maku. Nautinnollinen kokemus perheen 11_14-vuotiaille.
87
